Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino
Rakkaustarina karussa miljöössä
Hyljenaisia ja druideja, entisiä kuninkaita ja laulajia. Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarjan itsenäisessä jatko-osassa Kaukosaarten Aino Aurin poika Iki-Kuura haaksirikkoutuu karuille Kaukosaarille. Laulun lahjan saanut nuori mies etsii vastausta sukuansa piinaaviin kysymyksiin, mutta joutuu yllättäen tutustumaan myös erakoituneisiin kovan onnen kulkureihin.
Haaksirikkouduttuaan Virtausten saarelle Iki-Kuura muistaa hämärästi tajunnan rajamailta punatukkaisen kauniin naisen, joka jää hänen mieleensä. Iki-Kuura saa majapaikan äkeältä vanhukselta, joka osoittautuu lyhyen sanailun jälkeen Erik Tuulihatuksi, maanpakoon lähteneeksi Birkan kuninkaaksi. Erakoitunut mies kertoo saaren muista asukkaista: lammaspaimenesta, jonka maille ei kannata astua jalallakaan sekä selkiestä, hyljenaisesta, joka on todellisuudessa miestään saarelle paennut Ann Naddodsdóttir.
Ikuisen elämän salaisuudesta kiinnostunutta Iki-Kuuraa kiehtoo salaperäinen hyljenainen, joka tarun mukaan on saanut toisen elämän hukuttauduttuaan mereen. Samaan aikaan Annia kiehtoo komea Iki-Kuura, joka vetää häntä puoleensa – laulamalla ja laulamattakin. Ann tekeytyy hyljenaiseksi ja viettelee kokemattoman nuorukaisen. Vaikka Iki-Kuura joutuu kokemaan karvaan pettymyksen, heidän tarinansa ei kuitenkaan pääty yhteiseen yöhön. Keitä ovat pitkälaivalla saarelle rantautuvat muukalaiset?
Rautakauden Färsaarille sijoittuva sarjan osa pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Näkökulman vaihdokset ja lumoava kieli pitävät yllä teoksen kiinnostavuutta – yksitoikkoinen miljöö ja hidas kerronta sitä heikentäen. Kirjailijan omakohtainen tutustuminen alueen historiaan ja itse alueeseen näkyy positiivisesti tarinassa. Oikeiden historiallisten henkilöhahmojen käyttäminen lisää uskottavuutta ja laittaa lukijan mielikuvituksen laukkaamaan.
Valkaman teos on riipaiseva rakkaustarina karussa miljöössä. Päähenkilöiden inhimilliset piirteet, epävarmuus ja epätoivo, syventävät heidän henkilökuvaansa. Uskaltaminen ja oman tien kulkeminen nousevat vahvoiksi teemoiksi. Teoksen viittaukset Euran kunnan syntyhistoriaan on yllättävä lisäoivallus kiehtovan tarinan loppuun.
LISÄÄ JUTTUJA:
