Leena Sainio: Leenu, Liinu ja Tiinu ‒ rajansa rinnoillakin

Parempaa elämää etsimässä

Leena Sainion autofiktiivinen pienoisromaani Leenu, Liinu ja Tiinu ‒ rajansa rinnoillakin kertoo rehellisen brutaalisti siitä, millaista on elää liian isojen rintojen kanssa ja mitä kaikkea pitkälliseen ja piinalliseen pienennysleikkausprosessiin liittyy.

Vuosikymmenten kidutus

Oopperalaulaja on saanut tarpeekseen. Köyhä taiteilija on oivaltanut täyttävänsä Kelan kriteeristön ja pääsevänsä eroon Liinusta ja Tiinusta valtiovaroin. Ja ei, nyt ei puhuta lastenkirjan henkilöhahmoista vaan rinnoista nimeltä Liinu ja Tiinu. Niistä hän on saanut tarpeekseen ja ne hän aikoo pienentää. Lopullisesti.

Sitten rintaliivit, viiteen kertaan kovitetut Superduper-Supportliivit. Ihan paskat, mutta ainoat, joita voin tällä hetkellä käyttää.”

Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, millaista elämä isorintaisena mahtaa olla. Se on paljon muutakin kuin jatkuvia niska-, hartia- ja selkäkipuja tai pomppimista vaativien urheilulajien välttelyä. Se on sitä, kun eteensä ei näe eikä henki kulje monikiloisten punnusten painaessa keuhkoja lyttyyn. Se on älykkyysosamäärää arvioivien katseiden kohteena oloa ja rikki hiertyneiden rinnanalusten voitelua ”ruttosalvalla”.

Se on elämää, jota silikoneista haaveilevat pienirintaiset kanssasisaret eivät voi ymmärtää ‒ ilman ihmiskoetta. Sellaisen päähenkilö Leenu Lax järjestää ystävälleen Irmalle, joka kuitenkin luovuttaa heti seuraavana päivänä, sillä hänen ihonsa on rikkoontunut, aivosumu vaivaa ja yli kaksikiloiset golfpallopussukat ovat ”jyskyttäneet kylkiluiden kohdille kunnon mustelmat”. Niinpä niin. Sellaista se on, liianisorintaisen elämä.

Syvällä rintaäänellä

Kaiken itseironian alta on kaivettavissa ihmisen tuska. Sainion blogipostauksiin perustuva teos vääntää huumoria isorintaisuudesta, mutta rivien väleistä on luettavissa koko se tunteiden kirjo, joka liittyy reduktoplastiaan eli rintojen pienennysleikkaukseen. Kyseessä on iso leikkaus, johon ei lähdetä hetken mielijohteesta. Asian työstäminen vaatii pitkän henkisen kypsyttelyn: omien arvojen hyväksymisen ja toisten ihmisten arvostelevien mielipiteiden sietämisen.

Piä jotai pressua nii ei tarvi vaate kaupassa käyä t. rekkamies”

Blogikommentoijat osoittavat kirjoitusvirheitä vilisevillä teksteillään somemaailman kaksijakoisuuden ‒ henkilökohtainen tunnustuksellisuus saa osakseen kuraa ja kiitosta, ymmärrystä ja ihmettelyä. Kaikilla tuntuu olevan asiasta jokin mielipide, vaikka ei olisi itse kyseiseen operaatioon menossakaan, tai siitä tulossa.

Teos samaistaa lukijan leikkausprosessin läpikäymiseen. Sainio kuvailee Leenun kehotuntemuksia totuudenmukaisesti, koska hän on itse käynyt saman prosessin vaihe vaiheelta. Kun lopulta kivet ja kannot on käännetty ja asia rautalangasta väännetty, on aika kohdata leikkaus ja sen seuraukset. Vaikka hirvittävät kivut koettelevat hyvin menneen leikkauksen jälkeen, oopperalaulaja on tyytyväinen päätökseensä. Liinulle ja Tiinulle voi pitää kuvitteelliset hautajaiset ja todeta, että elämä on parempaa ”pienempien tisuleitten kanssa”.

Leenu, Liinu ja Tiinu ‒ rajansa rinnoillakin
Leena Sainio

Enostone
167


LISÄÄ JUTTUJA:

Pullo Cavaa ja aurinkoa