Pakopiste

Loputtomasti samaa

Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen toimittama esseekokoelma Pakopiste pureutuu pysähtymisen, selviytymisen ja jatkuvuuden teemoihin. Kymmenen nimekästä kirjailijaa pohtii aihetta kannaltaan. Vaikka monissa teksteissä on raskasmielinen pohjavire, ne tarjoavat lukijalle myös toivoa ja ajatuksia uuden alun mahdollisuudesta. Mollin sävyt ymmärtää, sillä pysähtyneen viitekehyksen tarjoaa vuodesta 2020 alkaen jatkunut pandemia. 

Kirjoituksista nousee esiin sisukkuus ja periksiantamattomuus. Toivottavasti niiden avulla pääsemme jaloillemme nopeasti yksilöinä ja myös yhteisön jäseninä. Toivottavasti virkoamme, kun liikennevalot vaihtuvat lopulta pitkien punaisten jälkeen vihreiksi. Liike on kuitenkin lääke, ja mielikuvituksen voima on mahtava. 

Toistoon perustuva elämä 

Antti Nylénin essee on kirjan puhuttelevimpia. Esimerkiksi elämänkokemuksen määrittäminen ja näkeminen kiroukseksi on virkistävää luettavaa poikkeusajan loputtomassa arjessa. Turvallinen ja tylsä toisteisuus tuo turvaa elämään, mutta tässäkin kohtuukäyttö on enemmän kuin suotavaa.

”Elämänkokemus” (pahoittelen vastenmielisyysmerkkejä) auttaa kyllä selviytymään keski-iän pitkistä, vaativista, ohikiitävistä vuosista, mutta samalla tavalla tämä harjaannus on kirous, joka vie elämästä kitkan ja kömpelyyden, virheet, katkot, pysähdykset ja yllätykset, siis ilon. Elämästä tulee tasainen, sujuva kyyti, jonka toivoisi päättyvän.” (Antti Nylén esseessä Jäänmurtaja)

Tommi Melender kuvaa kuluvaa korona-aikaa osuvasti ikuiseksi aamuyöksi. Erilaisten rajoitusten takia yö ja päivä ovat sekoittuneet ja sotkeentuneet keskenään. Tällöin muodostuu vain yksi maanantain ja sunnuntain välinen ajanjakso, jossa samat rutiinit ja pakkoliikkeet jonottavat lavalle pääsyään turvavälein. Jottei tämä muuttuisi ylitsepääsemättömäksi mahdottomuudeksi, tarvitsemme myös pakoa tästä näytelmästä. Tätä eskapismin ajatusta myös Nylén perkaa tekstissään. Muutos on mahdollista ja se on mahdollisuus.   

Samojen asioiden ei tarvitse toistua. Toisenlaiset ajatukset ja teot ovat käytettävissä. Ne odottavat. ” (Nylén)

Miten osata kuolla useammille valinnoille ja asioille? 

Esseissä kuvataan myös viiltävästi 2020-luvun yltäkylläisyyden ja rajattomuuden aikaa. Kaikkea on liikaa ja koko ajan saatavilla. Miten moninaisuuden myrskyissä osaa enää keskittyä olennaisiin, itselleen tärkeisiin asioihin?

Helena Sinervo kaipaakin taitoa asettaa rajoja supermarket-arjessa, jossa ähkyn vaara on koko ajan läsnä. Minimalismi, maalle muutto ja lähimatkailu ovat nousseet reseptivinkkien ja norjalaiskäsitöiden kera etäkahvipöytien keskustelunaiheiksi.

Useimmat meistä ovat myös samaan aikaan vahvassa dopamiinikoukussa nettishoppailuun ja emme voi vastustaa suoratoistopalveluiden seireenejä. Samat trendit, ilmiöt, meemit ja virukset saapuvat vuoroveden lailla kaikkialle maailmaan vain päivien tai viikkojen viiveellä. Emme ole planeetallamme yksin niin hyvässä kuin pahassakaan.  

Pakopiste
Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen (toim.)

Into Kustannus
161 sivua


LISÄÄ JUTTUJA:

Yksi teistä kuolee Tukholma-syndrooma Kaikkein haikein leikki