Käsikirjoitus salakuljetetaan Pohjois Korean rajojen ulkopuolelle. Siitä tulee ensimmäinen länsimaissa julkaistu kirja, jonka kirjoittaja asuu edelleen suljetussa maassa. Kirja kyseenalaistaa voimakkaasti pohjoiskorealaisen yhteiskunnan toimintaa.
Syytös koostuu seitsemästä novellista, jotka kertovat seitsemän tavallisen perheen arjesta diktatuurin varjossa. Ne heijastavat elämää sääntöjen alla ja kuinka ihmiset elävät fyysisen työn rasittamina ja kärsivät nälästä. Tarinat ovat hyvin tunteettomia ja eleettömiä kuvauksia ennen kaikkea pelosta, mutta myös rakkaudesta ja vapaudenkaipuusta.
Tarinat tuovat esille tiukan valta-asetelman ja puoluejärjestelmän, jossa asema ja valta periytyvät. Yhden ihmisen virhe tai ajatukset leimaavat koko perheen ja lapset kärsivät isänsä epäluotettavuudesta. Pienikin poikkeama käyttäytymisessä voidaan tulkita teoksi valtiota vastaan. Riittää, että peität ikkunat kaksoisverhoilla ja joku tulkitsee sen salaiseksi koodiksi vakoojille. Koko perhe leimataan tämän jälkeen epäluotettaviksi ja karkotetaan. Huomattavaa onkin, etteivät kirjan tarinat sijoitu näille karkotusleireille, vaan kuvaavat sitä orjuuttavaa arkea, josta ihmisten pitäisi elää onnellisina.
Ihmisten ajattelutavan kahtiajakautuminen käy hyvin ilmi. Osa pohjoiskorealaisista elää noudattaen tiukan hallinnon lakeja − joko pelosta tai onnistuneen propagandan johdosta. Toiset kyseenalaistavat hallinnon ja haaveilevat muutoksesta. Kirjan päähenkilöitä ovat nimenomaan nämä toisinajattelijat. Eniten yllätti se, että heitä löytyy maasta erilaisista yhteiskuntaluokista ja toivo vapaudesta elää monella karusta oloista huolimatta.
Valtion valta ulottuu kaikkialle ja se käy toistuvasti ilmi tarinoista. Valtio määrää asuinpaikan, opinnot ja ammatin. Parhaimmat eivät suinkaan pääse opiskelemaan, vain luotettavien perheiden jäsenillä on pääsy yliopistoon ja parhaimpiin virkoihin. Asemansa voi myös menettää, jos on pienikin epäilys epäluotettavuudesta.
Yksi kirjan mieleenpainuvimmista tarinoista on nuoren miehen kertomus, siitä kuinka länsimaalaiset ajatukset saavuttavat hänet. Hän kuulee rajavartijana toistuvasti Etelä-Korean radion antikommunistisia lähetyksiä. Tämä johtaa väistämättä ajatuksen vapaasta maasta. Hän joutuu kuitenkin myöntämään mielensä saastuneen radiolähetysten myötä ja saa epäluotettavan miehen leiman, jonka jälkeen valtion on helppo syyttää häntä eri rikkomuksista.
Koskettavaa ja uskomatonta on kertomus, siitä kuinka valtiojohdon on löydettävä syyllinen sillekin, että rankkasateet tuhoavat viljelyksiä. Syy vieritetään yhden miehen harteille, joka ei onnistu torjumaan peltomaiden tuhoa, vaikka valtio on sen työn hänelle määrännyt. Taustalla on ajatus, ettei kukaan saa edes ajatella ruuan loppumisen johtuvan puolueesta, vaan syy on työntekijän, joka on tehnyt työnsä huonosti.
Kaikkein eniten jää kuitenkin mietityttämään kirjailijan kohtalo. Bandi on nimimerkki, jonka suojissa kirja on julkaistu. Tarinoista voi päätellä jonkun joutuvan kärsimään rangaistuksen siitä, että tällaiset kertomukset on julkaistu länsimaissa. Ihailen kirjailijan rohkeutta kertoa tarinat maailmalle, mikä on suurempi kuin pelko omasta kohtalosta.