Kirjavuosi 2020

Kirjailijoiden suosikkeja, toinen osa

Kirjavuosi 2020 -sarjan toisessa osassa valinnoistaan kertovat Jani Saxell, Laura Gustafsson, Susinukke Kosola ja Iida Rauma. Valinta on vaikea, sillä esimerkiksi pian jaettavan Runeberg-kirjallisuuspalkinnon valitsijaraadilla luku-urakkana oli 246 teosta. Useat kirjailijat mainitsivat, että kirjavuosi oli erityisen laadukas.

Rajasin kysymystä niin, että vuoden parasta teosta ei tarvitse valita. Pyysin intuitiivista vastausta, tai teosta, jonka kirjailija haluaa nostaa esiin.

Valinnat ovat mielenkiintoisia, jopa yllättäviä. Lähes kaikki kirjailijat ovat valinneet kotimaista kaunokirjallisuutta tärkeimpien palkintolistojen ulkopuolelta. Valinnat ja perustelut ovat moninaisia ja monipuolisia.

Jani Saxell kertoo valinnastaan perusteellisesti. Laura Gustafssonille yhden kirjan valitseminen oli hankalaa, ja hän luetteleekin teoksia, joiden lukemista odottaa erityisellä mielenkiinnolla. Susinukke Kosola nostaa esille rajoja kumartamattoman esseeteoksen ja Iida Rauma rohkean ja poikkeuksellisen pienoisromaanin.

Jani Saxell

Jani Saxell valitsi uutuuksista Reetta Onkelin teoksen Meiltähän tämä käy. Kuva Pertti Nisonen.

Jani Saxell on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja luovan kirjallisuuden opettaja. Viime vuonna häneltä julkaistiin romaani Helsinki Underground sekä inspiroiva luovan kirjoittamisen opas Tanssii kirjainten kanssa (Art House). Saxell toimitti myös esseekokoelman Parasta katseluaikaa (WSOY) 2000-luvun TV-sarjabuumista.

Jani Saxellin valinta on Kreetta Onkelin Meiltähän tämä käy.

– Kultaisella ysärillä eräs varhaisimmista todella kouraisevista nykykirjallisuuden lukukokemuksistani oli Kreetta Onkelin esikoisromaani Ilonen talo (1996). Alkoholistiperheen ja muuttotappio-Suomen kuvaus lapsinäkökulmasta sisältää Onkelin myöhempienkin kirjojen peruselementit: toisaalta myötäelämisen kyvyn, hahmojen sisäisen yksinäisyyden ja haurauden mittailun. Ja toisaalta tylyn hauskan, ketään säästämättömän huumorintajun, Saxell kertoo.

– Onkeli on julkaissut harvakseltaan, edellisestä aikuisten romaanista eli Kutsumuksesta (2010) on jo vuosikymmen. Siksi Meiltähän tämä käy on vuoden comeback-kirja.

– Ilosen talon cocktaililla jatketaan, vaikka miljöö ja hahmot ovat aivan erilaisia: Meiltähän tämä käy kuvaa keski-iän ja -luokan tragedioita Helsingin kantakaupungissa. Koti- ja edustusrouva Paula von Renqvistin tuulentuvat ja elämän perusvarmuudet särkyvät, motiiveista ikiaikaisimman eli rakkauden vuoksi. Seurapiireistä voi pudota hyvin nopeasti pohjalle ja turvaverkkojen ulkopuolelle.

– Kirjallisuuspiireissä huolehditaan nykyään jo vähän ohjelmallisestikin rodullisten ja seksuaalisten vähemmistöjen omista äänistä ja puheoikeudesta. Ei siinä tietenkään mitään vikaa ole. Mutta samalla annetaan usein ymmärtää, että ”etuoikeutettujen” ihmisryhmien tarinat on kuultu jo, Saxell pohtii.

– Onkeli muistuttaa, että jokainen elämä on ainutkertainen, kaikki ovat omassa maailmassaan sivullisia ja tarkkailijoita. Siellä missä ollaan näennäisesti hyväosaisia, taloudellinen hyväksikäyttö ja henkinen julmuus vasta kukoistavatkin.

– Keski-Suomen Luhangasta lähtöisin olevasta kirjailijasta on kuoriutunut 2010-20-lukujen Maria Jotuni. Samoin murhaavan satiirinen Helsingin eri alakulttuurien ja näkymättömien muurien havainnoitsija.

Laura Gustafsson

Laura Gustafsson on lukenut uutuuksista muun muassa Risto Isomäen Vedenpaisumuksen lapset. Kuva Velda Parkkinen.

Laura Gustafsson on monipuolinen kirjailija ja kirjoittaja. Hän työskentelee myös kuvataiteen ja teatterin kentillä. Gustafssonin viime vuonna julkaistu Rehab (Into) on saanut kiittäviä arvioita.

– Koen hankalaksi valita vuoden aikana ilmestyneistä kirjoista jonkin yhden. Harvoin edes luen kirjoja heti niiden ilmestyttyä. Yksi tällainen oli Risto Isomäen Vedenpaisumuksen lapset (Into), jonka tulevaisuusskenaario on hyytävä ja teoria menneisyydestä tavattoman kiehtova, Gustafsson kertoo.

– Kiinnostavia kirjoja ja kirjailijoita on Suomessa paljon. Voisin listata uutuuskirjoja, joiden lukemista odotan erityisellä innolla: Tunnelmamestari Jarkko Volasen Varjoihmisissä (Teos) kiinnostaa romaanin sijoittuminen post-punkin aikakauteen. Surrealistisen monitaitaja Taneli Viljasen Varjoja, usvaa (Poesia) sekä nerokkaan ja vinoa huumoria kirjoissaan hyödyntävän Tuuve Aron Kalasatama (WSOY) kiinnostavat.

Kiehtova on myös MC Pyhä Lehmänäkin (nykyisin vain LEHMÄ) tunnetun näyttelijä Karoliina Niskasen esikoinen Tilhi (Bazar). Eino Santasen Rakas kapitalismi pilkku (Teos) kiinnostaa jo pelkästään nimensä vuoksi.

Markus Leikolan Teidän edestänne annettu (WSOY) sekä Maria Peuran Kantajat (Otava) käsittelevät ihmisten suhdetta toisiin lajeihin ja muuhun luontoon. Se on aihe, joka kirjallisuudessamme on jäänyt vähälle huomiolle, Gustafsson valaisee.

Susinukke Kosola

Susinukke Kosolan valinta on Taneli Viljasen teos Varjoja, usvaa. Kuva Pia Jalkanen.

Susinukke Kosola (oik. Daniil Kozlov) on palkittu runoilija, sanataiteen opettaja ja kirja-alan sekatyöläinen. Kosola kertoi Kuiskeen Minä luen! -juttussa, että hänen seuraava teoksensa Turkoosi vyöhyke – Tutkielma yksinäisyyden väriopista (Sammakko) on ”virallisesti runokirja, mutta epävirallisesti jonkinlainen romaanin, runoelman ja esseen välinen genrehybridi.” Kirja julkaistaan maaliskuussa.

Kosolan valinta on Taneli Viljasen lajirajoja kunnioittamaton esseeteos Varjoja, usvaa (Poesia).

– Genrehybridi Varjoja, usvaa etsii uusia kirjallisia muotoja, joiden avulla ilmaista ja käsitellä sukupuolen monimutkaisuutta ja moninaisuutta. Se on tärkeä avaus, jossa yhdistyy poliittinen manifesti, runous ja esseistiikka. Tällaista on Suomessa odotettu pitkään, Kosola kertoo.

Iida Rauma

Iida Rauma valitsi Jyri Vartiaisen pienoisromaanin Kolme kesää. Kuva Ami Koiranen.

Iida Rauman esikoisteos Katoamisten kirja (Gummerus 2011) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Hänen toinen romaani Seksistä ja matematiikasta (2015) sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon sekä Tulenkantaja-vientikirjapalkinnon.

Rauma valitsi Jyri Vartiaisen teoksen Kolme kesää (Teos 2020).

– Pienoisromaani Kolme kesää on rohkea ja poikkeuksellinen teos, joka kuvaa varhaisteini-iän kesien pysähtyneisyyttä harvinaislaatuisella tarkkuudella. Vartiaisen proosassa on hypnoottista voimaa, kun hän kirjoittaa henkilöhahmojensa kasvusta seksuaalisuuteen ja toisaalta ulkopuolisuuden kokemusta, kun kasvu ei tapahdu valmiiksi viitoitetulla tavalla.

– Muotona pienoisromaani mahdollistaa keskittyneisyyden ja kielellisen ehdottomuuden, jollaiseen pidempi proosateos ei kykenisi.

 

Juttusarjan kolmannessa osassa viime vuoden suosikeistaan kertovat kotimaisen kauhukirjallisuuden mestari Marko Hautala, kirjallinen velho JP Koskinen, säteitä loistava Mia Myllymäli sekä äärimmäistä pahuutta silmiin katsova Harri Linnera.

Juttusarjan ensimmäinen osa

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Lasinen miekka Vaimo ja lapset Soiva ja tanssiva hääperinne