Näyttelijä on jäänyt työttömäksi, roolit ovat loppuneet eikä kukaan tunnu muistavan hänen olemassaoloaan. Täyttääkseen tyhjät päivät hän osallistuu kirjoittajakurssille ja alkaa kirjoittaa romaania.
Alussa kaikki on hyvin, unelma teatterikoulusta toteutuu. Näyttelijän työt odottavat sekä kuuluisuus ja tähteys koko kansan suosikkina. Sitten tapahtuu jotain, mihin päähenkilö ei osaa varautua: hänet unohdetaan, roolit loppuvat. Hän jää kotiin hoitamaan pientä tytärtään ja päivät toistuvat arkisen samanlaisina. Samaan aikaan näyttelijäpuolison ura jatkuu ja hän saa aina vain isompia rooleja. Tässä tilanteessa näyttelijä osallistuu kurssille, kirjoittaakseen kirjan.
Jussi Nikkilän teos Näyttelijä on kirjoitettu näyttelijän näkökulmasta. Nikkilä kertoo minämuodossa tarinaansa. Kirjassa nykyajan tapahtumat kietoutuvat menneeseen ja eri aikatasoilla liikutaan nopeasti. Kirjassa sekoittuvat näyttelijän elämä ja hänen kirjoittamansa teksti – tai oikeastaan ne ovat yksi ja sama asia, sillä hän kirjoittaa romaania elämästään, niin kuin hän sen näkee ja muistaa. Nikkilä ei vaivaudu vaihtamaan edes henkilöiden nimiä. Kirjassa ei ole selkeää juonta, vaan eri tapahtumat seuraavat toisiaan.
Lukija saa epäillä päähenkilön mielenterveyttä, ja näkee hänen pakkomielteensä. Kirjasta on luettavissa nykypäivän yhteiskunnan asettamat paineet ulkonäköön, ruokaan ja menestymiseen liittyen. Kirja kertoo ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä ja unelmien romahtamisesta. Siitä kun yrittää olla jotain mitä ei oikeasti ole, yrittää vastata yhteiskunnan odotuksiin ja unohtaa samalla ne itselle kaikkein tärkeimmät asiat. Romaani on myös täynnä syvää itsetutkiskelua ja -reflektiota.
”Jos kirjallisen tuotokseni nimi on ”Näyttelijä”, olisi sopivaa että yrittäisin kuvata edes hiukan näyttelijäntyötä, ettei kaikki olisi vain lapsuutta, seksikokemuksia, synkkyyttä tai kakkaamista”, toteaa kirjassa Pälvi, päähenkilön kirjoittajakurssin opettaja. Tämä kuvaa varsin hyvin koko romaania. Siinä ei juurikaan puhuta näyttelijän työstä vaan epäonnistuneen näyttelijän muusta elämästä.
Kirja on varsin hämmentävää luettavaa. Ajan ja paikan, päähenkilön mielenliikkeiden kuvaaminen on johonkin pisteeseen asti mielenkiintoista, mutta kun ajatukset kulkevat kehää ja samankaltaiset tapahtumat toistuvat, alkaa kirjalta odottaa jonkinlaista yllätystä. Sitä Näyttelijä ei suo. Lopulta lukijalle alkaa hahmottua mistä kaikesta romaanissa on kyse. Mielestäni tämä kirja vaatii sulattelua ja pohdintaa, sillä sen merkitykset avautuvat vasta vähitellen päivien myötä. Tämän kirjan kohdalla suosittelen, ettei sitä yritä edes lukea kerralla vaan hitaasti ja pikkuhiljaa.
Nikkilän henkilöhahmot jäävät osin hyvin etäisiksi, vain päähenkilön maailmankuva avautuu lukijalle. Muiden henkilöiden ajatuksista ja maailmasta on vaikea päästä perille. Kirjan lopussa näyttelijän puoliso toteaakin, ettei hän tunnista näyttelijän kuvausta itsestään.