Leena Pylkön Ihmine ui -näyttelyssä savi taipuu riemukkaasti kehollisuuden kuvaukseen

Leena Pylkön riemastuttavassa näyttelyssä Ihmine ui ja muita Leena Pylkön saviajatuksia rehevät savihahmot ilahduttavat mutkattomalla ruumiillisuudellaan. Teokset ovat esillä salolaisessa Galleria Joutsenessa 23.5.-27.6.2025.

Filosofista naivismia

Pylkön veistoksissa peppu ja reidet höllyvät, ja veistoksista tunnistaa kosolti arkisia tilanteita, joissa korkea aivotoiminta antaa tilaa ruumiin muistille ja sen vaistoille.

Pylkön päättömät savihahmot hoivaavat sylissä istuvaa lasta, pesevät astioita, rehkivät mattolaiturilla ja moppaavat lattioita. Tuiki arkisia asioita, joiden tekemisessä ei tarvitse olla aina läsnä ajatuksen kanssa.

Näyttelyn veistokset ovat suurelta osin lasittamatonta savea. Veistosten muotokieli on sopivan viimeistelemättömän oloista. Veistosten pulleat muodot luovat näyttelyn tunnelmaan raikkaan kehopositiivisen vireen. Pylkkö kutsuu itse taidettaan filosofiseksi naivismiksi.

Naivistiset teokset ovat usein hyväntuulisia ja mutkattomia. Huumori ja elämän hyvät puolet korostuvat. Toki naivisteissa on eroja. Kuuluisin suomalainen naivisti, jo edesmennyt Martti Innanen, halveksi tunnetusti juntti-Suomea. Tämä näkyi hänen teostensa äkkiväärissä idyllisyyden kuvauksissa, joissa kansanomaiset hahmot esitetään suvisissa maisemissa töpselinenäisinä tolloina.

Pylkön kehollisuutta tutkivat veistokset tuovat mieleen turkulaisen Laura Nevanperän, joka rouhealla otteellaan muotoilee keramiikka- ja kipsiveistoksia. Hän tekee samalla tavalla ruumiin läsnäolon kouriintuntuvaksi, vaikka veistokset eivät olekaan suurikokoisia.

Leena Pylkkö, Ihminen ui, savi.

Naivistista aurinkoisuutta

Pylkön taiteen aurinkoinen tunnelma ei oikeastaan tunnu naiivilta. Taiteilija pyrkii kiinnittämään katsojan huomion ruumiillisuuden väheksyttyihin puoliin. Flow-tilassa ajatukset kaikkoavat ja toiminta muuttuu automaattiseksi, hykerryttäväksi. Ruumis toimii, luo, tuottaa, liikkuu.

Pylkkö on taiteellisessa työskentelyssään hyödyntänyt myös tekniikkoja, joissa hän muovailee savea pelkän kosketusaistinsa avulla, näkemättä työtään ennen kuin se on valmis. Taiteilijan mukaan hänen teoksissaan ilmaistaan tuntemuksia.

Galleria Joutsenen näyttelyn veistokset tekevätkin vaikutuksen tavalla, jolla ne vetoavat tuntoaistiin. Tunnen niiden röhnöttävän asennon omassa ryhdissäni. Muodokkaat lantiot, reidet ja sääret muistuttavat naisellisen alavartalon painosta omassa kehossani. Teos nimeltä Finni tavoittaa näppylöiden puristeluun liittyvän hekumallisuuden.

Pylkön näyttely on ilahduttavan maanläheinen ja kevään valosta lisäkierroksia ammentava positiivisuuden lähde. Huolettomalta ja viimeistelemättömältä vaikuttava muotokieli toimii ja näyttely tuntuu oivaltavalta.

Päättömät mutta silti ilmeikkäät hahmot kuvaavat nerokkaalla tavalla usein ohitettua ja aliarvostettua tosiasiaa ruumiillisuudesta. Ihmisenä olemiseen kuuluvat oleellisesti ajatustyö, filosofiset pohdinnat ja se, että elämme paljon päämme sisällä silloinkin, kun olemme työn touhussa. Samalla olemme ruumiillisuuteemme uppoutuneita olentoja, jotka ajattelevat käsillään, jaloillaan, koko kehollamme.

Leena Pylkkö, Finni, savi.

Kehon ominaisuuksista tärkein ei ole ulkonäkö vaan se, miten se toimii ja miten sen avulla pystymme kytkeytymään osaksi ympäristömme erilaisia virtoja, ja miten ympäristömme on täynnä esineitä, toisia vartaloita, tiloja ja muita tarttumapintoja, joihin kehomme osaa liittyä järkevällä tavalla sen tarkemmin miettimättä.

Kun lapsen antaa syliin, sylimme tietää oitis, miten pientä olentoa tulee käsitellä. Kun tekemiseen löytää rytmin, ajatukset voivat askarrella aivan muissa asioissa samalla, kun työt tulevat tehdyksi.

LISÄÄ JUTTUJA: