Suomalaiset taruolennot
Mystiset olennot historiastamme
Suomalaiset taruolennot perehdyttää lukijansa kansantarinoista tuttujen – ja osittain jo unohdettujen – olentojen maailmaan. Viitteitä näistä olennoista on säilynyt kansanperinteestä kumpuavissa runoissa, loitsuissa ja tarinoissa. Tarinat ovat muuttuneet aikojen kuluessa, kuten myös niiden tulkinnat ja siksi monestakaan olennosta ei voida mitään yksiselitteistä selvitystä antaa.
Ennen uskottiin luonnossa olevan haltioita, jumalia ja muita henkiolentoja. Näiden olentojen avulla ihmiset selittivät ympäröivää maailmaa tai pyysivät suojelusta ihan arkipäiväsiin asioihin, kuten vaikkapa hyvää viljasatoa. Myös pahoja asioita, kuten eksymisiä selitettiin näiden olentojen avulla.
Jokainen kirjan luku käsittelee eri tyyppisiä olentoja. Ensimmäiseksi esitellään suuria olentoja, joihin kuuluu esimerkiksi jättiläiset ja kalevanpojat. Sen jälkeen päästään pieneen väkeen, johon kuuluvat tietysti tontut ja keijukaiset. Tuttuja ovat myös Kalevalasta olennot.
Metsän haltijat, Tapion ja Mielikin johdolla, ovat jo hieman oudompia, ja kasvien suojelijoista tuli vastaan minulle entuudestaan outoja olioita kuten Ägräs ja Pellonpekko. Kirja esittelee myös olentoja, jotka ovat jo lähes painuneet unholaan kuten auttajiin kuuluvan Kiputytön tai outoihin olentoihin kuuluvat Koukon ja Ajattarattaret. Myös metsän haltijat ja kasvien suojelijat saavat omat lukunsa. Teos yllättää etenkin puhuttaessa entisajan robotiikasta, joista on käytetty nimitystä Para-olennot.
Monin paikoin kirjassa todetaan, ettei olentojen tarkka syntyhistoria ole tiedossa ja tarinoiden tulkinnat ovat muuttuneet aikojen saatossa, samalla kun elämä täällä pohjolassa on muuttunut. Kansantarinat eivät tarjoakaan mitään varmaa tietoa tai yksiselitteistä maailmankuvaa ja monin paikoin esitetään arvauksia, miten olennot ovat taruihimme päätyneet ja miten niiden merkitys on muuttunut.
Kokonaisuudessaan Suomalaiset taruolennot on mielenkiintoista luettavaa ja tuo esille niin tuttuja kuin lukuisia täysin uusia olentoja taruistamme. Etenkin loppupuolen oudommat ja vähemmän tunnetuista olennoista kertovat osiot tempaavat mukaansa ja saavat kiinnostuksen heräämään ja niistä haluaisi kuulla saman tien enemmän.
Sirkku Linnean lukuisat piirrokset olennoista kuvittavat kirjaa. Peikot, keijut ja menninkäiset ovat kuvitettu varsin traditiolle tyypilliseen tapaan ja useita tutumpia olentoja voisi nimetä pelkästään kuvista. Satumainen ja taitava kuvitus sopii erinomaisesti kirjaan ja tekee siitä myös kauniin katsella.
Nämä tarinat ja hieman mystiseltä tuntuvat olennot ovat osa historiaamme. Teos vaikuttaa paikoin tietokirjalta – niin pitkälle kuin näistä taruolennoista voi kertoa tieteelliseltä pohjalta. Kirjaa voi suositella kaikille näistä olennoista ja niiden taustoista kiinnostuneille, monet tarinat sopivat myös lapsille luettaviksi.
LISÄÄ JUTTUJA:
