Maman finlandaise
Maman finlandaise – Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa on leivoksen keveä kuvaus lapsiperheen arjesta pittoreskissa merenrantakaupungissa Ranskan Rivieralla. Tässä leivoksessa on kuitenkin tuju ydin, sillä se tuo esiin kulttuurieroja Suomen ja Ranskan välillä ajatuksia herättävällä tavalla. Kohtalotovereille kirja antaa samastumiskohteen ja Suomessa visusti pysyneille nojatuolimatkan erilaiseen todellisuuteen, arvoihin ja elämäntapaan.
Kiinnostuin kirjasta, kun törmäsin Helena Liikanen-Rengerin blogikirjoitukseen: ”Ranskalaislapsi ei räplää kännykkää”. Ranskalainen koulu alkaa päiväkotimaisena jo kolmevuotiaana. Koulu on kurinalainen ja vanhanaikainen suomalaisin silmin arvioituna. Mutta ei Suomi kaikessa ole se kehittynein onnela. Tämän lukija oppii kulkiessaan mukana pikku hiljaa ranskalaistuvan Helenan matkassa.
Asiat, joita ulkosuomalainen ensimmäisenä kaipaa Ranskassa liittyvät parempaan rakentamiseen. Suomi hukkuu kosteusvaurioihin, mutta täällä ei sentään jouduta pesemään hometta pois sisäseinistä tai heräämään tyyny märkänä. Ainakin tätä lukijaa alkoi turhauttaa se, että suomalaiset eivät tee rakennusalan insinööritaidoistaan vientituotetta. Jos vähän vielä viisastutaan omista mokistamme, niin tässä on uusi Nokia!
Hämmentävää on myös ranskalaisen äidin rooli. Naiseutta ja parisuhdetta arvostetaan enemmän kuin Suomessa, jossa lapset menevät yleensä kaiken edelle. Ranskalainen nainen saa ja hänen pitääkin olla itsekäs. Suomalainen joutuu kadehtimaan ranskalaisten suhteiden huomaavaisuutta ja romanttisuutta, mutta olemaan kiitollinen pitkistä äitiyslomista.
Lapsilta odotetaan Ranskassa yhtäältä enemmän itsenäisyyttä ja reippautta, toisaalta heitä holhotaan paljon enemmän; suomalaisten teinien tapailua harvemmin kontrolloidaan. Vapaus ja vastuu eivät kaikkialla mene käsi kädessä. Ja kuitenkin arki vaikuttaa leppoisammalta kuin tehokkuutta arvostavassa Suomessa. Kuri syleilee nautintoa. Ranskassa sokeri ei tapa eikä edes lihota.
Liikanen-Renger on kirjoittanut esikoiskirjansa ammattitoimittajan ja bloggaajan kielellä ja tyylillä. Hän on kaivanut tilastotietoja tukemaan ja selittämään ranskalaisesta kulttuurista tekemiään havaintoja. Voisi olla hauska lukea vastaava kirja Suomeen muuttaneelta ranskattarelta.
Kirjaa ehtii lukea pitkälle muistamatta, että siinä eletään tässä aikakaudessa, 2010-luvulla. Pakolaisten muuttoliike, terrori-iskut ja niitä seuranneet turvallisuuskäytännöt koskettavat ranskalaista arkea läheltä. Kirja on valmistunut juuri ennen Nizzan iskua, mikä tuo siihen oman selkäpiitä karmivan lisänsä. Elämä kuitenkin jatkuu: kiireettömät illat rannoilla, tuoreiden oliivien imeskely ja mukavat rupatteluhetket tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
LISÄÄ JUTTUJA:
