Sarviini puhkeaa lehti – Ihmeellinen Reidar Särestöniemi
Myytinmurtaja
Noora Vaarala on oululais-kittiläläinen kulttuuritoimittaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut artikkeleita Helsingin Sanomiin, Demiin ja Lapin Kansaan sekä päätoimittanut kulttuuriverkkomedia Kaupunnia.
Sarviini puhkeaa lehti – Ihmeellinen Reidar Särestöniemi on Vaaralan ensimmäinen elämäkerta. Hän on ollut toimittamassa esseekokoelmaa Television lapset (Siltala, 2019) ja tekstikokoelmaa Jotkut taas väittävät (SKR, 2017).
Ei lapin shamaani, ei profeetta vaan tavallinen mies
Sarviini puhkeaa lehti avaa itselleni tuntemattoman suomalaisen taiteilijan elämää, sielunmaisemaa, maalauksissa käytettyä tekniikkaa ja tematiikkaa. Näitä käydään läpi tavanomaiseen elämäkertaan kuuluvalla tavalla, mutta teos tarjoaa myös uudenlaisen henkilökohtaisemman näkökulman, nimittäin mahdollisuuden tarkastella elämää ja uraa seksuaalisen identiteetin kautta.
Reidarin seksuaalisuutta ei ole käsitelty aiemmin avoimesti ja objektiivisesti. Objektiivisuuden rinnalla taiteilijaelämää, uraa ja perintöä tarkastellaan subjektiivisesti kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen sekä ystävien ja muiden hänet tavanneiden havaintojen pohjalta.
Reidar Särestöniemi oli kittiläläinen taiteilija, joka eli vaatimatonta mutta omannäköistänsä elämää perheensä talossa tiettömän matkan takana Kittilän Kaukosessa Säreistössä maalaten ekspressionistisia ja surrealistisia maalauksia, joista monissa on huomattavissa homoeroottinen sävy.
Vaatimattomaan elämään kuului taiteen tekeminen ja samoilu jängällä mutta myös seksuaaliset kahleet. Reidar oli nimittäin homoseksuaali, mutta koska homoseksuaalisuus oli 1970-luvulla pitkälti kriminalisoitu ja mielenterveyshäiriöihin, jopa sairaudeksi luettu, oli Reidar pakotettu elämään yhteiskunnallisten normien mukaisesti, vaikka monet Reidarin tunteneet tiesivät millainen mies hän oli.
Reidarin elämä ei ollut kahleista huolimatta rakkaudetonta. Reidarilla oli suhde runoilija, kirjailija ja suomentaja Yrjö Kaijärven kanssa, joka kesti neljä vuotta. Suhde päättyi Kaijärven menehtymiseen vuonna 1971. Heidän suhteestaan jäi kirjeitä, joita on sisällytetty elämäkertaan esimerkillisen sensitiivisesti ja hellästi. Elämäkertaan haastateltujen, Reidaria tunteneiden äänistä huomaa, ettei ketään häirinnyt Reidarin tapa elää elämäänsä – päinvastoin.
Elämä Särestössä ei ollut helppoa, ja ennen kuolemaansa Reidarin elämää varjostivat onnettomuudet ja menetykset, kuten Yrjön menetys, jotka vaikuttivat Reidariin syvästi. Taiteilija eli elämää itselleen mielekkäällä elämäntyylillä ja tietynlaisella piittaamattomuudella. Hänet nähtiin ja hänet hyväksyttiin sellaisenaan kuin hän oli, vaikka ilmeisesti tyylinsä vuoksi hän saattoi olla katseenvangitsijana minne ikinä menikin.
Minun jos pitäisi asua kaupungissa ja kolmisoppisia maalata, mie kuolisin.
Myytinmurtaja
Sarviini puhkeaa lehti ei vain avaa henkilöhistoriaa vaan käsittelee Kittilässä sijaitsevan Särestön tilaa, joka toimi kotina taiteilijalle ja taiteilijan perheenjäsenille, ystäville ja kaikille pihaan eksyneille aina vuoteen 1977 saakka, kun tilan viimeinen isäntä Anton ”Anttu” Särestöniemi menehtyi. Tilan siirtyessä museaaliseen käyttöön oli sen tulevaisuus vaakalaudalla, mutta ongelmista selviydyttiin ja Reidarin ja Särestön historia jäi elämään taiteen ja keskusteluiden kautta.
Elämänkerta murtaa mielikuvituksen, median ja esimerkiksi kirjailijoiden luomia myyttejä “villistä alkukantaisesta lappalaisesta”. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta voidaan nähdä esimerkiksi Rosa Liksomin teos Reitari. Teos maalasi ilmestyessään anekdootein Reidarista villejä, ronskeja ja suorastaan haitallisia vuosikausia kestäneitä mielikuvia. Teos myös ruokki ennestään värikästä ja haitallista saamelaisiin kohdistuvaa kuvaa, joka on aina ollut suomalaisessa yhteiskunnassa vakava ongelma, sillä siihen liittyy saamelaisiin kohdistuva vihapuhe, dehumanisoiva retoriikka ja syrjintä.
”Lapin shamaaniksi” kutsutun taiteilijan elämää tarkasti seurannut media ja aikakauden mediauutisointi, joka koski lähinnä pohjoisessa asuvaa miestä ja hänen “naisetonta” elämäänsä, avautuu yksioikoisena ja suorastaan käsittämättömänä. Reidarin naiseton elämä nähtiin surullisena ja ajanhukkana, mutta huvittavia mittasuhteita saanut spekulointi saa vastapainoa elämäkerrassa äänensä saaneiden, Reidarin tunteneiden henkilöiden ansiosta, sillä lukijalle avautuu näkemys aikakauden journalistisesta tasosta tai pikemminkin sen puutteesta. Reidar oli kuitenkin enemmän kuin myyttejä ja huhupuheita – hän oli syvästi tunteva, maailmaa kokonaisuutena näkevä mies.
En voi jaksaa ottaa enää vakavissani systeemejä ja selityksiä tämän maailman menosta, minusta täällä on vain miellyttäviä ja epämiellyttäviä asioita ja se joka liikkuu, myös valitsee – erehtyäkseen, mutta kuitenkin.
Sensitiivinen kirja osaksi yhteiskunnallista keskustelua
Sarviini puhkeaa lehti ei ole poikkeuksellinen elämäkerta, joka sortuu mässäilemään juoruilla tai poleemisesti koettujen ihmisten mielipiteillä. Se on hyvin kirjoitettu teos hyvin poikkeuksellisesta henkilöstä, jolla on aina ollut ja tulee aina olemaan sija suomalaisen taiteen historiassa, sekä toivottavasti myös suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä silloin, kun puhutaan vähemmistöjen asemasta ja oikeuksista.
Paikallishistoriallisen ja yhteiskunnallisen lähestysmistavan vuoksi teos tarjoaa syvällisemmän katsauksen vuosikymmeniä seinillä roikkuneen taiteilijan elämästä, oikeudesta toteuttaa itseään ja rakastaa vapaasti yhteiskunnallisista ja sosioekonomisista kahleista välittämättä. Teos tarjoaa mahdollisuuden ajatella, että senaikaisen yhteiskunnan normit olivat ikään kuin puisia raameja, joiden väliin pingoitetulle kankaalle välittyi taiteilijan oma henkilökohtainen mielenmaisema kaikkien nähtäville.
Reidar Särestöniemen tauluihin on mahdollista tutustua pienehkössä Reidar Särestöniemi -taidenäyttelyssä, joka järjestetään osana Reidar Särestöniemi 100 -juhlavuotta osoitteessa Torikatu 7, 90100 Oulu.
Näyttelyssä on esillä Reidar Särestöniemen öljyväriteoksia kolmesta oululaisesta yksityiskokoelmasta ja valokuvaaja Ilkka Jaakolan valokuvanäyttely. Taide- ja valokuvanäyttely ovat esillä 28.9.–31.12.2025.
LISÄÄ JUTTUJA:
