Päin näköä

Odottava tunnelma tiivistyy ennen ovien avaamista suuren näyttämön Päin näköä -ensi-iltaan. Näyttelijät tulevat oville toivottamaan ihmiset tervetulleiksi illan esitykseen.

Kontaktia otetaan jo heti alkumetreillä – se taitaa olla yksi improvisaation teema. “Oliko vaikea päästä perille remontin vuoksi?” kyselee näyttelijä Anniina Rokka. Hänen kanssaan tervehtimässä on kollega Titta Toivanen.

Yleisön ja esittäjien vuorovaikutuksessa

Yleisön vielä etsiessä paikkojaan muusikko Pasi Hiltula virittelee tunnelmaa kannettavan kosketinsoittimen kera. Esityksen musiikin improvisointi on hänen käsialaansa. Jälkeenpäin huomasin miettiväni, että musiikki oli kohtauksien rakentamisessa oleellinen elementti.

Illan näyttelijäkokoonpanossa ovat mukana Rokan ja Toivasen lisäksi Valtteri Aaltonen, Merja Pietilä ja Janne Raudaskoski. Päin näköä -esityksien näyttelijäkaarti vaihtuu esityksestä toiseen. Kaikkiaan mukana on viisitoista näyttelijää, joista illan esityksessä on aina viisi.

Edellisten lisäksi tiimissä ovat Annika Aapalahti, Heli Haapalainen, Henri Halkola, Pentti Korhonen, Mirjami Kukkola, Joose Mikkonen, Timo Pesonen, Anne Syysmaa, Henri Tuominen ja Tuula Väänänen.

Ja koska improvisaatio muotoutuu yleisön ja esittäjien vuorovaikutuksessa, jokainen esitysilta on erilainen. Ohjaaja Antti Laukkarisen sanoin: ”Toisten työn kunnioittaminen ja ideoiden hyväksyminen ovat koko ajan kaiken työskentelyn ytimessä.”

Imrovisaatiota kaikin aistein

Ammattilaiset osaavat lämmitellä yleisönsä. Pienin kysymyksin he saavat katsojat osallistumaan, ja illan ensimmäinen osuus pääsee vauhtiin.

Ensimmäinen puoliaika on “unelmien improvisaatioklubi”. Yleisön laskiessa kymmenestä yhteen näyttämölle tuodaan sohva, pöytä ja muutama tuoli. Se riittää ensimmäisen osan lavastukseksi mainiosti.

Iso osa esitystä on äänien improvisointi, josta vastaa Antti Lindholm. Valot improvisoi Elina Romppainen. Musiikki, äänet ja valot toimivat hienovaraisesti synkronoituina kaikkeen siihen, mitä lavalla tapahtuu.

Tai sitten toisinpäin, että näyttelijät saavat inspiraatiota tunnelmaan näiden ammattilaisten työstä. Katsojana ei voi aina olla varma kummin päin asia menee, mutta kokonaisvaikutelma on kuin hyvin toimiva keho: se elää, hengittää ja liikkuu joustavasti.

Heittäytymistä ja yhteistyötä

Ensimmäinen puoliaika mennään erilaisilla pienillä kohtauksilla. Yleisö on päässyt vaikuttamaan esityksen kulkuun jo etukäteen. Eräs kohtaus muotoutuu yleisön etukäteen kirjoittamien vuorosanojen pohjalle.

Tyylilajit ja esityksien muodot vaihtelevat. Toisinaan oleellisinta on puhe, toisinaan liike. Musiikki ja laulaminen eri tyylilajeilla kirvoittaa vierestäni parhaat naurut. Vai voiko pysyä vakavana, kun Toivanen, Raudaskoski ja Pietilä perustelevat räpin, jazzin ja klassisen musiikin tahtiin sopivuuttaan ravintolakokiksi?

Kuvassa ensi-illankin kokoonpanossa esiintyneet Janne Raudaskoski, Merja Pietilä ja Valtteri Aaltonen. Kuva: Kati Leinonen.

Imrovisaation ytimessä ollaan myös silloin, kun pitää vaihtaa tunnetilaa tai olotilaa kesken kohtauksen vaikkapa sokerihumalasta kaipaukseen. Tai kun kesken esitystä yllätyselementiksi tai -eläimeksi tulee kihomato. Rokalle täydet pisteet eläytymisestä.

Katsojalle välittyy tekijöiden keskinäinen luottamus ja heittäytyminen. Yhteisesti improvisoitu laulu tai yhtäaikainen puhe tulee kuin yhdestä suusta. Tämä vaatii kollegan mikroilmeiden ja eleiden lukemista ja välitöntä reagointia.

Lopputulos on hyvällä tavalla eteenpäin menevä, ja katsojana jännittää juuri sopivasti, löytyykö hetkeen yhteiset sanat ja sävelet.

Spontaaneista kohtauksista kohti koherenttia kertomusta

Toisella puoliajalla näyttelijät luovat improvisoiden noin tunnin pituisen näytelmän. Päähenkilö arvotaan yleisön edessä. Samoin näytelmän alkukohta valikoituu yleisön vihjeiden perusteella.

Tunnin pituinen improvisaatio vaatii tekijältään taitoa lukea kollegoita, heittäytyä tunnelmaan ja ehkäpä vielä erityisesti hyvää muistia. Tehty on pidettävä mielessä, kun jo tapahtuu jotain uutta.

Toisen puoliajan lavasteena toimi useassa tasossa oleva lava. Kuvassa etualalla Janne Raudaskoski, taaempana Titta Toivanen. Taustalla näkyvät myös Tuula Väänänen ja Timo Pesonen. He ovat mukana näyttelijätiimissä muissa esityksissä. Kuva: Kati Leinonen.

Katsojana huomaa jännittävänsä, löytävätkö kaikki juonenpäät lopussa yhteen. Miten rakentuu eheä kokonaisuus? Improvisaatiossa käydään Atlannin valtamerellä ja Jäälissä, mutta lopulta kaikki palautuu paikoilleen ja riittävän seesteinen loppukohtaus päättyy kiitoksiin.

Hiukan ennakoitava, hiukan siirappinen, mutta ehkä juuri siksi lempeä ja sopiva päätös hurjalle draaman kaarelle jätti tyytyväisen olon.

Lopussa kuultiin vielä Raudaskosken sanat:“Jos tykkäsitte, tulkaa uudestaan. Täällä on aina uusi kokoonpano, joten jokainen ilta on ensi-ilta. Ja jos ette tykänneet, tulkaa uudestaan samasta syystä. Seuraavalla kerralla kun on eri näyttelijät.”

Voisinpa vaikka mennäkin – ensimmäisestä syystä.

PÄIN NÄKÖÄ

Ensi-ilta 23.8.2025 Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Esityksiä 13.12. saakka.

Ohjaus, konsepti, improkoulutus: Antti Laukkarinen
Tila: Antti Laukkarinen, Karoliina Koiso-Kanttila
Puvustus: Karoliina Koiso-Kanttila
Musiikkia improvisoi: Pasi Hiltula
Valoja improvisoi: Elina Romppainen
Ääniä improvisoi: Antti Lindholm
Kampaus- ja maskeerauskonsultointi: Melina Matinlompolo

Näyttämöllä: Valtteri Aaltonen, Annika Aapalahti, Heli Haapalainen, Henri Halkola, Pentti Korhonen, Mirjami Kukkola, Joose Mikkonen, Timo Pesonen, Merja Pietilä, Janne Raudaskoski, Annina Rokka, Anne Syysmaa, Titta Toivanen, Henri Tuominen, Tuula Väänänen. Esityksissä on vaihtuvat kokoonpanot (5 näyttelijää / esitys).

LISÄÄ JUTTUJA: