Oulun lastenteatteri­festivaali

Kulttuurimedia Kuiske heittäytyi lapsenmieliseksi ja osallistui 9.–12. huhtikuuta järjestetyille Oulun lastenteatterifestivaaleille. Helmikuussa Oulun teatteri julkaisi tiedotteen, jossa festivaalin taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio kertoo lasten ja nuorten teatterifestivaalien olevan 44-vuotisen historiansa viimeiset. Nuorten teatterifestivaalit pidetään 23.–26. huhtikuuta.

Hallituksen tekemät leikkaukset osuivat kohtalokkaasti oululaiseen esittävän taiteen kenttään jo tämän vuoden osalta, mutta teatteri halusi kuitenkin järjestää festivaalin ohjelmiston – vaikkakin totuttua pienimuotoisempana.

“Olemme panostaneet kohta kahden vuoden ajan sekä lasten että nuorten festivaalin kehittämiseen sekä niiden taiteellisen laadun, saavutettavuuden että osallisuuden kannalta, mutta tämän kehitystyön tulosta ei koskaan meillä nähdä”, Lehmuskallio kertoo tiedotteessa, mikä saa mielemme apeaksi.

Kaikki ensimmäistä kertaa

Oulun kaupunginteatterin ovesta astuessamme emme ole uskoa silmiämme. Hymy kohoaa huulillemme, kun meidät toivottaa tervetulleiksi isoilla korvilla varustettu pupu ja hänen takanaan seisova ilmielävä dinosaurus. Ihmetystään pidättelevien lasten ja aikuisten ympärillä surraa ampiainen ja taustalla voimamies kärvistelee painojen kanssa.

Ilmassa on voimakasta odottavan jännityksen tunnetta, kun pienet ja vähän isommat lapset hymyilevät arasti esiintyjille ja riisuvat malttamattomasti ulkovaatteitaan. Luemme liikuttuneina festivaaliesitteestä Lehmuskallion toiveen, joka taitaa olla juuri toteutumassa:

”Haluaisin pystyä katsomaan näyttämölle kuin lapsi: havainnoida kaikkea mitä tapahtuu, poimia juuri sitä mikä itseä kiinnostaa, ja antaa sen tuntua ja näkyä. Miten voisi suhtautua maailmaan kuin näkisi kaiken aivan ensimmäistä kertaa?”

Teatterin henkilökunta otti vieraita vastaan erilaisina hahmoina.

Jännittävän yllättävää

Siirrymme yläkertaan, sillä suurella näyttämöllä alkaa Circo Aereo & Race Horce Companyn Etsivät. Näytelmä on koko perheelle suunnattu fyysistä komiikkaa ja nykysirkusta yhdistävä esitys, jonka keskiössä on etsivätoimisto ja kaksi etsivää: sanattoman komiikan taiturit Marc Gassot ja Kalle Lehto.

Flow Sirkuksen kanssa yhteistyössä toteutettu näytelmä saa monen pienen kuin isommankin katsojan hämmästyneeksi. Kuvauksessa kerrotaan, että dekkarigenrenä esitys nyrjähtää sivupoluille, mitä aluksi kummastelemme.

Esityksen aikana kuitenkin todistamme omin silmin, kuinka aivan tavallinen työpöytä muuntuu sinivaloja väläytteleväksi poliisiautoksi, aikuinen ihminen humpsahtaa arkistokaapin sisälle, teatteriyleisön joukosta löytyy pelottava ja katala varas ja etsivän takapuolesta tippunut kananmuna paistuu täydelliseksi kaapin sisältä otetulla paistinpannulla.

Etsivät tutkivat tarkasti, kuka onkaan haukannut omenasta.

Esitys on jopa meille varttuneemmille teatterin ystäville niin jännä, että säpsähdämme arkistokaapin uumenista kurottautuneelle kädelle, joka vie nälkäisen etsivän omenan. Ihmettelemme myös edelleen, mihin kahvikuppi hävisi toisen etsivän kädestä ihan kuin tuhkana ilmaan!

Aivojumpan lisäksi vatsalihakset saavat hyvää treeniä, sillä esitys ei ole vain jännittävä vaan ihan hillittömän hauska. Näyttämöllä leijailevan vastapaistetun kananmunan tuoksu saa vatsamme kurnimaan, joten suuntaamme lyhyelle lounastauolle. Kauppahallin kahvilassa luemme jälleen Lehmuskallion saatesanoja:

”Arvon kanssa-aikuiset: kysykää lapsikatsojilta mitä he festivaaliesityksissä näkivät, mihin kiinnittivät huomiota, mitä jäi mieleen ja lähettäkää palautetta myös meille täällä teatterilla. Teatteri on maailman katsomista paitsi omien, myös toisten silmien läpi, ja haluamme palavasti tietää mitä juuri pienet silmät näkevät.”

Ihanasti sanottu.

Perheen pienimmille

Tauon jälkeen pienellä näyttämöllä esitetään yli 3-vuotiaille suunnattu Molli ja ystävyyden talo -näytelmä, joka kertoo nimensä mukaisesti ystävyyden voimasta. Tiina pääsee katsomaan yhdessä täyden salillisen kanssa, kuinka yksinäinen Molli tutustuu talonsa liepeille yllättäen ilmaantuneeseen Sisuun. Veikeä tapsuttelija kannustaa asuntoonsa juuttunutta Mollia tutustumaan lähiympäristöönsä.

Katri Kirkkopellon Molli-lastenkirjoihin perustuva näytelmä on hienosti suunniteltu toteutus, jonka ovat käsikirjoittaneet Katja Krohn ja Milko Lehto. Katsomo on täynnä teatterin taikaan eläytyviä silmäpareja, jotka seuraavat tarkasti, kuinka Mollin ja Sisun tuttavuus syventyy ystävyydeksi. Sonja Salminen ja Teemu Mäkinen luovat ammattimaisella esiintymisellään varmasti mieleenpainuvan kokemuksen pienille katsojille.

Timo Parvelan kirjoista tutut ystävykset Maukka (Lotta Kuusisto) ja Väykkä (Paavo Kerosuo) seikkailevat puolestaan Pikisalissa, johon Eira suuntaa. Musiikkinäytelmässä Väykän on tarkoitus olla rumpalina klassisen musiikin konsertissa, mutta hän kohtaa niin ylitsepääsemättömän pelontunteen, että Maukka virittäytyy ääriasentoon yrittäessään keksiä ratkaisua tunnetilan poistamiseksi. Ratkaisu löytyy, mutta kun on Maukan vuoro kohdata omat pelot, eivät ystävykset kohtaa toisiaan.

Maukan ja Väykän höntti päivä -näytelmässä vaaditaan uusia keinoja tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.

Vaikka näytelmä on suunnattu 5-10-vuotiaille, esitys on mitä mainioin muistutus meille aikuisillekin kuunnella, ymmärtää ja suhteuttaa sekä omia että muiden tarpeita ja tunnetiloja, jotka ovat kuormittavia ja voivat toimia esteenä jonkin asian tekemiselle. On joskus hyvä pysähtyä ja hengittää – yksin ja yhdessä.

Näytelmän päättää Maukan ja Väykän tekemä gallup, sillä he ovat ottamassa itselleen eläintä. Heille on suositeltu ihmistä ja nyt he pohtivat, kannattaako heidän ottaa lapsi vai aikuinen ja mitkä ovat näiden plussat ja miinukset. Lasten suusta tulee niin sanotusti totuus: aikuiset eivät kuulemma sovellu lemmikiksi, koska ne nukkuvat niin paljon eivätkä syö paljon karkkia. Aivan.

Innostus on syttynyt

Lauantaina Eira menee 9-vuotiaan poikansa, Olavin, kanssa katsomaan Robin Hood -baletin, joka on Balettikoulu Sinikellon 30-vuotisjuhlanäytös. Nyt meillä onkin oiva tilaisuus vastata Lehmuskallion toiveeseen.

Baletin esiintyjinä toimivat sekä nykyiset että jo koulusta valmistuneet oppilaat. Pukujen valmistelu ja lavasteiden rakentaminen ovat oppilaiden vanhempien suuren työpanoksen tulosta. Libretto on balettikoulun perustajan Päivi Koskelan ja Henriikka Alapudaksen Robin Hood -tarinan pohjalta kirjoitettu.

Libretto noudattaa tunnollisesti englantilaisen tarinaperinteeseen ja klassikkokirjallisuuden kaanoniin jäänyttä tarinaa metsässä asustelevasta rikkailta varastavasta ja köyhille antavasta Robin Hoodista. Baletti itsessään on rauhallinen ja tunnelmallinen, vaikka taistelukohtaukset ovat nopeatempoisia ja ehkä perheen pienimmille jännittäviä.

Baletti on kokonaisuutena tyylikäs, kaunis ja ilmava, vaikka nuorempien oppilaiden jalansijat paikka paikoin haparoivat. Merkillepantavaa on tanssijoiden kasvoilta huokuva onnellisuus, joka välittyy yleisölle.

Olavin vilpitön mielipide väliajan alkaessa on, että ”Esitys ei ollut huono, mutta ei hyväkään”. Esityksen jälkeen saadaan kommentti: ”No olihan se kokemus”, mutta lausahdukset taitavat johtua siitä, ettei hän halua myöntää pitävänsä baletista.

Äitinä Eira nimittäin tunnistaa lapsensa innostuneen katseen, etenkin siinä vaiheessa, kun he törmäävät Olavin kaveriin, Balettikoulun oppilaaseen. Hän ei ollut illan esiintyjä, mutta kertoo kuinka seuraavissa näytöksissä tanssijoiden kokoonpano olisi isompi.

Innostus esittävään taiteeseen saattoi siis syttyä juuri silloin – siinä hetkessä.

Robin Hood -baletti esitetään Pohjankartanossa lauantaina 24.5. ja sunnuntaina 25.5. klo 12 ja klo 15.

Musiikkiteatteri Kapsäkki: Maukan ja Väykän höntti päivä
Ahaa Teatteri: Molli ja ystävyyden talo
Circo Aereo ja Race Horse Company: Etsivät
Balettikoulu Sinikello: Robin Hood

LISÄÄ JUTTUJA: