Nainen ja meri
Visuaalisesti hengästyttävä
Nainen ja meri (Den svenska torpeden) on ruotsalaisohjaaja Frida Kempffin elokuva, joka kertoo inspiroivan tositarinan periksiantamattomasta naisesta, Sally Bauerista (Josefin Neldén). Hän haastoi aikansa normit tavoitellessaan unelmaansa uida Englannin kanaalin yli ensimmäisenä skandinaavina. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Frida Kempff ja Marietta von Hausswolff von Baumgarten.
Inspiroiva mutta katkera tositarina
Sallyn unelman tavoittelu johtaa perhe- ja rakkaussuhteiden rikkomiseen sekä omien rajojen ylittämiseen. Lähtökohdat elokuvalle ovat siis herkulliset, lähes loputtomat, mutta kaksituntinen elokuva on kuin elämään pettyneen, itserakkaan naisen katkera tilitys, jonka keskiössä ovat protagonisti ja protagonistin unelma eikä oikeastaan mitään muuta kuin kitkaa ja riitoja näiden kahden välissä.
Katkeruuden ymmärtää, sillä 1930-luvun ruotsalainen yhteiskunta noudatti tuolloin yhteiskuntasuunnittelumallia nimeltä Folkhemmet. Mallin mukaan naisen paikka oli olla samaan aikaan kotona kodinhengettären roolissa kasvattamassa vahvoja ja terveitä lapsia ‒ ja tyydyttämässä aviomiesten tarpeita sekä noudattaa naisiin kohdistuvia sosiaalisia ja yhteiskunnallisen toimijuuden kannalta hyväksyttyjä odotuksia.
Tuohon aikaan ei tavoiteltu sellaisia omia unelmia, jotka eivät sopineet yhteiskunnan naisiin kohdistuneisiin odotuksiin. Samaa sukupuolta olleiden välinen rakkaussuhde käsitellään elokuvassa sensitiivisesti mutta tragedian kautta, mikä osaltaan myös valaisee käsiteltävää aikakautta.
Läpi elokuvan on nähtävissä juuri naisiin kohdistuneet odotukset sekä niiden kohtaamattomuudesta johtuva ahdistusta herättävä tunnelma. Epätasapaino naiseuden, yksilön ja äitiyden välillä on raastava, välillä suunnattoman raivostuttava, mutta toisaalta taas käsikirjoitettu ja ohjauksen kautta pakosti yliampuva. Elokuva kuitenkin onnistuu luomaan selkeän kuvan niin yksilöstä kuin 1930-luvun yhteiskunnasta.
Visuaalisesti hengästyttävä
Sally Bauer eli omannäköistä elämäänsä yksinhuoltajana tavoitellen Englannin kanaalin ylitystä. Elokuvassa nähdään historiallinen suoritus, sillä Bauer ylitti Ruotsin ja Tanskan väliin sijoittuvan Kattegat-merialueen 17.05 tuntiin eli 12 tuntia nopeammin kuin silloin voimassa olleen tanskalaisen uimarin maailmanennätys. Koetusta on kuvattu erittäin visuaalisesti hengästyttävällä tavalla, joka saa avomerta pelkäävän istumaan tuolin reunalla.
Englannin kanaalin ylityksen tavoittelu puolestaan saa elokuvassa naurettavat mittasuhteet, kun toisen maailmansodan välitön uhka johtaa siihen, että armeija mobilisoi armeijan käyttöön Doverin alueen kaikki kalastusalukset. Ja tämä ei protagonistille käy, sillä kanaali on ylitettävä nyt hinnalla millä hyvänsä eikä vain omaa henkeä uhaten vaan myös lapsensa.
Todellisuudesta poikkeava
Elokuvassa Bauerin poika on saanut nimekseen Lars (Arthur Sörbring) ja on noin 7-vuotias vuonna 1939, vaikka Carl-Axel Bauer syntyi vasta vuonna 1945. Käsikirjoituksen ja juonen kannalta lapsen nimen ja syntymäajan vääristäminen hämmentää ja tuntuu loukkaavalta katsojan näkökulmasta.
Elämäkerrat ovat muuttumattomia ja henkilökohtaisia, vaikka ne muuttuvatkin käsikirjoitusvaiheessa. Todellisuudesta poikkeavat muutokset eivät kuitenkaan tuo elokuvan sisällön tai kontekstin kannalta olennaista lisäystä.
Vaikka elokuva onnistuukin luomaan oman aikakautensa normeja rikkoneesta ja Englannin kanaalin ensimmäisenä naisena ylittäneestä naisesta itserakkaan ja omahyväisen kuvan, kenties jopa jollakin tavalla alaspoljetun tuntuisen, on elokuva kuitenkin visuaalisesti kaunis ja inspiroiva kokonaisuus.
Elokuva nimittäin luo toivoa ajassamme, jossa sukupuolten välinen epätasa-arvo on ongelma ja yhteiskunnan odotukset edelleenkin vaativat. Uskallus rikkoa yhteiskunnan odotukset ja omat rajansa vaatii loputonta uskoa itseensä.
LISÄÄ JUTTUJA:
