Lapsi nostaa laatikosta sattumanvaraisesti valokuvia yhden toisensa jälkeen. Hän katsoo kuvia ja kyselee samalla keitä kuvissa on. Virva katsoo lapsen nostamia kuvia, palaa niiden myötä kuvien pysähtyneisiin hetkiin ja käy läpi elämäänsä. Kuvien tarinat haluavat tulla kerrotuiksi, ja kaikki muistot eivät suinkaan ole iloisia.
Vanhat valokuvat johdattavat lukijan läpi Virvan elämän, nuoresta tytöstä keski-ikäiseksi naiseksi. Kuvat kertovat tarinaa hänen urastaan valokuvaajana, miessuhteista ja siitä kuinka hänen siskonsa auto-onnettomuus muutti monen elämää.
Sara Cantellin romaanissa Kesken jääneet hetket ei ole selkeästi etenevää juonta. Kuvien tarinat ovat välähdyksiä Virvan elämän eri hetkistä. Kuvat avaavat vähitellen hänen elämänsä tapahtumia. Tapahtumien merkitystä ja suhdetta toisiinsa on alkuun vaikea hahmottaa.
Romaanin kertoja on pääosin Virva, mutta välillä hänen siskonsa ja äitinsä antavat tapahtumille toisen näkökulman. Jokainen muistaa tapahtumat omalla tavallaan, ja lopulta ei ole varmaa mikä on totta. Jokaisella on oma tulkintansa tapahtumista.
Kuinka helppoa meidän on kuvitella, miksi asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat tai mitä joku toinen ajatteli? On vaikea tietää mikä on totuus, sillä jokaisella kertojalla on oma näkökulmansa.
Valokuvat kertovat hetkistä ja tunnelmista, jotka vähitellen kietovat yhteen monta tarinaa. Tapahtumat ovat tuokioita Virvan elämästä, ja kuvien myötä hän joutuu kohtaamaan menneisyyden uudelleen. Hän pohtii, miten asiat olisivat, jos tietyllä hetkellä olisi valinnut tai tehnyt toisin. Tätä kiehtovaa kysymystä pohditaan moneen otteeseen. Romaanin teema tiivistyy kysymykseen: onko elämä valintojen vai sattumien summa?
Saara Cantellin tyyli on hieno ja kieli on runollisen kaunista. Tarina kehittyy rauhallisesti ja jättää pohtimaan elämän kulkua pitkäksi aikaa. Mitä me muistamme menneisyydestä ja kuinka paljoin pystymme vaikuttamaan tapahtumiin?