Kuutti Koski: Zeniitti
Tiedeyhteisöistä erakoksi
Kuutti Koski on Oulussa syntynyt, Helsingissä nykyisin asuva kirjailija ja Kehys-lehden päätoimittaja. Hänen esikoisteoksensa Kaira (Like) ilmestyi vuonna 2016. Zeniitti on hänen toinen teoksensa.
Veijariromaani
Zeniitti on kertomus ranskalaisesta matemaatikosta ja tähtitieteilijästä Pierre Louis Moreau de Maupertuisesta. Maupertuis viettää vuoden Torniossa mittaamassa meridiaanikaaren pituutta selvittääkseen, onko maapallo litistynyt.
Palatessaan takaisin Ranskaan Maupertuis pyrkii kaikin keinoin saamaan akateemisen hyväksynnän teorialleen, jonka mukaan maapallo on litistynyt kuin appelsiini, ja että on olemassa pienimmän vaikutuksen periaate. Teologis-filosofinen periaate korostaa, että luonnonilmiöt ovat tarkoituksenmukaisia.
Eletään 1700-lukua, jolloin valistuksen vieno valo on vasta syttymässä. Ennenkuulumattomat ajatukset riitelevät teologian kanssa. Tieteelliset teoriat törmäävät yhteiskunnalliseen ja akateemiseen vanhoillisuuteen. Uusien teorioiden julkaisijat kohtaavat kateellisuutta ja juonittelua.
Tuijotin kirjettä. Maineeni oli mennyttä. Terveyteni oli mennyttä. Ihmissuhteeni olivat mennyttä.”
Maupertuis ei kuitenkaan suostu alistumaan ja olemaan hiljaa. Huolimatta siitä, että hän toimi Ranskan sekä Preussin tiedeakatemioiden johtajana, häntä ei suosita, päinvastoin.
Jopa Voltaire, terävä-älyinen valistusfilosofi juonittelee Maupertuista vastaan. Päähenkilö on kuin valistusajan mieleltään nuori ja vetreä veijari, joka seikkailee hovista, maasta ja sylistä toiseen.
Juoni raskas kuin budoaarin lattialle valuva verho
Zeniitin juoni on vauhdikas ja monikerroksellinen. Teos tarjoaa lukijalleen näköalapaikan 1700-luvun akateemiseseen maailmaan. Saamme tutustua myös aikakauden tärkeimpiin henkilöihin, Voltaireen, matemaatikko Leonhard Euleriin sekä Preussin kuninkaaseen Fredrik Suureen.
Juoni on kuitenkin paikoin raskas. Romaani on täynnä yksityiskohtaisia kuvauksia tieteestä ja henkilöistä, jotka vaativat paljon sisäistämistä.
Kosken kieli on kaunista, ja teoksesta huokuu kirjailijan innostus aatehistoriaan. Historiallisessa romaanissa on veijarimaisuuden lisäksi tieteellinen ote.
Entä jos ihmiselo ei myötäillytkään valon liikettä? Kenties kustannustehokkain elonreitti oli vain ideaali, illuusio. Ehkä tasapainoa ei ollut olemassakaan. Oli vain suunnaton kaaos, sattumien summa.”
LISÄÄ JUTTUJA:
