Kirjavuosi 2020

Oululaiset kulttuuripersoonat valitsivat kirjan

Oulu2026 -kulttuuripääkaupunkihanke etenee. Sain ajatuksen kysyä myös kotikaupunkini kulttuurivaikuttajilta viime vuoden tärkeintä kirjaa. Aiemmissa juttusarjan osissa puhuivat kirjailijat.

Oulua ei tunneta kulttuurimyönteisyydestään. Esimerkiksi kaupungin leikkaukset Oulun teatterin rahoituksesta aikana, jolloin pandemia vie toimintaedellytykset, eivät nostaneet kulttuurikaupungin imagoa. Paljon kuitenkin tapahtuu. Virallisten lisäksi ruohonjuuritason toimijat tekevät tärkeää työtä.

Kulttuuripääkaupunki-hankkeen toiminnallinen johtaja Piia Rantala-Korhonen kertoo, että hän on elänyt taiteen ja kulttuurin maailmoissa, jalat tukevasti unelmissa paremmasta maailmasta. Hänen valitsemassaan romaanissa äänen saavat vähemmistö, saamelaiset.

Teatterin taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio valitsi esseeteoksen, joka käsittelee katseen valtaa. Kirjastopalvelujohtaja Jouni Pääkkölän valinta on kirjailijaelämäkerta. Pääkkölä pohtii jokaisen ihmisen tarinan merkityksellisyyttä.

Musiikkivideofestivaalien tuottaja Juhani Oivo valitsi teokseksi kokoelman haastatteluja brittien sound system -musiikin pioneereilta. Juuri uuden levy-yhtiön perustanut DJ ja moniosaaja on monessa mukana.

Journalismin, etenkin kulttuurijournalismin, arvostus kyntää pohjamudissa. Itsenäisiä  kulttuurijulkaisuja kuitenkin tehdään rakkaudesta lajiin. Kysynkin kirjavalintaa myös oululaisilta päätoimittajilta.

Oulussa kulttuurilehdillä on pitkät perinteet. Pohjoisen kulttuurilehti Kaltio perustettiin jo vuonna 1945. Paavo J. Heinonen on oululainen kulttuuripersoona ja Kaltion päätoimittaja. Hän liikuttui kirjavalinnassaan kuvauksen kauneudesta.

Kaupunnin päätoimittaja Laura Juntunen valitsi uudenlaisen proosarunoteoksen. Musiikkimedia Nousun vastaavan päätoimittajan Tanja Kyngäksen valinta on metallimuusikon kiitosta saanut esikoisteos. Nousu ei keskity ainoastaan Oulun musiikkiin ja tapahtumiin, mutta toimitus on Oulussa.

Piia Rantala-Korhonen

Piia Rantala-Korhonen valitsi Petra Rautiaisen romaanin Tuhkaan piirretty maa. Kuva Harri Tarviainen.

Piia Rantala-Korhonen toimii Oulun kulttuuripääkaupunki-hankkeen johtajana. Hän on opiskellut taiteiden tutkimusta, johtamista sekä valtiotieteitä ja tehnyt töitä sivistys- ja kulttuurihallinnon parissa.

Rantala-Korhonen on tieto- ja kaunokirjallisuuden suurkuluttaja, joten kysymys oli hänelle vaikea. Intuitiolla vastaus löytyi kuitenkin nopeasti.

Petra Rautiaisen esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa on monella tavalla koskettava ja pysäyttävä teos. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa ajassa. Ne kertovat sodan loppuajasta vuonna 1944 ja sodanjälkeisestä jälleenrakennuksesta Lapissa, Rantala-Korhonen kertoo.

– Romaani rikkoo vihollisuuden ja toiseuden käsitteitä näkökulmia vaihtamalla. Rautiainen kuvaa sodan monikerroksellista tuhovoimaa ihmisyydelle, luonnolle ja alkuperäiskulttuurille. Keskushenkilö Inkeri Lindqvist kirjoittaa ja kuvaa reportaasia Lapin jälleenrakennuksesta. Inkeri vangitsee kameralla ympäristöstään kuvia, jotka kehitysliuoksessa piirtyvät esiin – samalla tavalla keriytyy auki hänen sodassa kadonneen miehensä kohtalo.

– Kaikesta huolimatta henkiinjääneiden on jatkettava eteenpäin. Heidän on rakennettava menneestä historia, jonka kanssa he voivat elää elämäänsä. Romaani antaa äänen lukuisille kohtaloille. Se tuo päivänvaloon muun muassa saamelaisiin kohdistuneita julmia rotututkimuksia, jotka sodasta noussut Suomi mielellään hautasi menneisyyden varjoihin, Rantala-Korhonen pohtii.

Alma Lehmuskallio

Alma Lehmuskallion valinta on Anu Silverbergin Sinut on nähty. Kuva Kaisa Tiri.

Alma Lehmuskallio on teatteriohjaaja ja Oulun teatterin taiteellinen johtaja. Pandemia sekoitti teatterin aikataulun, mutta Lehmuskallion ohjaama huikea ja ällistyttävä Kaboom ja kuvittelun voima jatkaa suurella näyttämöllä maaliskuussa.

Lehmuskallio valitsi viime vuoden kirjoista Anu Silfverbergin esseeteoksen Sinut on nähty (Teos).

– Silfverberg käsittelee kirjassaan katseen, erityisesti miehisen katseen valtaa, joka kiinnostaa minua sekä ihmisenä että teatterialan ammattilaisena. Aihe on vaikea, moniulotteinen ja herättää paljon tunteita, mutta Silfverberg purkaa sitä helposti lähestyttävästi, henkilökohtaisesti, humoristisesti ja täysin vastaansanomattomasti.

– Kirja on minulla vielä kesken, mutta se epämääräinen tuntemus, että elokuvat eivät lähes koskaan kerro minusta tai minun todellisuudestani, on jo nyt saanut edes hiukan sanotetun ja jaetun olomuodon, Lehmuskallio pohtii.

Jouni Pääkkölä

Jouni Pääkkölän valinta on Lauri Viita – Kirjailijan elämä.

Jouni Pääkkölä on Oulun kaupunginkirjaston kirjastopalvelujohtaja. Pääkkölä toimii monissa kirjastoammattiin liittyvissä johtokunnissa, hallituksissa ja tällä hetkellä myös yleisten kirjastojen neuvoston puheenjohtajana.

– Haluan nostaa Suomen kirjallisuuden seuran (SKS) laadukkaasta teoslistasta Jukka Lyytisen kirjan Lauri Viita – kirjailijan elämä, Pääkkölä kertoo.

– Pidän elämäkerroista – varsinkin, jos ne kertovat taiteilijoista, muusikoista tai kirjailijoista. Lauri Viidan merkitystä suomalaiselle kirjallisuudelle ei varmasti tarvitse korostaa. Perustelut valintaani löytyvät tarinasta. Rehellisesti kerrotut elämän sekä kohtalokkaiden hetkien kuvaamiset ovat vaikuttavia. Vaikka elämä sinällään olisikin liian lyhyt, siihen mahtuu paljon, ja jokaisen tarina on erilainen.

– Näin lahjakkaan ja värikkään persoonan kuvauksen ja tarinan lukeminen, ja toisaalta jonkinasteinen ymmärtäminen on jo haaste sinällään. Viita oli ”Kirjailija, joka ei osannut kuunnella ketään”. Ja samalla meille kaikille jäi niin paljon luettavaa, mietittävää ja kuunneltavaa, Pääkkölä pohtii.

Juhani Oivo

Juhani Oivon valinta on Bass, Mids, Tops: An Oral History of Sound System Culture.

Juhani Oivo toimii vastaavana tuottaja Oulun Musiikkivideofestivaaleilla. Festivaalituottajan toimenkuvaan kuuluu myös Oulun Doc Lounge  -dokumenttielokuvaklubin järjestäminen.

Oivo on aktiivinen DJ ja musiikkitapahtumien järjestäjä. Hänet tunnetaan DJ-nimillä Jayday ja J-honey. Oivon uusin aluevaltaus on levy-yhtiö Elektorni, jonka ensimmäinen julkaisu on pian ulkona.

Oivon valinta on Joe Muggsin ja Brian David Stevensin toimittama Bass, Mids, Tops: An Oral History of Sound System Culture (Strange Attractor Press).

– Lainasin  kirjastosta tämän kokoelman haastatteluja brittien sound system -musiikin pioneereista ja vaikuttajista. Jo ensimmäisten sivujen aikana kävi selväksi, että minun on saatava kirja hyllyyni, joten palautin kirjan ja laitoin tilausta tulille. Ensipainos oli valitettavasti myyty loppuun, mutta onneksi uusintapainos oli juuri tulossa.

– Aihe on deejiinä erittäin lähellä sydäntäni, joten teos on kuin minulle tehty. Q&A-formaatin (kysymys-vastaus) haastattelut tekevät kuitenkin teoksesta helposti lähestyttävän myös bassomusiikista satunnaisemmin kiinnostuneille. Haastateltavina on alan legendoja, kuten Dennis Bovell, Adrian Sherwood, Rob Smith (RSD), Zed Bias ja Mala, Oivo kertoo.

Paavo J. Heinonen

Paavo J. Heinonen joulukuussa 2011 Pohjoisen valokuvakeskuksen Rantagalleriassa. Taustalla Juha Suonpään teos näyttelystä ”Holy Melancholy”. Kuva Ilkka Mikkonen.

Paavo J. Heinonen on oululainen kulttuuripersoona ja perinteikkään Kaltio-lehden päätoimittaja. Hän on järjestänyt Oulun taiteiden öitä vuodesta 2008 alkaen.

Heinonen päätyi mietittyään Nina Wähän romaaniin Perintö (WSOY).

– Realistiset, puoliksi autofiktiiviset perheromaanit eivät usein jaksa minua innostaa, mutta tämä Tukholmasta Tornionlaaksoon palaavan suurperheen vanhimman elossa säilyneen lapsen näkökulmasta alkava 600-sivuinen kronikka imaisi nopeasti kerrontansa rytmiin, Heinonen kertoo.

– Kirja välttää tasapaksuuteen lipsahtelun päästämällä niin perheen vanhemmat kuin noin kymmenen elossa olevaa lastakin fokalisoimaan vuorotellen loppua kohti kiihtyvällä tahdilla. ”Jotain on tapahtunut” on kirjan lupaus heti alkusivulla. Wähä avaa tätä tapahtumista lukijalle pikku hiljaa, dekkarin tavoin, antaa henkilöidensä sanoa omat todistuksensa ja asettaa lukijan valamieheksi miettimään, kuka heistä voisi lopulta olla viaton tai edes syytön.

– Kirja sai parikin kertaa minut kyynelehtimään kuvaustensa kauneudella. Ja spoilaamisen uhallakin sanon (eli halutessasi älä lue pitemmälle), että Wähä onnistuu myös saamaan ainakin tämän lukijansa tuntemaan sympatiaa myös niitä hahmoja kohtaan, jotka aluksi esitetään tarinan pahiksina.

– Ihmiset eivät lopulta ole eettisesti mustia tai valkoisia vaan erilaisia harmaan sävyjä kaikki. Tämä on hyvä muistutus etenkin nyt, kun olemme yhä vahvemmin eristäytyneet omiin pandemiakupliimme, Heinonen pohtii.

Laura Juntunen

Laura Juntunen valitsi Aura Nurmen runoteoksen Leijonapatsailla. Kuva Sina Sarpola.

Laura Juntunen on oululaisen Kaupunnimedian päätoimittaja ja vapaa kirjoittaja. Viime kesästä lähtien Kaupunnimedian taustalla oleva Kaupunni-kollektiivi ry on tuottanut myös kulttuuritapahtumia.

Juntusen valinta viime vuonna julkaistuista teoksista on Aura Nurmen runoteos Leijonapatsailla (Otava).

– Alkuvuodesta julkaistu Leijonapatsailla oli minulle viime vuoden tärkeimpiä lukukokemuksia. Lukemisen jälkeen kirja on elänyt päässäni monta kuukautta, ja olen palannut sen sivuille yhä uudestaan. Luulen, että 2000-luvun alussa nuoruuttaan viettäneelle kokemuksista on valitettavan helppo saada kiinni, Juntunen kertoo.

– Rakastan sitä, miten teokseen on tuotu aineksia, joita runoudessa harvemmin näkee. Vai kuinka moni runoteos lähtee liikkeelle Sandstormilla, vailla ironian häivääkään?

– Ennen kaikkea valitsen tämän kirjan, koska se oli minulle täynnä sanoja, jotka on pakkoa sanoa. Meidän kaikkien takia.

Tanja Kyngäs

Tanja Kyngäksen valinta on Antti Hyyrysen Viimeinen Atlantis.

Tanja Kyngäs on musiikkimedia Nousun vastaava päätoimittaja sekä valokuvaaja. Kyngäs harrastaa kulttuuria monipuolisesti. Intohimoisena kirjallisuuden harrastajana hän siirtyy sujuvasti kaunokirjallisuudesta astrofysiikan tai muun kiinnostavan tiedon lähteille.

Antti Hyyrysen esikoisromaani Viimeinen Atlantis (Like) oli viime vuoden lukukokemuksistani varmasti se mieleenpainuvin. Kirjan lukemisen aikaan Suomi ja koko muu maailma olivat suljettuna pandemian levittyä nopeasti kaikkialle, joten dystooppinen kertomus sai siitä vielä lisää syvyyttä.

– Viimeinen Atlantis on pelottavan realistinen kuvaus siitä mikä meitä voi pahimmillaan lähitulevaisuudessa odottaa. Samalla kirjan sanomasta versoo toivon siemen siitä, että ihmiskunnalla on edelleen mahdollisuus, ja maapallon kehityksen suunta voidaan vielä kääntää pois tuhon tieltä. Pidän Hyyrysen tavasta kirjoittaa ja luoda mielenkiintoisia henkilöhamoja, ja odotankin suurella mielenkiinnolla lisää kirjallista tuotantoa häneltä, musiikin ohella.

 

Lue myös kirjailijoiden valinnat:

Ensimmäisessä osassa mukana ovat Emmi Itäranta, J.S. Meresmaa, Magdalena Hai ja Saara Turunen.
Toisessa osassa suosikeistaan kertovat Jani Saxell, Laura Gustafsson, Susinukke Kosola ja Iida Rauma.
Kolmannessa osassa on tummia ja kummia värejä. Mukana Marko Hautala, JP Koskinen, Mia Myllymäki ja Harri Linnera.
Neljännessä osassa mukana ovat Pauliina Vanhatalo, Elina Rouhiainen, Timo Harju, Eeva Maria al-Khazaali ja Jere Vartiainen.

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Valheet ja viettelijät Mona Chollet: Naisia vai noitia Heini Heikkilä