Sini Kähösen näyttely Eedenin puutarha

Sini Kähönen valittiin viime vuonna Turun Taiteilijaseuran vuoden taiteilijaksi. Valinnan teki turkulainen runoilija Susinukke Kosola. Kähönen on kotoisin Jyväskylästä, jossa hän myös työskentelee tällä hetkellä. Kähönen valmistui kuvataiteilijaksi Turun ammattikorkeakoulusta vuonna 2018.

Kähönen käsittelee akvarelleissaan ja öljyvärimaalauksissaan lihallisuuden, kauneuden ja uskonnollisuuden teemoja. Turun Taidehallin Isossa Galleriassa 7.‒23.3. esillä olevan näyttelyn Eedenin puutarha herkkä ja vaaleanpunainen ilmaisu tuntuu kätkevän vaimennettuja tunteita.

Vertauskuvallisella tasolla

Visuaalisesti näyttely on hyvin yhtenäinen. Hempeä roosa ja muut hillityt, ystävälliset sävyt hallitsevat värimaailmaa. Akvarellitekniikalle ominaisella keveydellä Kähönen asettaa esille näkyjä, jotka voisivat olla ällöttäviä, mutta vesivärien pehmeä muotokieli tekee niistä viehättäviä. Maalausten aiheena toistuu liha, erityisesti sisäelimet.

Akvarelliteoksessa All of Me II Kähönen avaa näkymän ihonalaiseen ruumiiseen, suoliston kaarteisiin ja itseensä lomittuvaan lihaan. Lihasta I-III ovat kaikki öljyvärimaalauksia, joiden aiheena on lasikulhoon asetellut suolet aivan kuin perinteisissä asetelmamaalauksissa, joissa on kuvattu kukkia ja hedelmiä.

Salitekstissä todetaan, että näyttelyn teokset ottavat kantaa paratiisin kertomukseen. Päätyseinälle ripustettu, useammasta maalauksesta koostuva installaatio Eedenin puutarha on kuitenkin ainoa näyttelyn teoksista, jossa syntiinlankeemustarinaan tai kristinuskoon viitataan selkeästi. Teoksessa on kuvattu paratiisin käärmeitä ja kiellettyjä hedelmiä.

Feministiseltä kannalta syntiinlankeemuskertomus, johon tiivistyy kristinuskon käsitys naisista lihallisuuteensa uponneina olentoina, tuntuu loppuun kalutulta aiheelta ja siten epäkiinnostavalta lähtökohdalta taiteen tekemiselle.

Eikä poliittinen tilannekaan johdattele tulkitsemaan Kähösen näyttelyä kovin kirjaimellisesti. Näyttely tuntuukin liikkuvan enemmän vertauskuvallisella ja osin salamyhkäisellä tasolla. Mikä on Eedenin puutarha? Mitä tarkoittaa Eedenistä karkotus?

Näyttelyn ihonalaiset näkymät vievät ajatukset Hélène Cixous’n, ranskalaisen feministisen kirjallisuuden grand old ladyn, kirjoituksiin ihosta ja lihasta. Cixous kirjoittaa romaanissaan Hyperdream, että mitä nyljetympi, paljaampi ja vaikeampi katsella ruumis on, sitä helpommin se saa ihmisen murtumaan sen edessä. Nämä Cixous’n sanat raastetun ruumiin pakottamiskyvystä saavat katsomaan uusin silmin Kähösen viattoman oloisia teoksia.

Rakkauden symboli

Lihan paljastaminen voi tarkoittaa paitsi haavoittuvaisuuden myöntämistä ja alttiiksi asettumista, mutta se on myös tapa manipuloida. Eikö raadolliseen rakkauteen kuulu ajatus siitä, ettei mikään kykene erottamaan ihmisiä toisistaan, ei edes toisen pahuus? Kähösen teosten sievistelevä esitystapa ei hälvennä tunnetta siitä, että niissä on tekeillä jotakin tuskallista, jopa kieroutunutta.

Tunnetta ei pääse karkuun, kun tarkastelen Kähösen sokerikuorrutteisia ruumiinavauksia sekä anatomian ja söpöstelyn yhdistäviä kuvauksia sisäelimistä.

Kähösen teoksissa vuorottelevat naisellinen uhrautuvuus ja naamioitu hyökkäävyys. Ehkä parhaan esimerkin teosten hillitystä voimasta ja toimintatavasta antaa pienoisveistospari Sydän I-II, jossa lasitetusta savesta muotoillut kirkkaanpunaiset sydämet nojaavat toisiinsa ikkunalaudalla. Rakkauden symboli sydän on verta pumppaavan limaisen sisäelimen estetisoitu kuvaus.

Kähösen veistosparissa muotokielen perustana on anatomia. Taiteilijan käsissä tulos on jotain realismin ja kaunistelun väliltä. Raadollisen suoruuden ja sen kätkemisen kaksoisliike leimaa koko näyttelyä.

Kiertäessäni näyttelyä pohdin, katsovatko toiselle päätyseinälle ripustetun suurikokoisen triptyykin Loves Me Not kasvot sokeasti jonnekin, vai onko oletettavasti taiteilijan omakuvien katseella kohde tuolla jossain.

Muotokuvien nainen on samanaikaisesti läsnä ja poissa. Myös omakuvissa toteutuu näyttelylle ominainen paljastamisen ja vetäytymisen liike. Teosten säyseät muodot ja hattarainen sävymaailma maalailevat esiin vaimennettuja tunteita. Maalaukset ovat pidättyneisyydessään kuin pitkän matkan kulkeneita kaikuja.

Sisäänpäin kääntynyt

Päällimmäiseksi vaikutelmaksi Kähösen näyttelystä jää arvoituksellisuus ja vaimea, mutta silti ohittamaton tunne siitä, että naisellisen pehmeät, viehättävällä väripaletilla ja somalla muotokielellä toteutetut teokset kätkevät jotakin kuin moneen silkkilaskokseen taiteltu tikari.

Näyttely on yhtenäinen kokonaisuus. Alkuun epäkiinnostavalta vaikuttava teema tuntuu teoksiin tarkemmin syventyessä sallivan monenlaiset tulkinnat. Kristillisyydestä muistuttavat käsitteet voi hyvin ajatella vertauskuviksi.

Näyttelyn yhdeksi ansioksi voi laskea senkin, että se on sopivan sisäänpäin kääntynyt. Saliteksti ja teosnimet eivät tarjoa teosten kokemisen taustaksi mitään omaelämäkerrallista tietoa. Se antaa katsojalle vapauden tulkita teoksia omien kokemustensa pohjalta.

Vaikka jotkut teokset, kuten Eedenin puutarha fallisine kuristajakäärmeineen ohjaavatkin tulkintaa eroottisen rakkauden suuntaan, kokonaisuutena näyttely tarjoaa samaistumispintaa monenlaisten ihmissuhteiden ristiriitaisten tunteiden näyttämönä.

Turun taiteilijaseuran vuoden 2024 taiteilija Sini Kähönen: The Garden of Eden. Turun taidehallin Iso galleria, 7.3. – 23.3.2025.

LISÄÄ JUTTUJA: