Klassikkoarvio: Ghost World
Ghost world on nimi, joka tuntuu aiheuttavan yllättävän vähän reaktioita ihmisissä. Osa sanoo sen kuulostavan tutulta, mutta ei osaa yhdistää sitä mihinkään varsinaiseen kohteeseen. Silloin harvoin, kun tämä yhteys muodostuu liitetään se lähes poikkeuksetta vuonna 2001 julkaistuun samannimiseen elokuvaan, jota tähdittivät silloin vielä kovin nuoret neitoset Thora Birch sekä Scarlett Johansson. Elokuvan ansioita sen enempää väheksymättä, on kuitenkin fakta, että siinä kerrottu tarina perustuu alunperin Daniel Clowesin piirtämään samannimiseen 1990-luvun lopulla julkaistuun sarjakuvaan.
Tarina kertoo kahdesta lukiosta valmistuvasta tytöstä, jotka ovat saapuneet erääseen elämänsä risteyskohdista ja miettivät mihin suuntaan jatkaa. Tyttöjen henkilöhahmot edustavat niin sanottua X-sukupolvea, joka kasvoi 1980- ja 1990-luvun taitteessa Music tv:n eläessä kulta-aikaansa. Heille tyypillistä oli yltiöpäinen kyynisyys sekä asioiden vähättely, joka samanaikaisesti toimii ikään kuin itsensä parodiana, koska nuoret painiskelevat elämässään juuri samaisten asioiden parissa, joita he pinnallisesti pyrkivät kritisoimaan. Sarjakuvan värimaailma yhtyy tunnelmaan vihertävällä sävyllään, joka vallitsee läpi koko kirjan, sopien hyvin muottiinsa.
Elokuvan päähenkilöiden näyttelijävalinnat ovat onnistuneet hienosti, kun niitä verrataan sarjakuvan kaveruksiin ja se esittelee monia pieniä yksityiskohtia, jotka katsoja helposti tunnistaa lukemastaan. Tähän yhtäläisyydet kuitenkin valitettavasti loppuvat. Toki pitää muistaa, että elokuva on aina tekijänsä näkemys alkuperäisestä tarinasta, mutta itse koen, ettei se ole kunnolla onnistunut tavoittamaan viestiä, joka sarjakuvan maailmasta välittyy. Ensiksi mainittu keskittyy pääasiassa tytöistä toisen ihmissuhteisiin, minkä ympärille juonen viitekehys on luotu. Itse näkisin tämän kuitenkin vain yhtenä osana tarinaa. Elokuvan päähuomio myös keskittyy liikaa seikkaan, joka sarjakuvassa oli vain lyhyt sivuhuomio. Olennainen jää puuttumaan.
Nykypäivän toiminnallisiin käsikirjoituksiin tottuneet pitäisivät tämän tarinan kerrontaa luultavasti tylsänä, eikä siinä varsinaisesti tapahdu kovinkaan paljon psykologisien ihmiskuvien seulomisen lisäksi. Tämä onkin mielestäni juuri sen rikkaus. Moni tuon ajan lapsi, johon kirjoittaja myös itse kuuluu, pystyy varmasti samaistumaan tilanteisiin ja kokemuksiin, joita tarina käsittelee. Aihe on sikäli myös moniulotteinen, sillä se heijastuu erilaisiin rajapintoihin, kokijasta riippuen. Tietynlainen oikeintoimimisen ja empatian pyrintö myös paljastuu kyynisen ulkoasun taustalta, kun tytöt ojentavat kodittomalle miehelle rahaa tai ihastelevat vanhan miehen ostoskassista pilkistävää kukkaa, jota hän on kotiin vaimolleen viemässä. Tunnistan myös tarinassa piilevän elämän illusorisuuteen viittaavan elementin, joka jo nimestäkin kumpuaa. Sarjakuvan loppupuolella toinen päähenkilöistä näkee miehen, joka maalaa seiniin ja ikkunoihin sanat: ghost world. Lopussa myös toteutuu suunnitelma, joka on esiintynyt vain ideatasolla aiemmin.
Mikäli kiinnostus heräsi, on sarjakuvaa saatavilla ainakin Turun Sarjakuvakaupasta, mutta varmasti muualtakin. Se on omiaan kaikille, jotka ovat, tai ovat joskus olleet, angstisia teinejä ja miettineet mitä tehdä elämällään sekä siinä sivussa koittaneet pähkäillä, mikä on tämän kaiken tarkoitus.
Kritiikistäni huolimatta suosittelen myös elokuvaa lämpimästi. Itsenäisenä taiteellisena tuotoksena se toimii hienosti, vaikka yhtymäkohdat sarjakuvan alkuperäiseen tarinaan ovatkin hieman häilyvät.
LISÄÄ JUTTUJA:
