Jyrki Nissinen: Mikro maniaks
Järjettömyyttä laatutakuulla
Jyrki Nissinen on pitkän linjan punkmuusikko ja sarjakuvataiteilija. Hänen ensimmäiset omakustanteiset Vainajan velat -sarjakuvalehtensä ilmestyivät vuonna 2001. Jo tuota edeltävänä vuonna ilmestyi hänen Jumalten Ruoska -punkyhtyeensä demo Pyhä Sade, joka sisälsi Nissisen tekemän sarjakuvaliitteen.
Pyhä Sade -demo sarjakuvaliitteineen.
Nissisen ensimmäinen pitkä sarjakuva-albumi Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät ilmestyi Happy Horse Comics -kustantamon julkaisemana vuonna 2005. Alun perin mustavalkoisesta albumista ilmestyi sarjakuvataiteilija Benjamin Bergmanin värittämä 20-vuotisjuhlapainos vuoden 2025 marraskuussa. Juhlapainoksen julkaisi sarjakuvakustantamo Zum Teufel.
Hieman aiemmin, saman vuoden syyskuussa, Zum Teufel julkaisi Nissiseltä uuden mustavalkoisen albumin nimeltään Mikro maniaks.
Sivu 41. Päähenkilö Rellapekka Vigelius kutistimessa matkalla presidentin korvakäytävään.
Albumin juonikuvio hyödyntää karikatyyrimäisiä elementtejä niin scifi-trillereistä kuin romanttisista komedioistakin. Suomen presidentin sisälle on pesiytynyt viruksen kaltaisia mikro maniaks -olentoja, jotka ovat saaneet hänet rakastumaan onnettomasti. Negatiiviset tunteet kerääntyvät hänen sisälleen muodostaen tervamaisen massan, jota mikro maniaks -tuholaiset keräävät talteen ja myyvät noidalle.
Tarinan päähenkilö on boheemi nautiskelija, kulttuuritoimija ja sekatyöläinen Rellapekka-peikko. Yhden sivutyönsä kautta hän päätyy kutistettavaksi ja matkalle presidentin sisään selvittämään mikro maniaksien aiheuttamia ongelmia. Selvityskeinoina toimivat hiippailu, salajuonet ja mielikuvituksellisin asein suoritettu väkivalta.
Kokeellista musiikkia ja absurdismia
Kokonaisuuteen kuuluu myös underground-musiikki, joka ilmenee päähenkilön kokeellista musiikkia soittavan yhtyeen sekä hahmojen vaatetuksissa vilahtavien punk-logojen kautta. Yhtyeen rooli ei ole tarinalle keskeinen, vaikka albumi käyttääkin runsaasti sivutilaa sen esittelyyn.
Albumin pääsisältönä ei lopulta olekaan tarinan varsinainen juoni, vaan sen absurdistinen tunnelma ja ennalta arvaamattomuus. Keskeisiä ovat myös keskustelut, joita sekä ihmismäiset että vain vaivoin kolmiulotteisiksi elämänmuodoiksi tulkittavat oliot käyvät keskenään.
Teoksen maailmassa vallitsee tasapaino, jossa realistinen arkisuus sekä kaikki kuviteltavissa oleva kummallisuus ovat yhtä luonnollinen osa olemassaolon kokonaisuutta, ja ikkunalasin läpi hyppääminen sopii kulkureitiksi siinä missä ovikin.
Sivu 50. Rellapekka kohtaa mikro maniaksien johtajan.
Kerrontatyyli ei tee painotuksellista jakoa pääjuonen ja sivuaiheiden välille, ja sen tempo ailahtelee omapäisellä logiikallaan. Juonen kuljetus voi yllättäen pysähtyä kiireettömään keskusteluun tai tarinan henkilöiden piirteiden ja ajanvietteiden esittelyyn.
Neliön muotoiset sivut mahdollistavat yhdeksän nopeasti etenevän pikkuruudun käytön kuin myös koko sivun kokoisten yksittäiskuvien pysähdykset. Valinta tukee teoksen omapäistä vaihtelua rauhallisesta rupattelusta seikkailullisiin ja toiminnallisiin käänteisiin.
Tuttua mutta yllättävää
Rivousten, väkivallan ja päihteiden osalta Mikro maniaks ei ole Nissisen revittelevimpiä, vaikka nämäkin teemat ovat läsnä. Räiskyvän psykedelian sijaan sen yleissävy on päämäärätietoisesti ajelehtiva, aivan kuin sen päähenkilön elämänrytmikin.
Lukijalle yllättävien ja kummallisten mutta teoksen maailmalle arkisten käänteiden ja todellisuuden ominaisuuksien (kuten mikro maniaksit ja päähenkilön peikkous) myötä se on taiteilijalle totutun surrealistinen. Teos ei kuitenkaan tarjoa omaperäisiä järjenvastaisuuksiaan yhtä päällekäyvästi kuin jotkin tekijän muut albumit.
Jyrki Nissinen on löytänyt tyylinsä jo kauan sitten ja osaa edelleen toteuttaa sitä yllättävällä ja monipuolisella tavalla. Tässäkin teoksessa hänen hahmojensa mittasuhteet vaihtelevat kuvien välillä, ja piirrosten tekninen laatu vaihtelee tarkemmasta ja etenkin ilmeiden osalta yksityiskohtaisesta hyvin rosoiseen ja karkeaan piirrosjälkeen.
Vaikka Nissinen on jo vakiintunut tekijä, voi lukukokemusta auttaa, mikäli lukijalla on jonkinlaista mieltymystä underground-sarjakuvaan ja ei-ammattilaisten tekemiin sarjakuvateoksiin. Mikäli ei pysty näkemään rujoutta ja kömpelyyttä tyyli- tai tehokeinona vaan silkkana huonoutena, on teos syytä jättää väliin.
LISÄÄ JUTTUJA:
