Mikko Kamula: Tuonela

Viimeisen virran takana

Miten epätoivoisen ylivoimainen vastus kohdataan? Mitä nuori väkivallan uhri voi toivoa tulevaisuudelta? Kuinka pitää omat hermot kurissa, kun ympärillä viha ja rakkaus uhkaavat sumentaa arvostelukyvyn?

Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjan kolmas osa Tuonela jatkaa Rautaparran perheen tarinaa 1400-luvun Suomessa. Kaiken pitäisi oikeastaan olla hyvin, sillä edellisen osan myyttinen jättiläishärkä on tuhottu. Pian kuitenkin selviää, että voitto on vaatinut ehkä liikaa − keskeisimmän sankarin sielu kun on jäänyt Tuonelaan.

Teoksen juoni keskittyy edellisen osan tapaan perheen kolmen lapsen ympärille, joista jokainen käy tahollaan omaa kamppailuaan: Tenho yrittää päästä takaisin tämänpuoleiseen, Varpu pohtii elämänsä suuntaa ja Heiska päätyy vaaralliselle pelastusretkelle kauas vihollisen maille.

Hengästyttävää seikkailua

Metsän kansa -sarjan tärkeimmät elementit, yliluonnollinen fantasia sekä historia ja kansanperinne, tukevat loistavasti toisiaan, koska teosten yliluonnolliset elementit saavat yleensä uskottavan ja luonnollisen viitekehyksen. Yhdistelmä toimii, sillä Kamula osaa kuvailla ja kertoa yksityiskohtaisesti, asiantuntevasti ja elävästi.

Kustantajan mediatiedotteessa todetaan, että Tuonelassa on edeltäviä osia enemmän fantasian sävyjä ja kirjailijan omaa mielikuvitusta vaativia kohtauksia. Vaikka päähenkilöt ovat kirjasarjan tässä vaiheessa kymmenen ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä, tempautuvat he mukaan hengästyttävän vaarallisiin juonenkäänteisiin.

Tenhon ja Yörnin äijän sielujen vaivalloinen taivallus tuonpuoleisessa on rakennettu taitavasti ja se välittyy lukijalle vahvoin mielikuvin. Ahdistukseen yhdistyy kuvottavan makaaberi sävy sitä mukaa, kun tietäjän ja hänen oppilaansa maanpäälliset kehot kuihtuvat ja aika hupenee. Lähimmäiset voivat vain katsella avuttomana vierellä.

Kummankin hengitys rahisi heikosti, eikä heitä saanut enää nielemään yhtä paljon vettä kuin vielä keväällä. Lihakset olivat surkastuneet lähes olemattomiin, ja luut paistoivat irvokkaasti läpi kaikkialta.”

Fantasian genren mukaisesti myös Tuonelassa sankarit tarvitsevat vierelleen auttajan, vastustajan ja suojelijan, jotka ovat yleensä korostuneen hyviä tai pahoja. Nyt Kamula on nostanut suomalaisesta mytologiasta tarinan keskeisiksi vastustajiksi Ruton, Riiden ja Paiseen, jotka totisesti ovat kammottavia vihollisia.

Fantasia nostaa Rautaparran perheen arjen uusiin ulottuvuuksiin, mutta yliluonnollista seikkailua on sarjan kahdessa uusimmassa osassa ehkä liikaakin. Nykylukijan näkökulmasta muinaisajan tavallinen elämä on jo itsessään mielenkiintoista ja vaativaakin selviytymistaistelua, jonka toivoisi säilyvän teoksissa vahvasti mukana. Kamulan erityinen taito on vuoden kiertoon liittyvien arkitapahtumien ja yksittäisten juhlahetkien elävä kuvaaminen.

Tuonelan yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista liittyy taitavan Torho-sepän työskentelyyn, jota esitellään lähemmäs 20 sivun verran. Seppä takoo Heiskalle taidokkaan miekan, jonka valmistumiseen tarvitaan lopulta myös loitsusanoja ja Roihu-haltijaa. Teoksen jälkisanoissa kirjailija kiitteleekin saaneensa tärkeää asiantuntija-apua raudan työstämiseen liittyvissä kohdissa.

Koskettavia ihmiskohtaloita

Kamula on osannut käyttää onnistuneita näkökulman vaihdoksia jo Metsän kansa -sarjan aiemmissa osissa. Tuonelassa tapahtumat etenevät samanaikaisesti kolmessa eri miljöössä, mikä tasapainottaa kirjailijan verkkaista mutta yksityiskohtaista kerrontatyyliä. Samalla näkökulman vaihdokset sopivissa kohdissa säätelevät kutkuttavasti jännityksen määrää.

Tenhosta, Varpusta ja Heiskasta on selvästi tullut kirjasarjan päähenkilöitä, jotka näyttäytyvät mielenkiintoisina ja uskottavina hahmoina. Vaikka tarinassa on ajallisesti kulunut vain muutama vuosi, heidän ajatusmaailmansa ovat saaneet syvyyttä lukuisten vastoinkäymisten ja menetysten myötä.

Päähenkilöiden ristiriitaisuus on inhimillistä ja samaistuttavaa. Heitä tekisikin mieli vuoroin kannustaa, ojentaa ja lohduttaa: Älä luovuta! Malta mielesi! Kyllä se siitä! Tenhon epätoivoinen ajatus pahimman vaaran hetkellä tuntuu kiteyttävän sarjan ja koko muinaisen maailman epäreilun asetelman:

Hän oli vain pieni ihminen suurten asioiden keskellä.”

Varpun kohtalo koskettaa lukijaa. Neidon mieli on maassa neljännesmiehen väkivaltaisen hyökkäyksen jälkeen, ja vieraiden miesten läheisyys saa vartalon jähmettymään. Puolison hankkiminen on kuitenkin lähes välttämätöntä – ja isän mielestä ajankohtaista. Isoveljen päähänpistot, ajattelemattomuus ja uskomaton tuuri alleviivaavat entisestään sukupuolten epätasa-arvoa ja erilaisia mahdollisuuksia.

Tähän mennessä kirjailija on todistanut osaavansa kertoa menneisyyttä kunnioittavia, mielikuvituksellisia ja tunteita herättäviä tarinoita. Tuonelan jälkeen lukija jääkin malttamattomana odottamaan seuraavaa osaa.

Haluatko tutustua koko sarjaan? Lue aikaisemmat kirja-arviomme ja kirjailijan haastattelu:

Ikimetsien sydänmailla

Iso härkä

Mikko Kamula toteuttaa elämäntyötään

Tuonela
Mikko Kamula

Gummerus
Sivuja 702


LISÄÄ JUTTUJA:

Ihmisen kokoisia tiloja muotoilun keinoin, päivi raivio