Näytelmä Isä puhuttaa ja koskettaa

Katoava mieli

04.03.2020
Teksti:
Kuvat:
Kaisa Tiri ja Kati Leinonen

Isän mielestä kaikki on hyvin ja tytär on turhaan huolissaan. Isä ei kuitenkaan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu, kaikki ei täsmää. Keitä ovat kaikki ne ihmiset, jotka käyvät hänen kotonaan. Kuka on siirtänyt huonekalujen paikkoja? Hän on kuitenkin enemmän huolissaan tyttärestään Annasta, joka tuntuu muuttavan mielipiteitään koko ajan.

Anna puolestaan on huolissaan muistisairaasta isästä ja on ottanut tämän luokseen asumaan. Yhä enemmän on päiviä, jolloin isä ei tunnista edes häntä. Anna kamppailee sen tuskan kanssa, mistä löytää isälle hyvä hoitaja. Hän pohtii, olisiko parempi jopa laittaa isä hoitokotiin.

Kiehtova toteutus

Florian Zellerin näytelmä Isä sai ensi-iltansa Oulun teatterissa 28. helmikuuta. Näytelmä johdattaa katsojan syvälle muistisairaan isän sirpaleiseen sielunmaisemaan. Maailmaan, jossa kaikki ympärillä on ihmeellistä ja asioissa ei tunnu olevan järkeä.

Näytelmä on haastava. Katsoja muodostaa tarinan lopulta omassa mielessään niistä palasista, joita hänelle tarjotaan. Hän oivaltaa nopeasti, että kaikki lavan tapahtumista eivät suinkaan ole totta vaan osa tapahtumista on unta, osa kuvitelmaa ja osa muistisairaan harhoja – mutta se mikä on totta, täytyy jokaisen itse havaita. Tämä on kiehtova näytelmän toteutus, koska tarinaa ei tarjoilla valmiina.

Tarina epätäydellisestä maailmasta

Näytelmän ytimessä on tarina siitä, kun perheen asetelma kääntyy päälaelleen: isästä tulee huoltajan sijaan huollettava. Isänä Timo Reinikka onnistuu mainiosti. Hän tuo lavalle eksyneen oloisen vanhan miehen, joka ei tunnu enää tietävän, missä on ja mitä ympärillä tapahtuu. Reinikka johdattaa katsojan koskettavasti muistisairaan maailmaan.

Anna (Elina Korhonen) ja isä (Timo Reinikka) ihmettelmässä mitä ympärillä oikein tapahtuu.

Annan roolissa Elina Korhonen tuo oivallisesti esille sen traagisuuden, jonka lähimmät ihmiset joutuvat kohtaamaan muistisairaan kanssa. Sen arkisen elämän, kun pitää jaksaa kertoa samoja asioita päivästä toiseen, ymmärtää, kun isä ei tunnista edes omaa tytärtään ja kestää kaikki puheet, vaikka ne satuttavat. Samalla joutuu sen vaikean päätöksen eteen, kuinka paljon on valmis uhraamaan omasta elämästään pitääkseen huolta vanhemmasta.

Näytelmä pakottaa katsojankin pohtimaan, mihin kaikkeen olisi valmis, kun muistisairaus sattuu omaan lähipiiriin. Jokainen joutuu mielessään vastaamaan kysymykseen, kuinka paljon on valmis uhraamaan omasta elämästään huolehtiakseen vanhemmista. Lopulta valintoja on pakko tehdä, vaikka mikään niistä ei ole helppo.

Näytelmä on varsin tunteikas ja se koskettaa katsojia. Ensi-illan esityksen lopussa useampi katsoja pyyhkii silmäkulmiaan. Tätä teatteri on parhaimmillaan – se koskettaa ja tuo lavalle tärkeitä aiheita, joita moni kohtaa elämässään.

Esitykset jatkuvat Oulun teatterissa 16. toukokuuta saakka.




LISÄÄ JUTTUJA:

Eränkävijät Erakot