Kaustinen Folk Music Festival – Kesän 2019 onnellisimmat päivät osa II

Tunne musiikki!

29.07.2019

Rytmi oli yksi KFMF:n (Kaustinen Folk Music Festival) teemoista tänä vuonna. Se muistuttaa, että musiikkia voi havaita kuulon ohella monilla eri aisteilla. Ei ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että parhaimmat keikat saavatkin yleisön ja esiintyjät kokemaan musiikin monipuolisesti ja tuntemaan syvästi kehossa ja mielessä.

Festivaaleilla on seitsemän päivän ajan niin monta esitystä peräkkäin ja päällekkäin, että etukäteen on pakko tutkia käsiohjelmaa ja suunnitella, mitä voisi, ehtisi ja jaksaisi seurata. Juhlien tuttuus helpottaa valintaa, mutta päälle iskenyt kesäflunssa verottaa välillä jaksamista ja keskittymiskykyä.

Signmarkin ja Vuokko Hovatta Kolmisin -yhtyeen keikkoja mietin etukäteen tuttujen nimien perusteella. Paikallisten Tallarin ja Ottosten esityksistä saan Facebook-kyselyyni vinkit, Kalevauvaa lähden kuuntelemaan seuralaisteni mukana ja itselleni tuntemattomat Saima, Niemi sekä Olena Uutai kiinnostavat ohjelmatietojen perusteella. Tässä reportaasini toisessa osassa keskitytään Ottosiin ja Niemeen.

Tanhuten

Kaustisen Nuorisoseuran eri Ottoset (MiniOttoset, PikkuOttoset, JunioriOttoset ja Ottoset) esiintyvät tiistaina Keskipohjanmaa-areenalla. Tanssikonsertti on nimeltään Mukulamatinea I.

MiniOttoset

Ohjelma on ilmeisesti juuri alkanut, kun pääsen jälkikasvuni kanssa sivuportista paikalle. Äkkiseltään Villen pipo ympäristöineen näyttää täydeltä, mutta vapaata istumatilaa löytyy kuitenkin luottopaikalta. Ehkäpä tämä esiintymislavan viereinen takasivu kuvitellaan äänentoistoltaan tai näkymiltään muita huonommaksi – ihan turhaan.

Kauan en ehdi puupenkillä istua, sillä päätän lähteä ikuistamaan hellyttävät minitanssijat pyöreällä pääareenalla. Heidän ohjelmansa on selvästi leikinomaista, johon keskitytään välillä kirjaimellisesti kieli keskellä suuta. Mitä vanhemmaksi esiintyjät käyvät, sitä vaativammaksi kuviot ja sisältö muuttuvat.

Vaikka esityksiin kuuluukin erottamattomasti pelimannimusiikki, nautimme ennen kaikkea nähtävästä: hienoista perinneasuista ja tanhun leikittelevästä ja eläytymistä vaativasta tanssikielestä.

MiniOttoset

Kaustisella pyörähdellä ja musisoida voi toki itsekin. Esiintymislavojen läheisyydessä tanssahteleva yleisö on miltei enemmän vakio kuin poikkeus. Esimerkiksi Tallarin Mondo-keikalla soitto ja laulu saavat erään parin liitelemään taidokkaasti ympärillään.

Festivaalien käsiohjelmasta käy ilmi, että erilaisia työpajoja ja osallistavia ohjelmanumeroita on lukuisasti viikon mittaan tarjolla. Miltä kuulostaisivat bodyperkussiosessio, huuliharppuworkshop tai legendaarinen yökatrilli ja sisäinen tanhupeto?

Maagisesti lumoutuen

Festareiden vaikuttavimmat esitykset koen Niemen ja Olena Uutain keikoilla. Harkitsen jo kotiinlähtöä ennen Niemen maanantaista Wiljami-keikkaa, sillä keskittymiskykyni tuntuu olemattomalta. Energia on huvennut kahden edellisen artistin keskittyneeseen seuraamiseen, ja väsymys sekä flunssa painavat.

Ennakkokuvaus vaikuttaa kuitenkin mielentilaani juuri sopivalta: ”Niemi vie kuulijan meditatiiviselle matkalle uneen, itseen ja kuolemaan ja kietoo tuutulauluillaan auditiiviseen kokovartalohalaukseen”. Soundcheck vakuuttaa ja päätän siirtyä eturiviin ja istua vain paikallani.

Olli Puolakka (vas.), Inka Niemi ja Janne Storm

Olenkohan ikinä ennen ollut keikalla, jossa esiintyjät eivät oikeastaan suoraan huomioi kuulijoita vaan nappaavat musiikillaan heidät mukaansa jonnekin, missä aika ja paikka todella menettävät merkityksensä? Liikun omissa muistoissa ja mielikuvissa.

Olen nurmikolla nukkuva pieni tytön tylleröinen ja kultakehdos` kellahteleva lapsi. Tämä on Tuonelan virta ja vainio, ja ymmärrän täysin suomalaisen kehtolauluperinteen synkän ja lohduttavan kuvaston.

Vieressäni istuu nuorehko mies koko keikan ajan silmät kiinni ja omakin hypnoosini olisi täydellinen, jos en välillä näpsisi kuvia. En ole vilkaissutkaan taakseni, mutta kun joudun käymään yskimässä sivummalla, huomaan saman olotilan koskevan muutakin yleisöä.

Suvi Eevi Karhu konserttikanteleineen

Musiikki ja bändi henkilöityvät vahvasti solisti Inka Niemeen. Janne Storm vastaa abletonista ja setarasta, Olli Puolakka kontrabassosta ja Suvi Eevi Karhu konserttikanteleesta. Kokoonpanosta puuttuu Kaustisella kitaristi Eero Nurmela.

Niemen kappaleet yhdistyvät katkeamattomasti toisiinsa bändin tuudittaessa kuulijat uneen. Viimeisenä kappaleena kuullaan kuiskauksin laulettu yhdistelmä tutuista tuutulauluista Tuu tuu tupakkarulla, Uni kysyi uunin päältä ja Nuku nuku nurmilintu. Olen haltioitunut maagisesta kokonaisuudesta!

Tätä itselleni melko vieraan ambient-musiikin täytyy parhaimmillaan olla. Niemen levy on juuri tekeillä ja valmista pitäisi kuulemma olla keväällä. Taiteellisena tuottajana heitä luotsaa Tuulettaresta tuttu Venla Ilona Blom.




LISÄÄ JUTTUJA:

Toinen Minussa Conan The Barbarian hyvätyttö