Kalevanpoikien kronikka

Kalevalaisten hahmot singottuna seikkailuun 1100-luvulle

Kun sekoitetaan Kalevalaista mytologiaa, historiaa ja seikkailutarina, ja kertojaksi asettuu Väntti tuloksena on seikkailuromaani. Kalevanpoikien kronikka kertoo uudenlaisen tarinan maamme menneisyydestä.

Miklagårdiin, maailman napaan, tieteen ja uskonnon keskukseen ja keisari Manuelin kaupunkiin matkaa kummallinen ja salamyhkäinen nelikko kaukaa pohjolasta. Jokaisella heistä on matkalla omat tavoitteensa, Lemminkäinen haluaa päästä keisarin sotajoukkoihin, tietäjä Väinö Kalevanpoika etsii vimmaisesti Ristuksen pyhiä nauloja, joiden avulla hän toivoo vielä saavansa pojan. Takojamestari Seppo haluaa kostaa vanhat veriteot ja kertoja Väntti pääsee oppimaan sotateknologian ihmeitä itse yliteknikko Stauriakolta.

Väntti muistelee vanhoilla päivillään tuota nelikon Miklegårdin matkaa, piispa Henrin tapaamista ja paluutaan takaisin kotikonnuille, sekä vihollisten hyökkäystä heidän mailleen. Tarinankerronnantaitonsa hän on oppinut Kalevanpojalta, joten tapahtumia hän värittää mielensä mukaan ja hän panee tarinoihin omiakin minkä keksii. Tämän vuoksi lukija saa olla tarkkana mikä osa tarinoista on totta ja mikä vauhdikkaan mielikuvituksen ja suuren tarinankertojan tuotosta.

JP Koskinen on kirjoittanut vauhdikkaan ja mukaansatempaavan tarinan. Siinä Kalevalasta tutut hahmot seikkailevat 1100-luvulla, kun kristinusko saapuu pohjolaan ja törmää perinteiseen pohjoiseen mytologiaan. Koskisen romaani on loistava, hän sekoittaa historiaa ja mytologiaa mielenkiintoisella ja uudella tavalla. Ja tällaiseen historiallinen fantasiaseikkailuun en ole pitkiin aikoihin törmännyt.

Koskisen historian tuntemus ja tarinankerronta ovat sitä luokkaa, että voisi kuvitella asioiden menneen kuten kirjassa kerrotaan. Koskisen kerrontatapa on vaikuttava, tarina etenee vauhdikkaasti ja käänteitä on niin paljon, että välillä hirvittää.

Kirjan tarinaa kerrotaan Väntin kokemusten kautta ja mielenkiintoista on se, että hän välillä toteaa värittävänsä tarinaa, ja se mitä on juuri tullut lukeneeksi paljastuukin vain tarinankertojan omaksi lisäykseksi. Kirjaa voi suositella kaikille suurten tarinoiden ystäville, sillä tarinankertojana Koskinen on ylivertainen. Hän on samaan aikaan hauska, vakuuttava ja draamaa löytyy tarpeeksi läpi kirjan.

Kalevanpoikien kronikka
J. P. Koskinen

WSOY
Sivuja: 418


LISÄÄ JUTTUJA:

Kristiina Saha Minäpäivät Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä Saituri