Lähden teatteriin avoimin mielin ottamatta enempiä selvää näytelmästä, sillä haluan sen yllättävän minut. Näyttelijät ovat ennestään tutut, joten tiedän odottaa laadukasta teatteria. Luettuani esittelyn saan selville, että kyseessä on kahden miehen näytelmä, jossa kuitenkin on useampia rooleja. Se, miten ne toteutettaisiin onkin isompi kysymysmerkki.
Väliajalle päästyäni aiempi ihmettely on jo vaihtunut ahaa-elämykseen: rooleja vaihdellaan silmänräpäyksessä ja niitä luodaan vähäisellä vaatetuksen muuntelulla sekä ilmeillä, asennoilla ja äänenkäytöllä. Hieman sekavan alun jälkeen käy selväksi, että näytelmän tarina onkin yhtenäinen kokonaisuus, jonka keskiössä ovat irlantilaiset kaverukset Charlie ja Jake. Amerikkalaisen elokuvan avustajiksi pestautuneet miehet kokevat monenmoisia tilanteita ympärillä häärivien persoonien keskellä. Ylivoimaisesti erottuvin hahmo on Suosalon esittämä naisnäyttelijä-diiva, johon miehet ovat lääpällään. Vahvasti ar-ti-ku-loi-tu puhe ja cat walk -kävelytyyli hiusten heilautuksineen rakentavat uskottavan elokuvatähtösen, vaikka Suosalolla on päällään liian isot kulahtaneet samettihousut ja ilmeisesti ainakin 15 vuotta vanha tuulitakki.
Vaikkakin kyseessä on komedia, jossa on ilahduttavasti myös stand upin aineksia, tarina on myös traaginen. Irlannin maaseudulle sijoittuva näytelmä sivuaa synkkiä teemoja: alkoholismia, syrjäytyneisyyttä ja työttömyyttä. Nuojuan esittämä kyläjuoppo kuolee oman käden kautta ja häntä jäädään suremaan. Elokuvan tekeminenkään ei suju ruusuilla tanssien, koska Turun murretta vääntävä ohjaaja on niin pirun vaativa. Ratkiriemukkaaksi näytelmä kuitenkin saadaan överiksi vedettävillä hahmoilla ja tahattomilla pokan menetyksillä. Esitykseen saadaan potkua musiikilla ja jopa riverdance-osuudella!
Suosalo ja Nuojua ovat esittäneet Kiviä taskussa -spektaakkeliaan jo 15 vuoden ajan ympäri Suomea, joten he taatusti tuntevat toistensa metkut. Vaikka pokka pettää Suosalon väännellessä naamaansa, miehet pystyvät kokoamaan itsensä rivakasti. Salamannopea roolista rooliin heittäytyminen vaatii valtavasti ammattitaitoa, jota heillä kummallakin on riittämiin. Poistun teatterista tyytyväisenä − vuodesta toiseen saleja täyttävän ilmiön todistaminen ei ollut turha käynti.