Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja
Etsin divarista jotain kevyttä luettavaa kohottamaan lukuaktiivisuuttani. Värikäskantinen ja raflaavasti nimetty Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja, lyhyt romaanipokkari, vaikutti sopivalta tuohon pestiin. Sitä se olikin.
Kirjan takakannessa ja kahdella ensimmäisellä sisäsivulla on ylistäviä lainauksia eri lehtien tekemistä arvioista. Onneksi suhtauduin niihin sopivalla pessimismillä, sillä suurta säväystä en kirjasta saanut.
Lyhyistä luvuista koostuva, nopeasti etenevä ja lyhyehkö romaani kerrotaan lapsuudestaan asti kauniimman sekä ihaillumman siskonsa Ayoolan varjoon jääneen isosisko Koreden näkökulmasta.
Korede ei pääse irti kiittämättömästä huolehtijan roolistaan edes hänen siskonsa paljastuessa sosiopaatiksi ja sarjamurhaajaksi. Hän yrittää ymmärtää siskonsa tekoja parhain päin ja kirjaimellisesti siivoaa hänen tekojensa jäljet.
Padottujen traumojen käsittelyä
Nigerialais-brittiläisen Braithwaiten esikoisromaani on hyvin kirjoitettu ja idealtaan mielenkiintoinen, mutta sen kepeys ei tee suurta vaikutusta. Murhia tapahtuu, sydämiä särkyy, todisteita hävitetään ja poliisit pelottavat. Tapahtumilla ei ole kuitenkaan traagisimmillaankaan vaikutusta karikatyyrimäisen vähäulotteisiin hahmoihin.
Vahvimmillaan kirja on nykyhetken kuvauksen lomiin sijoitetuissa välähdyksissä, jotka kertovat sisarusten lapsuudesta ja heidän kokemastaan pahoinpitelystä. Nykyhetken tapahtumat näyttäytyvät padottujen traumojen käsittelynä.
Teoksen kepeys ja tekstin tiivis etenemistahti aiheuttavat sen, että kirjan synkimmät, hauskimmat ja yllättävimmät tapahtumat jäävät suurilta osin etäisiksi. Ajoittain brittiläinen pokerinaamaisuus nousee kuitenkin myös positiivisesti esiin.
Lähipiirin haitalliset toimintamallit
Korede turhautuu, koska hän jää sivurooliin niin miesten kuin äitinsäkin rakkauden ja arvostuksen kohteena. Hän nielee kerta toisensa jälkeen kiukkunsa ja aloittaa selviytymiskeinokseen muodostuneet siivousrutiininsa.
Vaikka Korede ottaakin hieman aktiivisemman roolin kirjan edetessä, on kuin hänen päätehtävänään olisi säilyttää asioiden vallitseva tila. Korede hyödyntää aktiivisuuttaan lähinnä mahdollistaakseen lähipiirinsä haitalliset toimintamallit.
Kritiikistäni huolimatta kirjalla on ansionsakin. Olisin kuitenkin toivonut suurempaa rohkeutta ja röyhkeyttä liioitella halpakirjallisuuden ja B-elokuvien tyyppisiä hahmoja sekä tapahtumien äkillisiä käänteitä. Mahdollisuuksia johonkin iskevämpäänkin olisi ollut.
LISÄÄ JUTTUJA:
