Pohjoinen teoria kaikesta
Pohjoinen teoria kaikesta on sekä tietokirjamainen sukellus harvinaiseen helmeen nimeltä hyvinvointivaltio että kannanotto sen säilyttämisen puolesta.
The Nordic Theory of Everything eli suomennettu ja keväällä julkaistu versio Pohjoinen teoria kaikesta – Parempaa elämää etsimässä on kymmenisen vuotta New Yorkissa asuneen toimittaja Anu Partasen esikoisteos.
Muutettuaan Yhdysvaltoihin hän ymmärsi kouriintuntuvasti, mitä tarkoittaa hyvinvointivaltiossa kasvaminen ja eläminen. Itsestäänselvyys lakkasi olemasta, kun hän eli jonkun aikaa ilman sairausvakuutusta.
Järkytyksekseen Partanen oppi, ettei edes vakuutus pelasta amerikkalaisia sairauden iskiessä, eikä enää edes tavallinen ja ahkerasti töitä paiskiva amerikkalaisen unelman kasvatti tule välttämättä toimeen maassa, joka on unohtanut investoida kultakaivokseensa, eli tarjota menestymisen mahdollisuuden kaikille tasa-arvoisesti.
Luku luvulta Partanen käy läpi, millaista on, kun saa lapsia, opiskelee tai sairastuu USA:ssa ja Suomessa. Synnyttäminen maksoi USA:ssa keskimäärin 9 500 euroa vuonna 2013, sairaalavuorokausi 3 790 euroa. Kirja saa ajattelemaan kauhulla soteuudistusta ja Suomen amerikkalaistumista. Miksi ihmeessä siirtäisimme yhdessä kerryttämiämme verovaroja ulkomaisten suuryritysten taskuun? Amerikassa tavallinen duunari maksaa selkänahastaan yksityisten sairaaloiden ja vakuutustyhtiöiden omistajien miljardivoitot. Keskiluokkainen kansalainen voi sairastuttuaan velkaantua ja kokea henkilökohtaisen konkurssin sairasvakuutuksesta huolimatta.
Suomalaiset ovatkin yllättäen monissa asioissa amerikkalaisia itsenäisempiä ja elävät individualistisemmassa kulttuurissa. Täällä ei oikeus terveydenhuoltoon riipu siitä missä on töissä vai onko edes työelämässä. Tai siitä, onko puolisoa vai elääkö yksin. Amerikkalaiset pelkäävät holhousvaltiota, mutta ovat samalla itse hyvin holhottuja. Partanen puhuu paljon pohjoismaisesta rakkausteoriasta, eetoksesta, joka tukee yksilön vapautta elää valitsemaansa elämää.
Valtio ei ole vihollinen
Amerikkalaiset ovat kärsineet niin pitkään paisuneesta hallintokoneistosta, etteivät he tule ajatelleeksi valtion voivan tehdä myös hyvää, mutta tehokkaammin. Ja, että sen ei tarvitse merkitä ankeaa ja yksilön itsemääräämisoikeuden vievää kommunismia.
Suomalaiset ovat materiaalisesta hyvinvoinnistaan ja turvallisuudestaan huolimatta niin synkkiä ja pessimistisiä, etteivät he tajua mitä menettävät, jos eivät luota saavutuksiinsa ja ala avautua yksilöiden erityisyydelle ja erilaisuudelle rikkautena.
”Jos suomalaisilla on niin hieno valtio, niin miksi itsemurhaluvut ovat siellä niin korkeita”, amerikkalaiset ihmettelevät. Anu Partanen on pohtinut, että ehkä Suomi onkin niin hieno maa suomalaisten synkkyyden ansiosta – ei siitä huolimatta. Tälle huomiolle ei voi olla naurahtamatta! Suomalainen ei sorru epärealistiseen yltiöoptimismiin. Mutta sen kääntöpuolena on tasapäistäminen ja kaikesta valittaminen. Suomessa jokainen on arvokas saavutuksistaan huolimatta. USA:ssa jokaisella on ikään kuin mahdollisuus olla arvokas erityisyytensä ansiosta.
Mutta amerikkalaiset ovat ehkä sokeutuneet sille, että se mahdollisuus on viety yhä useammalta ulottumattomiin. Yhä enemmän vaurauden taustalla on peritty vauraus, ja hyvinvoinnin kasvusta suurin osa on valunut rikkaimman vähemmistön käsiin.
Ihanteellisessa valtiossa yhdistyisivät Partasen mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltio ja energinen amerikkalainen mentaliteetti, jossa kannustetaan luovuuteen ja yritteliäisyyteen ja suhtaudutaan myönteisesti laumasta erottumiseen.
SaveSave
