Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä
Maaginen tarina suhteesta luontoon
Selja Ahavan neljäs romaani herätti kansainvälistä kiinnostusta jo ennen ilmestymistään. Ja miksei? Onhan kirjailija kansainvälisesti palkittu ja Nainen joka rakasti hyönteisiä luonto- ja naisaiheillaan ajankohtainen.
Uutuusteos kertoo fiktiivisestä Mariasta, jonka esikuva on saksalainen Maria Sibylla Merian (1647−1717). Päähenkilön elämäntarinan kautta lukija seuraa maagisesti historian kulkua 1600-luvulta nykyaikaan saakka. Muutos on mullistava: Jumalakeskeisen maailmankuvan tilalle nousevat tieteelliset selitysmallit ja naisen asema paranee. Samalla kiinnostava ja salaperäinen luonto ympärillämme muuttuu suojelun kohteeksi.
Onnistunut äänikirja
Kuuntelen teosta äänikirjana, keskityn ja nautin. Formaatti sopii minäkerronnallisuuten ja Veera Kiiskisen ääni on mukavan vakuuttava, matala ja tasainen. Maria vaikuttaa itsevarmalta ja rauhalliselta. Hän keskittyy tarkastelemaan asioita, ihmisiä ja itseään yksityiskohtaisen kuvailevasti.
Toteamukset putoilevat usein kiihkottomasti, jopa eleettömän kylmästi. Epävarmuus tai kunnioitus huokuu äänestä vain Jumalalle osoitetuissa sanoissa ja hätkähdyttävien luonnonilmiöiden äärellä.
Mariassa nousee ajan kerrosten alta esille yksilö, joka ihmettelee, tuntee, kokee ja on. Ihmisten sijaan hän on kiinnostunut asioista ja luonnon ihmeistä. Hänellä ei ole harhakuvitelmia itsestään eikä hän pyytele anteeksi silloinkaan, kun siihen olisi aihetta.
Lumoava luonto
Maria tarkkailee ja kuvaa hyönteisiä ihastellen ja intensiivisesti. Tällöin aika pysähtyy, muu maailma menettää merkityksensä ja huomio tarkentuu pienen pieniin yksityiskohtiin. Lukija lumoutuu yhdessä päähenkilön kanssa. Ahava on selvästi käyttänyt paljon aikaa taustatyöhön ja osaa pukea tiedon kauniiseen kieliasuun.
Teos jättää toisaalta lukijalle ristiriitaisen olon. Vaikka päähenkilö haluaa ymmärtää luontoa ja sen muutosta, liittyy siihen lopulta mystisiä ja vertauskuvallisia tulkintamahdollisuuksia. Kuinka monitasoisesti metamorfoosit pitäisikään teoksessa ymmärtää?
Kustantajan tiedotteessa (22.6.2020) Ahava toteaa japanilaisen hyönteiskulttuurin kiinnostavaksi ja länsimaista poikkeavaksi. Mädäntymisen ja vanhenemisen sijaan japanilaisessa taiteessa hyönteisiin liitetään positiivisia ja syvällisiä henkisiä merkityksiä.
Jään muistelemaan hyönteisten roolia itämerensuomalaisessa mytologiassa. Kalevalassa esimerkiksi mehiläisellä on tärkeä rooli tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Alun perin luontosuhteemme on ollut syvä.
Kumma toukkanainen
Maria on määrätietoinen, rohkea ja samalla kummajainen, toukkanainen, joka viettää aikaansa ulkona luonnossa tai kotona hyönteiskokoelmansa parissa. Miten tämä on mahdollista 1600- tai 1800-luvun naiselle, kotirouvalle ja äidille? Marian maailmassa naisten julkisesti esittämät ajatuksetkin kun olivat rivoja kuin alastomat vartalot.
Maria on poikkeuksellinen. Hän ei välitä muiden mielipiteistä vaan keskittyy itseensä, tutkii, tekee taidetta ja matkustaa. Aikuinen Maria ei jää olosuhteiden uhriksi vaan taistelee omien päämääriensä, henkensä ja vapautensa puolesta − toisinaan brutaalin vavahduttavasti.
Lujan luonteen lisäksi päähenkilön pyrkimyksiä vauhdittavat tärkeät esikuvat. Lähipiiriin on myös sattunut ihmisiä, jotka tukevat luovuutta, ruokkivat tiedonjanoa tai sanoisiko, sietävät erikoista käytöstä.
Ahava käsittelee Marian kautta taitavasti suuria teemoja: ulkopuolisuutta, sukupolvien välisiä kuiluja, tunnekylmyyttä, itsekkyyttä, uhrautumista sekä naisen asemaa ja roolia. Teoksen luettuaan voi kysyä, hätkähdyttävätkö päähenkilön valinnat ja empatian puute vain, koska hän on nainen.
LISÄÄ JUTTUJA:
