Minä luen! – Kauko Röyhkä

Rakastaja, armotonta vihaa ja yön kauneutta

07.07.2020
Teksti:
Kuvat:
Olga Välimaa

Rocktähti-kirjailija Kauko Röyhkä on tehnyt aina omaa juttuaan. Tinkimätön taiteilija julkaisi ensimmäisen levynsä Steppaillen sekä romaaninsa Tien laidalla Waterloo (W&G, 1980) jo yli 40 vuotta sitten.

Rujonkaunis Kaksi aurinkoa (Like) oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1996. Myös uusin romaani Maan korvessa kulkevi (Like, 2018) on saanut kiittäviä arvioita.

Röyhkä on yksi merkittävimmistä suomenkielisistä sanoittajista. Hänet tunnetaan ennen muuta intensiivisisistä rock-keikoista ja kovista biiseistä.

Korona tyhjensi esiintyvien taiteilijoiden kalenterit. Ahkerasti keikkailevalla muusikolla on ollut aikaa kirjoittaa.

‒ Koronakeväänä kirjoitin kahta romaania. Viimeistelin syksyllä ilmestyvän Lapsosen tien, joka on jatkoa romaanille Maan korvessa kulkevi (Like, 2018).

‒ Aloitin myös dekkarin, tai poliiisitarinan, jota teen yhdessä eläkkeellä olevan poliisin Anneli Aunolan kanssa. Hänellä oli tositapaukseen perustuva tarinan runko, jota olen muokannut luettavampaan muotoon. Heinäkuussa aion jatkaa poliisikirjan tekemistä, se on tarkoitus julkaista ensi keväänä, Röyhkä kertoo.

Muistelmateos Marjatan Poika (Docendo, 2019) on  aiemmin valittu Minä luen! -juttusarjaan. Elämäkerran jatko-osa on jo työn alla.

‒ Aloittelin kirjaa syksyllä, mutta tällä hetkellä se odottelee vuoroaan.

Poikkeuksellinen kevät ja alkukesä on ollut tuotteliasta aikaa Kauko Röyhkälle.

‒ Olen tehnyt työtä ja selvinnyt korona-ajan keikkatauosta aika hyvin. Sain pari pientä avustusta, jotka korvasivat osan menetetyistä keikkatuloista. Nyt keikat ovat taas alkamassa.

‒ Kevään pysyttelin kotona, kesäkuussa olin perheen kanssa Riistavedellä vaimon suvun mökillä. Säät suosivat, oli kivaa, Röyhkä summaa.

Mitä luet Kauko Röyhkä?

‒ Roberto Bolañon 2666 on yli tuhatsivuinen tiiliskivi, itse asiassa viiden romaanin yhdistelmä mutta myös kokonaisuus. Tykkään Bolanon armottomasta näkemyksestä, joka koskee 2000-luvun vihaa ja väkivaltaa, joka kohdistuu erityisesti naisiin. Tykkään teoksen kielestä ja yllättävästä rakenteesta.

‒ Kesälomalla luin Riikka Forsströmin Yön valtakuntaa, joka on kultuurihistoriallinen tutkimus muutaman vuoden takaa. Siinä selvitetään eri aikakausien suhtautumista yöaikaan ja yön esiintymistä länsimaisen kirjallisuuden historiassa. Teoksessa on hyviä tarinoita muiden muassa Baudelairesta, Poesta ja monista muista yökyöpeleistä sekä vampyyreista ja ihmissusista.

Minkälainen lukija olet?

‒ Minulla on useampi kirja meneillään eri paikoissa. Turun työhuoneella olen lueskellut joutohetkinä Marguerite Durasin Rakastajaa. Sen luin jo 80-luvulla, mutta sitä on hauska maistella nyt uudestaan hienon kielen ja pelkistetyn kerronnan vuoksi.

Kauko Röyhkän romaani Lapsosen tie julkaistaan syyskuussa.

 

Ota kirjastoon ja kirjakauppaan mukaan nämä kirjavinkit.

Roberto Bolaño: 2066 (Sammakko 2015).
Riikka Forsström: Yön valtakunta (Tammi, 2012).
Marguerite Duras: Rakastaja (Otava, 1985 ; uusin painos, Otava 2017).
Kauko Röyhkä: Lapsosen tie (Like 2020).
Kauko Röyhkä: Marjatan poika (Docento, 2019).

Lukuvinkit juttusarjan aiemmista osista:

Timo Harju:
Laura Ertimo & Satu Kontinen: Lumotun maan kartasto : Tarinoita muuttuvalta planeetalta (S&S, 2020).
Pauliina Haasjoki: Himmeä sininen piste (Osuuskunta Poesia, 2019).
Juha Mannerkorpi: Jälkikuvia (Otava, 1965).
Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla (ntamo, 2009).
Timo Harju & Veera Vähämaa: Korvarunoja (ntamo, 2019).

Jani Saxell:
Viljo Kajava: 1930-luvun runot (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2000).
Alan Sepinwall: The Revolution Was Televised (Gallery Books, 2013).
Helvi Hämäläinen: Katuojan vettä (Gummerrus, 1935); WSOY, 1986).
Jani Saxell: Helsinki Undrground (WSOY, 2020).
Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani (WSOY, 2017).

Milla Peltonen:
Patjim Statovci: Bolla (Otava, 2019).
Keijo Siekkinen: Äidin hauta (Gummerrus, 1985).
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä. (Äänikirja Yle Areenassa)
Milla Peltonen: Erakot : Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita (Into, 2020).
Milla Peltonen: Paperilla seisova Perkele : Hannu Salaman elämä ja kirjat (Into. 2016).

Karri ”Paleface” Miettinen:
Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu (Into, 2019).
Flea: Happoa lapsille (Like, 2020).
Inkamaija Iitiä—Hannu Häkkinen—Jaana Onatsu: Julkinen ja kätketty Suomi (Kansallismuseo, 2017).
Karri Paleface Miettinen: Viides Maamme-kirja, eli, Ajatuksia suomalaisuudesta (Like, 2017).
Karri Paleface Miettinen: Kolmetoista kertaa kovempi : räppärin käsikirja (Like, 2019).

Janne Bomqvist:
Heikki Harma & Tuula KousaHector : asfalttihippi : muistelmia putkiradiosta Ruusuportille (Otava, 2017).
Kauko RöyhkäMarjatan poika : muistelmat 1. (Docento, 2019).
Sixten Korkman: Talous ja utopia (Docento, 2012).

Saara Turunen:
Katariina Huttunen: Surun istukka (Kustantamo s&s, 2019).
Racel CuskÄäriviivat-trilogia (Kustantamo s&s, 2018).
Caroline Criado PerezNäkymättömät naiset (WSOY, 2020).
Saara Turunen: Rakkauden hirviö (Tammi, 2015). Saara Turunen: Sivuhenkilö (Tammi, 2018).

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Hiirenloukku – Klassikko rikosnäytelmä Oulussa Joutsenlampi