Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa

Milloin on oikea aika lähteä?

Anna-Maria Eilittän esikoisteoksessa Kun olen poissa on mielenkiintoinen ja erilainen näkökulma: päähenkilö on kuollut. Hyväosainen perheenäiti, 45-vuotias äidinkielenopettaja Ilona on jättänyt maallisen tomumajansa jäätyään auton alle ja lyötyään päänsä katukivetykseen. Hän herää ruumishuoneelta ja lähtee hetken emmittyään lentelemään kohti kotimaisemiaan Etelä-Helsinkiin. Ilona päätyy seuraamaan perheensä ja läheistensä elämää jonkinlaisena aaveena, jota muut eivät näe.

Aiheen olisi voinut kuvitella olevan haikea ja sentimentaalinen, mutta Eilittän teos on yllättävän maanläheinen ja arkinen. Jo ensisivuilta huomaa päähenkilön olevan realistinen ja viileästi kuolemaansa suhtautuva, vaikkakin Ilona korostaa olevansa tunneihminen, kuten poikansa Lauri. Omien hautajaisten seuraaminen ottaa koville. Ilona toivoo tunteillensa puudutusta, turrutusta, jota välitilassa oleminen hänelle onneksi suo.

Nainen leijailee läpi ovien ja seinien seuraillen muiden arkisia touhuja kaikki aistit avoinna. Yllättävää on, että hän pystyy koskemaan maallisiin tavaroihin ja jopa siirtelemään niitä. Itseironiaan kykenevä Ilona on tyytyväinen nähdessään miehensä ja lastensa elämän jatkuvan − vaikkakin miehellä näyttää riittävän vientiä ja tytärkin on löytänyt huomattavasti itseään vanhemman rakastajan.

”Ehkä minulla on etuajassa alkanut viidenkympin kriisi. Mikä siunaus, että se iski kuolleena.”

Minämuotoinen tarina soljuu kepeästi ja helppolukuisesti eteenpäin. Kirjan teema pistää miettimään, milloin on sopiva aika kuolla, sillä ”aina jokin oli kesken ja on yhä”. Löytyykö ihmiselle kaiken kiireen keskellä edes hyvää saumaa siirtyä tuonpuoleiseen? Ilonalla jää jotain kesken, sillä kuoltuaan hän roikkuu jonkinlaisessa välitilassa eikä pääse eteenpäin, vaikka haluaisi. Hän joutuu todistamaan haamuna asioita, joista ei ole tiennyt mitään. Mikseivät läheiset ole kertoneet hänelle ratkaisevia, merkityksellisiä asioita? Saako vasta viimeistenkin salaisuuksien valjettua siirtyä pilven reunalle iloitsemaan iänkaikkisuudesta?

Kun olen poissa
Anna-Maria Eilittä

Atena
237


LISÄÄ JUTTUJA:

Koodinimi Taïga Kolme iloista rosvoa