Sjón: Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät
Runollinen teos hirviön synkistä ajatuksista
Sigurjón ”Sjón” Birgir Sigurðsson on islantilainen muusikko ja kirjailija, joka on kirjoittanut teokset Sinun silmäsi näkevät minut, Argon lastu sekä Codex 1962. Hän voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon teoksellaan Skugga-Baldur. Sjón soitti myös kitaraa Björkin bändissä The Sugarcubes. Sjónin uusin teos Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät uppoutuu fasismin lumoon.
Fasismin lumo
Eletään 1960-lukua. Gunnar Pálsson Kampen löydetään kuolleena junasta. Hän on kasvanut perheessä, jossa sosiaalidemokraatti-isä pelkää Hitleriä ja äiti isää. Täti palaa Saksasta mukanaan pieni matkalaukku. Hänen päänsä on ajeltu. Setä istuu norjalaisessa vankilassa syytettynä kansallissosialismin tukemisesta.
Hitlerin innostavat puheet ja puhdasta rotua ylistävät ideologiat sekä ennen kaikkea vapaus poliittiseen ajatteluun innostavat Gunnaria 1950-luvulla. Hän haluaa luoda Islantiin uusnatsismia tukevan verkoston.
Gunnar etenee järjestön hierarkiassa yhä korkeammalle, ja hänen kapeakatseinen maailmansa laajenee erinomaisen englannin kielen ansiosta, mikä on Islannissa harvinaista. Hän etenee Pohjoismaissa levittyvässä uusnatsismia tukevassa verkostossa, mutta rajoja ylittävä vaikuttaminen päättyy Gunnarin kuolemaan heti kirjan alussa.
Voin vakuuttaa olevani ahkera, tarkkaavainen ja kiinnostunut sekä maailman että oman kansani historiasta, Gunnar kertoo romaanissa.
Yksinkertaisen kaunis
Sjón romaani Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät on poikkeuksellinen teos, sillä se alkaa päähenkilön kuolemalla ja etenee kasvutarinaksi päättyen alkupisteeseen, kuolemaan. Sjón käsittelee temaattisesti hyvin sensitiivistä ja rumaa osaa Skandinavian historiasta – uusnatsismia ajassa, jolloin sodan kauheudet olivat vain muisto.
Uusnatsismin käsittely teoksessa jää kuitenkin hyvin hienovaraiseksi, ja koulutetun, hyvin käyttäytyvän päähenkilön syy diktaattorin ihannointiin jää rivien välistä luettavaksi. Kirjan juoni ei muutenkaan noudata yhdenmukaista kaavaa. Juonessa on asioita ja osia, jotka jäävät irrallisiksi.
Kirjan syvyyttä lisäisi islantilaisen politiikan sitominen uusnatsismia käsittelevään teemaan, sillä aihe on valitettavan ajankohtainen 2020-luvulla. Surrealistisen ja runollisen kielen ansiosta kirjan puutteet eivät haittaa lukukokemusta.
Sjón käsittelee useaa teemaa, kuten kuolemaa sekä toimimattoman perheen sisällä olevia ongelmia, toiveita ja haaveita. Hän rakentaa kuitenkin osasista harmonisen kokonaisuuden. Romaanissa hyvyys ja pahuus elävät rinnakkain.
LISÄÄ JUTTUJA:
