Ottessa Moshfegh: Vuosi horroksessa

Kukapa ei haluaisi välillä vain nukkua?

Ottessa Moshfegh on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka teokset ovat saaneet arvostusta kriitikoilta ja suosiota lukijoilta. Moshfeghin kolmas romaani Vuosi horroksessa menee kirkkaasti viime aikojen ellei jopa kaikkien aikojen suosikkieni joukkoon.

Vuosi horroksessa -romaanin minäkertoja on nuori newyorkilainen nainen. Hän elelee perintörahoilla kalliilla asuinalueella, on korkeasti koulutettu ja viehättävä. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, mutta nainen päättää nukkua vuoden. Hän jättää työnsä, minimoi sosiaaliset kontaktinsa ja vetäytyy asuntoonsa.

Tarkka ajankuva

Naisen vanhemmat, joista romaani piirtää tunnekylmän ja etäisen kuvan, ovat menehtyneet hiljattain. Voisiko vuoden horrostaminen olla keino paeta kipeitä tunteita ja traumoja? Väitän, että ei. Alkukielisen teoksen ironinen nimi, My Year Of Rest and Relaxation, on kuvaava. Nimi vihjaa, että nainen haluaa vain levätä ja rentoutua. Kukapa ei haluaisi? Useimmat meistä tosin valitsevat parin viikon rantaloman vuoden lääkehuuruisen horrostamisen sijaan.

Moshfeghin päätös sijoittaa romaani vuoteen 2000, aikaan juuri ennen World Trade Centerin terrori-iskua, on varmasti tarkoituksellinen. Vuosituhannen vaihtuminen symboloi uutta alkua ja New Yorkin talous eli nousukautta. Vuosi horroksessa peilaakin erinomaisesti 2000-luvun vaurasta länsimaista yhteiskuntaa, jossa loputtomat mahdollisuudet muuttuvat tukahduttaviksi odotuksiksi.

Naisen äärimmilleen viety downshiftaaminen saattaa vaikuttaa olevan räikeässä kontrastissa ympäröivien olosuhteiden kanssa. Halu nukkua on kuitenkin oikeastaan aivan luonnollinen reaktio.

Välinpitämättömyyden ylistys

Sen sijaan, että halveksisi tai kritisoisi edustamaansa vaurasta elämäntyyliä, nainen suhtautuu siihen välinpitämättömästi. Hän ei välitä urastaan, hyvinvoinnistaan ja huomionkipeästä ystävättärestään Revasta, joka tuppautuu pyytämättä kylään nukkumista häiritsemään. Halveksunta on luotaantyöntävää ja välinpitämättömyys virkistävää ja siksi minäkertoja voittaa lukijan puolelleen.

Reva pyrkii kaikin keinoin olemaan kaunis, laiha ja menestyvä ja on siten minäkertojan vastakohta. Reva on tyyppiesimerkki nuoresta länsimaalaisesta naisesta, joka musertuu epärealististen odotusten alle ja turruttaa ahdistustaan kohtelemalla itseään kaltoin. Moshfegh ei kuitenkaan sorru luomaan Revasta stereotyyppiä. Kenties siinä auttavat kirjailijan taitojen lisäksi omat kokemukset Y-sukupolvea edustavana yhdysvaltalaisena naisena.

Onpa romaanissa myös feministinen näkökulma: naisen ei tarvitse hyödyntää viehätysvoimaansa, alistua konservatiiviseen parisuhteeseen tai täyttää kenenkään odotuksia. Moshfegh ei kuitenkaan saarnaa tai heristele sormeaan.

Virkistävä lukukokemus

Parasta romaanissa ovat sen värikkäät henkilöhahmot, joiden kehittymiselle ja syventymiselle yksinkertainen juoni jättää tilaa. Hahmot eivät kuitenkaan kehity kokonaisiksi ja juuri siksi ovatkin kiinnostavia ja jäävät elämään mielen sopukoihin. Tri Tuttle, jota kirjan takakannessa osuvasti kuvaillaan ”kirjallisuuden historian huonoimmaksi psykiatriksi”, koettelee uskottavuuden rajoja. Moshfeghin luovuudesta kertoo se, että kun Tuttlen määräämät lääkeyhdistelmät eivät tuota toivottua vaikutusta, keksii kirjailija kuvitteellisen Infermiterolin.

Vaikka juoni on yksinkertainen, jännitettä riittää. Onko naisen suunnitelma tuomittu epäonnistumaan, ottaako hän vahingossa tappavan lääkecocktailin vai herääkö virkistyneenä uuteen alkuun? Moshfegh tiivistää romaanin lähes kaikki tapahtumat korttelin säteelle. Jokainen lääkehuuruinen poikkeaminen Upper East Siden ulkopuolelle on kuin hurja seikkailu.

Nuori nainen eristäytyy ulkomaailmasta, vetää lääkkeitä ja hereillä ollessaan saa tyydytystä vain VHS-elokuvien katsomisesta. Näistä aineksista yksi jos toinenkin kirjailija rakentaisi masentavan tragedian, mutta ei Ottessa Moshfegh. Hän taitaa ironisen, usein provokatiivisenkin, huumorin. Kristiina Drewsin suomennos on moitteeton. Vuosi horroksessa on virkistävä romaani, joka tempaa mukaansa, herättää ajatuksia ja lopulta koskettaa syvästi.

Vuosi horroksessa
Ottessa Moshfegh

Aula & Co
254 sivua
Kääntäjä: Kristiina Drews


LISÄÄ JUTTUJA:

kimppakämppä