Ritva Hellsten: Anna minulle nimi
Elämän mittainen matka itseen
Ritva Hellstenin romaani Anna minulle nimi kertoo elämänsä suuntaa etsivän Mallan tarinan. Kirja ja tarinakin on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen kertoo nuoresta 20-vuotiaasta naisesta, joka löytää kutsumuksensa ja yhteisönsä tiiviistä karismaattisesta liikkeestä.
Toisessa osassa Malla on noin 40-vuotias. Hän miettii elämänsä suuntaa ainoan lapsen kasvaessa omilleen ja tekee irtioton niin avioliitostaan kuin hengellisestä yhteisöstä. Ristiriitojen hengellistäminen ei enää sovi Mallalle.
Kolmas jakso on vanhenevan naisen elämää. Avioerosta on 20 vuotta ja oman itsen etsiminen on ollut Mallalle pitkä ja työläs prosessi. Hän kyselee, voisiko tässä elämänvaiheessa viimein uskaltaa elää niin kuin haluaa – tehdä kuvia, jotka kutsuvat häntä maalaamaan.
Omakuva sisäisenä todellisuutena
Kahdenkymmenen vuoden jaksoissa etenevä tarina jättää paljon aukkoja täytettäväksi. Vaikka kirja antaa näin väljyyttä ajatuksille, olisi aihetta voinut syventää kertomalla kiireettömämmin. Teksti lopettaa siihen, mistä pohdinta vasta alkaa.
Hellstenin kerronta on sujuvaa. Hän kuvaa Mallan ajatuksia eri ikäkausina uskottavasti, herkästikin. Unen kuvaukset ja muistot nivoutuvat luontevasti osaksi kertomusta. Nuoren taideopiskelijan elämänvalinnat tulevat ymmärrettäviksi, kun koko historia vähitellen paljastuu vanhevan naisen muistellessa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Kasvaminen perheessä, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä ja mielenterveyden ongelmia, on tehnyt Mallasta sopeutuvaisen ja turvallisuushakuisen. Yhden totuuden yhteisö oli nuoruudessa helppo ja kutsuva valinta.
Mallan mukana kulkee koko elämän omakuva, jonka hän on maalannut nuorena. Aviomiestä kuva hämmentää: Kasvot ovat naisen; mutta epämuotoiset, vääristyneet, kallon kulmikas muoto näkyvissä, posket lommolla, luut koholla. Pää on kapea, kuin venytetty, kaula luonnottoman pitkä, suu vähän raottunut, kuin jotain sanomaisillaan. ‒ Milloin sinä tuollaisia maalasit? Pauli kysyy… Ilkeän näköinen. Ota se pois.
Kuvassa on Mallan kokemus itsestään, ja sitä mies ei tule koskaan ymmärtämään. Kun Malla aloittaa uudestaan opiskelut, Pauli heittää Mallan piirustuksia pois, koska niissä ei hänen mielestään ole mitään järkeä. Oudoissa kuvissa mies näkee saatanallisen eksytyksen, ei Mallalle itselleen tärkeää tapaa ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan.
Uuden kynnyksellä
Tärkeässä roolissa Mallan elämässä on myös Eija. Heidän ystävyytensä on kantanut nuoruusvuosista asti, ja erääksi käännekohdaksi Mallan elämässä muotoutuu yhdessä vietetty juhannus saaressa. Mukana ovat myös puolisot, ja Malla katsoo kadehtien Eijan ja Johnin yhteyttä. Samanlaista hän ei koe oman miehensä kanssa, jos koskaan on kokenutkaan.
John on kietonut kätensä Eijan ympärille ja sanonut: suomi on kaunis kieli ja Eija on suomen kaunein sana… Milloin Pauli kutsui häntä nimeltä… Ei koskaan vain helliäkseen, muistellakseen sanaa. Jos ei ole nimeä, kuka on?”
Samana kesänä Malla näkee unia, joissa hän pelastaa lasta milloin tulipalosta, milloin hukkumiselta. Mutta Mallaa itseään unien virta kannattelee ja vie lopulta päättämään opintoja kaupunkiin ja eroon Paulista. Pieni lapsi tulee uniin myöhemminkin hänen kannettavakseen. Nyt kuitenkin kevyempänä. Itseäänkö Malla unissaan pelastaa ja kannattelee?
Omia kuvia
Oma itse löytyy hitaasti ja tuskallisesti. Mallan matka siihen, että hän uskaltaa tulla esille, myös taiteilijana, on pitkä. Oman näköinen elämä vaatii vuosien työn ja lopulta jonkun, joka osaa ja uskaltaa katsoa kuvia Mallan keinona kertoa itsestään. Sopeutuvaisuus ja sen pohjalla kytenyt viha tulevat viimein nähdyiksi.
Kirjan haasteena on säilyttää tarinan intensiteetti osasta toiseen. Kun päähenkilön elämästä puhutaan vuosikymmeninä, tulee välillä vaikutelma harppoen etenevästä kerronnasta. Kirjan koskettava aihe herättää kuitenkin paljon ajatuksia ja lukukokemus on kokonaisuutena hyvä.
Kirjan viimeisillä sivuilla elämän jatkumisen tunnelma tavoittaa lukijaa ja jättää tarinan hyvällä tavalla kesken. Saarikotinsa seinällä Mallalla on edelleen nuoruuden omakuva, mutta nyt sen ympärillä on tilaa myös muunlaisille kuville, vielä maalaamattomille.
LISÄÄ JUTTUJA:
