Sirpa Särkijärvi – Taiteilija. Ensimmäinen osa
Sirpa Särkijärvi on kuvataiteilija. Syksyllä 2015 toimittaja koki esteettisen elämyksen ja rakastui. Oulun Taiteilijaseura -63 oli kutsunut nykyisin Turussa asuvan nykytaiteilija Sirpa Särkijärven (s. 1974), Galleria 5:een Ouluun näyttelyyn. Maalauksissa on jotain käsittämätöntä – voimaa ja haurautta samaan aikaan.
Jälki on upeaa, värit ovat runsaita ja taidokkuus ja tunnelma lumoavat. Rakastuneen puhetta on kiusallista kuunnella, joten ajattelen kysyä taiteilijalta, miten teokset syntyvät – mitä tapahtuu? Sirpa Särkijärvi vastaa ja olen miltei yhtä mykistynyt, kuin itse maalausten äärellä. Pääsemme tutustumaan taiteilijan maailmaan. Tinkimätön asenne ja intohimo taiteeseen huokuvat vastauksistakin.
– Ennen kuin varsinaisesti aloitan, olen kuukausia miettinyt, pyöritellyt ja kerännyt uusia ajatuksia, teemoja, sommitelmia, kuvakulmia ja värejä takaraivon perukoille. Silloin kaikki eletty ja koettu, luettu ja nähty vaikuttavat prosessiin. Yritän joka kierroksella, mikä tarkoittaa noin vuoden työskentelyperiodia, löytämään jonkin hiukan uuden suunnan aihekentässä. Myös teknisesti huomaan haastavani itseni menemällä joka kerta oman osaamiseni äärilaitoihin asti, eli kokeilemaan maalatessa niitäkin vetoja ja ratkaisuja, joiden lopputuloksesta ei ole tuntumaa ja joihin liittyy suuri epäonnistumisen riski.
– Pyrin uudistumaan lähinnä itseni takia, jotta työskentely olisi itselle mielenkiintoa ylläpitävän haastavaa. Ylipäätään olen sitä mieltä että, tällaisen sooloartistin on tärkeintä keskittyä tekemään itselleen. Tarkoitan että tärkeintä on viihtyä työhuoneella, tykätä itse taiteen tekemisestä. Nauttia luovan työn prosessista, vaikka se on välillä ahdistavaakin haastavuutensa takia. Siellä pitää tehdä juuri sitä mistä itse on juuri sillä hetkellä kiinnostunut. Ei pidä uhrata ajatustakaan mitä muut minulta odottavat tai haluavat, tai pahinta, mikä olisi kaupallisesti järkevää. Silloin ei olla taiteen äärellä, silloin sisustetaan koteja.
Taidenäyttelyn suunnittelu
Maallikko ei välttämättä osaa ajatella, että näyttelyn suunnittelu on tärkeä osa taiteilijan työtä. Asia vaikuttaa suuresti myös katsojan kokemukseen. Särkijärvi kertoo näyttelynsä synnystä. Maalausten sijoittelun lisäksi myös tematiikka on tarkkaan mietitty.
Transkriptio 2 (Talvisota)
2015, acrylic on canvas, 185 x 145 cm
– Yleensä itse konkreettinen työskentely lähtee liikkeelle näyttelypaikan pohjapiirroksesta. Suunnittelen sen perusteella kuinka monta ja minkä kokoista ja mallista maalausta tarvitaan, että ripustuksessa on tarpeeksi vaihtelua ja jännitettä. Minulla voi olla mielessä tiettyjä aiheita ja pyrin laajentamaan niitä. Suunnittelen maalaukset yleensä kokonaisuuksina jonkin löyhän teeman ympärille. Yksi ajatus johtaa toiseen, sitten voin koettaa löytää ihan toisen näkökulman samaankin teemaan, tai luoda jonkin sarjan jolle on vastateoksia. Esimerkiksi elämän loppu ja kuolema, rinnastettuna syntymään ja elämän alkuun.
– Oulun teoksissa hahmojen määritti ja yhdisti, voisiko sanoa tietynlainen ”tuska”. Kulttuuriin ja yhteiskuntaan sidoksissa olevasta, ajautumisesta tiettyyn rooliin tai identiteettiin. Identiteettiin joka on jollain tapaa problemaattinen. Toisin sanoen, yksilöitä yhteiskunnallisten ongelmakohtien äärellä, kokijoina. Kokoan kaikenlaisia itseäni kiinnostavia kuvia arkistoon kaikenlaisista lähteistä ja medioista. Kuvaan kameralla myös ympäristöäni ja joskus malleja. Kun teoskoot ovat selvillä alan sovittamaan materiaalia ajatusteni pohjalta näyttelykokonaisuudeksi. Tässä vaiheessa annan luonnoksille työnimet, joilla haen kunkin työn sisällöllistä kärkeä ja ponttia. Pyrin tässä vaiheessa huomioimaan myös mitkä teokset voisivat olla lähekkäin. Värien ja sommitelmien suhteen pyrin laaja-alaisuuteen, jotta samaan näyttelyyn ei tulisi liikaa samanvärisiä ja -tyyppisiä teoksia.
Maalausten synty ja niiden muotoutuminen
Kiertelin Galleria 5:n saleja useaan kertaan – ensin ilman ohjelmalehtistä ja sitten sen kanssa. Nimen luettuani huomaan teoksista uusia tasoja.
– Maalaustyöskentelyn edetessä nimi muuttuu ja tarkentuu. Pidän tavasta maalata, jossa voin olla aktiivinen ja luova kaikissa vaiheissa. Vältän pikkutarkkaa suunnitelmallisuutta ja kontrolloidusti etenevää maalaustyyliä, koska sillä on tapana tappaa itse luovuus ja työskentely muuttuu tekniseksi suorittamiseksi. Tämä on myös syy miksi vaihdoin aikoinaan grafiikasta maalaukseen.
– Ennen varsinaista maalaustyöskentelyn aloitusta syvennyn miettimään ja suunnittelemaan teoksen aihetta tukevia värejä, joita voi olla yhdessä maalauksessa monta kymmentäkin. Käytän paksuhkoja nestemäisiä akryylivärejä. Sekoitan puuttuvat värit, piirrän ääriviivoja ja maalaan pohjavärejä. Tähän vaiheeseen voi mennä päiviä. Kun sitten varsinaisesti työ alkaa, aloitan klassisesti maalaamalla värit ”paikoilleen”. Työn koosta riippuen tunti–pari. Tämä vaihe on kuin meditaatiota, jolloin kaikki muu häviää ja keskittyy vain maalauksen maailmaan.
Transkriptio 8 (Empty)
2015, acrylic on canvas, 90 x 105 cm
– Tässä niin kutsutussa Flow-tilassa tapahtuu kaikki mielenkiintoisin, ja raastavin. Annan maalauksen kuljettaa, teen vaistoon ja kokemukseen pohjautuvia liikkeitä vetoja ja ratkaisuja. Silloin aihe saa todellisen muotonsa ja mietin myös nimeä, joka onkin usein kirkastunut kun maalaus on lähes valmis. Värien kuivuttua, maksimissaan parin päivän päästä viimeistelen vielä, mitkä tarkoittaa että siistin ja tarkentelen joitain kohtia. Viimeistään tällöin tiedän yleensä nimen. Joidenkin maalausten kohdalla nimettömyyskin on tietoinen valinta.
– Usein pyrin antamaan katsojalle mahdollisuuden kokea maalaus mahdollisimman vapaasti omista lähtökohdista. Se on mielestäni yksi taiteen merkityksistä. Sen sijaan että esittäisin jonkin tiukasti rajatun kuvakertomuksen, on saada ihminen kokemaan maalauksen äärellä yhteys itseensä, herättää tunnetiloja, jotka johtavat ajatteluun itsestä osana kaikkeutta. Ehkäpä maalaukseni ovat minulle jonkinlaista filosofista pohdintaa asioiden tarkoituksista. Toivon, että myös katsojat saavat ajateltavaa ja löytävät palan itseään joka on usein kätketty.
Galleriassa maalauksia pääsee katsomaan sekä läheltä että kaukaa. Kauempaa katsoessa kiinnitän huomiota ihan uusiin asioihin maalauksessa. Etäisyys taideteokseen vaikuttaa myös kokemukseen ja tulkintoihin. Onko tämä tarkoitettua ja suunniteltua?
– Ei kovin tarkoituksellista, maalatessa on yleensä rytmi: sattuma, tietoinen teko, sattuma, tietoinen teko jne. Eli hyvin paljon on ”sattumaa” mikä on lopputulos. Toki olen klassisen koulutuksen saanut taiteilija ja tiedän miten visuaalisia illuusioita maalauksessa voi hyödyntää.
Transkriptio 11 (Lost)
2015, acrylic on canvas, 60 x 60 cm
Särkijärven uusimmissa teoksissa maalausjälki on voimakasta – välillä miltei aggressiivista. Hienointa maalauksissa on juuri voima vahvoine väreineen, kokonaisuuden silti ollessa hallittu. Vaikuttavatko mielialasi, tai vaiheet elämässäsi tapaasi tehdä?
– Kun pääsee luovan prosessin edetessä maalauksen sisälle, keskittymään tarpeeksi, on työskentely sekä antoisaa, mutta myös ahdistavaa. Jokainen uusi liike voi olla virhe ja pilata tuntien, jopa päivien työn ja valmistelut. Tämä epäonnistumisen riski on välillä raastava ja synnyttää jännitettä. Myös oman elämän tunnetilat ja luonteeni vaikuttavat miten milloinkin maalaan. Olen melko tasainen ja jalat maassa -tyyppi ”oikeassa elämässä”, mutta sisäinen maailmani on päinvastainen, kaoottinen, tunteikas, äärimmäinen ja herkkä. Maalatessa yritän vapautua. Annan mennä. On oltava tietyllä tapaa armotonkin jossain vaiheissa. En kunnioita lainkaan materiaaleja tai aikaa ja vaivaa, jonka olen siihen asti nähnyt maalauksen eteen, muuten en voisi saavuttaa sitä ilmaisua jota tavoittelen sisällön ja tekniikan suhteen.
Toisessa osassa taiteilija kertoo nykytaiteesta, omista esikuvistaan ja vähän taidemaailmastakin. Toimittaja sekoittaa käsitteitä ja kysyy sen ikuisen tyhmän kysymyksen nykytaiteesta. Sitä odotellessa kannattaa tutustua taiteilijan hienoon kotisivuun.
LISÄÄ JUTTUJA:
