Karoliina Niskanen: Tilhi

Kadonnut veli

Karoliina Niskasen esikoisromaanissa Tilhi Inkerin pikkuveli on kadonnut. Oikeastaan Tilhi ei ole edes Inkerin veli, sillä hän tuli sijoituslapsena perheeseen, kun Inkeri oli 12-vuotias. Alussa Inkeri vihasi uutta tulokasta, mutta alkoi pian huolehtia hieman omituisesta ja hauraasta Tilhistä.

Nyt vuosia myöhemmin Inkerillä on oma lapsi, josta hän huolehtii yksin, kun hänen muusikkomiehensä on kiertueella toisella puolella maapalloa. Kaikkein tärkeintä Inkerille vaikuttaa olevan kadonneen veljen löytäminen. Hän alkaa kirjoittaa tarinaa ainoalle ihmiselle, jonka hän uskoo pystyvän auttamaan.

Miten voi huolehtia omasta lapsesta, kun mielessä pyörii vain kadonnut veli ja kaikki keskittyminen menee tarinan kirjoittamiseen? Toistaako Inkeri samoja virheitä kuin suvussa aikaisemmin ja saako hän pitää lapsensa?

Kaksi kertojaa

Inkerin tarina imaisee mukaansa. Hän kertoo lapsuuden perheensä arjesta ja ongelmista todenmukaisesti. Samalla piirtyy kuva Inkerin lapsuuden haasteista. Inkerin myöhemmässä elämässä samat ongelmat toistuvat, vaikka hän ei itse sitä huomaa. Hän ei pysty huolehtimaan omasta lapsestaan eikä suostu ottamaan vastaan tarjottua apua.

Samaan aikaan, kun lukija jännittää löytääkö Inkeri pikkuveljensä, huolettaa miten käy Inkerin vauvan – osaako Inkeri välttää sukupolvesta toiseen toistuneet virheet vai joutuuko tämänkin vauva lastensuojelun piiriin.

Kirjan puolessa välissä kertojaksi vaihtuu Tilhin äiti Ilona. Hän taustoittaa tapahtumia ennen kuin Tilhi sijoitettiin Inkerin lapsuudenperheeseen. Esiin nousee asioita, joita lukija osasi jo aavistaa, mutta samalla paljastuvat taustalla olevat sukulaissuhteet ja perheen asetelma. Lopussa äänen saa taas Inkeri, ja tarina sulkeutuu.

Rikkoutuneita perheitä

Niskanen on kirjoittanut kauniin ja herkän runollisen romaanin rikkinäisistä perheistä, joissa sukupolvesta toiseen toistuvat samat ongelmat. Kirjan teemat ovat synkkiä. Teoksessa käsitellään hylätyksi tulleita lapsia, sijaisperheitä sekä lastensuojelun ongelmia ja äitiyden haasteita. Kirjassa on myös toivoa ja unelmia, joista aikuistuminen ja oman elämän rakentaminen koostuvat.

Niskasen käyttämä kieli on elävää. Lukijalle piirtyy tarkka kuva henkilöistä, paikoista ja tapahtumista. Niskasella on kertojan lahja.

Riko hiljaisuus. Inkeri. Huuda!
H U U D A!
Poks.
Iiron purkkapallo rikkoo hiljaisuuden. Äidin korkokenkä alkaa naputtaa kiiltävää parkettia vasten, ja isän kiinalainen puhelin värisee rintataskussa.”

 

Tilhi
Karoliina Niskanen

Bazar Kustannus
Sivuja 304


LISÄÄ JUTTUJA:

Buffalo kuutamolla Brutuksesta