Rakkaudella pantua: Kotioluen uusi tuleminen
Myönnän, olen panomiehenä amatööri. Lokikirjassa on vasta kymmenkunta, enemmän tai vähemmän onnistunutta panoa. Uutukaiseen pano-oppaaseen tartunkin kuin apina banaaniin, kaikilla raajoilla.
Olut elää nyt uutta murrosta, pienpanimoiden määrä on hurjassa nousussa ja kaupan olutvalikoima alkaa olla laajempi kuin Suomen legendaarinen karkkivalikoima. Kirjallisuus on kuitenkin jäänyt hieman jälkeen, muutama vuosi sitten olutharrastuksen aloitettuani kahmin kirjastosta kaiken olueen liittyvän kirjallisuuden, johon pääasiassa lukeutui kotikaljaoppaita vuosikymmenien takaa, useita olutarvostelukirjoja ja jopa yksi panimotekniikkaan perehdyttävä opas. Loppuen lopuksi oli sukellettava internetin loputtomiin foorumeihin, jossa relevantin tiedon etsiminen on vähintäänkin haasteellista. Mika Laitisen ja Maria Markuksen uusi kotimainen kotiolutopas osuu siis oikeaan paikkaan ja paikkaa suurta katvetta.
Kirjoittajista Mika Laitinen on pitkän linjan olutharrastaja ja selvästi tiimin käytännön mies. Maria Markus on taas Suomen ensimmäinen olutsommelieeri ja oluttietopankki joka ymmärtää teorian. Kirjan lähtökohdat ovat siis hyvissä käsissä.
Kirjan rakenne on tehty oivallisesti. Kahvipöytäkirjamaiseen malliin sen tuhtia tietoannosta on kevennytty knoppiruuduilla ja olutalan tekijöiden mielenkiintoisilla haastatteluilla.
On selvää että Laitinen ja Markus rakastavat olutta, tämä sama rakkaus välittyy selvästi huolella tehtyyn kirjaan. Kirja käsittelee aluksi oluen valmistusta ensin teorian kannalta, käyden läpi kaikki vaiheet mäskäyksestä pullotukseen. Lopuksi teoria kasataan yhteen esimerkkipanossa. Kirjan lopusta löytyy vielä muutama resepti olutharrastuksen pohjaksi, sekä tietoa laajemmin muun muassa kotioluen yleisistä virheistä, etikettien teosta, kotiolutkilpailuista sekä oluen ja ruoan yhdistämisestä.
Rakkaudella pantua on hieno kirja. Se valaa uutta intoa reseptin suunnitteluun. Esimerkiksi sen sijaan että kirja kehottaisi käyttämään tiettyä mäskäyslämpötilaa, se kertoo lämpötilojen raja-arvot ja niiden vaikutuksen vierteeseen. Huomasinkin kirjaa lukiessani jatkuvasti miettineeni seuraavaa olutta, ehkä olisi aika toteuttaa pitkään kypsynyt ajatus milk stoutista, tai ehkä hioisin ESB:in reseptiä paremmaksi. Vai uskaltaisinko sittenkin perehtyä belgierikoisuuksiin?
Olut on monipuolinen juoma ja siitä on moneksi. Rakkaudella pantua vasta pintaraapaisu oluen maailmaan, joka sopii loistavasti kaikille oluesta kiinnostuneille. Uskon että se myös antaa paljon uutta tietoa seestyneillemikin panijoille. Toivoa sopisi että Laitisen ja Markuksen yhteistyö kantaisi enemmänkin hedelmää, sillä tilausta kotimaisille olutkirjoille on varmasti.
LISÄÄ JUTTUJA:
