JUHA VUORMA – Levynkansimaalaaminen korvasi galleriataiteen, syväluotaus 4/4

11.11.2015
Teksti:

Levynkannet ovat katoava taiteenmuoto nettiaikakaudella. Vielä harvinaisempaa on tehdä levynkansimaalauksia, sillä tänä päivänä levynkansia tekevät usein graafisen suunnittelun ammattilaiset. Etenkin metallibändit ovat kuitenkin vielä uskollisia perinteisille kuvituksille ja ovat originaalin omanlaisen tyylin tavoittelijoita. Oululainen kuvataiteilija Juha Vuorma on tunnettu metallibändien levynkansien kuvittaja ympäri maailmaa.

Vuorman käden kautta on syntynyt paljon levynkansia metallibändeille. Voidaan mainita vaikkapa vähän tunnetumpia nimiä, kuten esimerkiksi yhdysvaltalaiset Autopsy ja Whiplash, norjalainen Mortiis, ruotsalainen Edge of Sanity, Dew-Scented Saksasta sekä kotimaiset Kalmah ja A.R.G. Ja tässä on edelleen vain murto-osa bändeistä.

Kansien maalaaminen on hyvin tärkeä osa-alue Vuorman luomassa taiteessa.

— Se on tärkeä osa maalaamista, käytännössä se on tärkein, ainakin tähän asti. Maalauksia on julkaistu jo kai lähes sata ympäri maailmaa. Yhtyeitä tai levy-yhtiöitä, joille olen tehnyt julkaistuja maalauksia, on kattavasti Pohjoismaissa, suurimmassa osassa Euroopan maita, paljon Yhdysvalloissa ja yksittäisiä julkaisuja erikoisemmissa maissa, kuten Kiinassa, Venäjällä, Meksikossa ja Japanissa. Yllättävän suuri osa kansimaalauksista on sellaisia, joissa minulla on ollut taiteellisesti vapaat kädet. Silloin selvästi siirrytään kuvitustyön puolelta taiteeksi luokiteltavaan ilmaisuun. Se on ollut minulle oikea kanava saada maalaukseni oikealle yleisölle. Kansitaide korvasi minulle galleriat heti 90-luvulla. Underground-metallin saralla kansitaide on aina ollut ainakin minulle nimenomaan kuvataidetta, ei käyttögrafiikkaa. En ole koskaan ollut niin sanottu levynkansisuunnittelija, graafinen suunnittelija, vaan maalari ja kuvittaja.

Kansainväliset underground-metalliporukat nappasivat Juha Vuorman mukaansa, kun underground-verkosto kansainvälistyi ja laajeni 1990-luvulla kunnolla.

My Silent Wake - Damnatio Memoriae

My Silent Wake – Damnatio Memoriae

— Underground-metallin kansitaiteesta tuli ikään kuin oma taiteenlajinsa siihen aikaan. Kansimaalauksia ja yksittäisiä taiteilijoita alettiin seurata yleisön, yhtyeiden ja levy-yhtiöiden ja alan lehtienkin piirissä mielenkiinnolla. Se on hyvin elävä ja hengittävä ympäristö tehdä kuvia. Ja siinä mielessä niin sanotusti haastava ja äärimmäisen kriittinen, että huijata ei voi — kansimaalausten saralla on ihan sama onko taiteilijalla hienolta kalskahtava konsepti, cv:ssä arvostettuja taidekouluja ja gallerianäyttelyjä ja apurahoja vai ei, katsoja ei välitä. Eikä nimikään merkitse. Pelkkä työ merkitsee. Olen jossain haastattelussa aiheesta todennut, että underground-metallin levynkansitaiteessa ei ole keisarin uusia vaatteita.

Hedelmällistä kritiikkiä

Vuorma kertoo, että pienilläkin levy-yhtiöillä oli hänen aloitellessaan uraa tarvittaessa saatavilla kovantason ammattikuvittajia ympäri maailmaa, joten hän tiesi alusta alkaen, ettei hänellä ole kansainvälisessä raskaassa sarjassa mitään mahdollisuuksia, ellei maalauksissa ole jotain omaa, elävää ja toimivaa.

— Teknisesti en ollut vielä silloin perinteisessä kuvitustyössä mitenkään kaksinen ja tajusin, että on turha opetella kopiomaan parempiaan, joten oli kehiteltävä uusi ja oma tyyli — käsiala, jossa on itse pioneeri. Se ilmeisesti löytyi työllä, kekseliäisyydellä ja kokeilemalla. Siksi kansitaiteilijan urani alussa 90-luvulla työni jälki kulki muutaman askeleen edelläni maailmalla, se noteerattiin. Usein kun otin esimerkiksi johonkin pieneen levylafkaan jossain päin Eurooppaa yhteyttä, vastaus saattoi olla: ”Hienoa että otit yhteyttä, olemme jo panneet työsi merkille ja toivoneet yhteistyötä.” Monet yhtyeet ottivat yhteyttä suoraan minuun nähtyään julkaistuja töitäni. Puhelinnumeroni saatettiin hankkia kansainvälisen tiedustelun kautta tai osoitteeni etsiä jostain. Tämä tapahtui ennen nettiaikaa. Kontakteihin tarvittiin hiukan vaivannäköä.

Autopsy Torn from the grave CD_kansimaalaus

Autopsy – Torn from the grave

Juha Vuorman nimi metallikansitaiteilijana levisi siis suusta suuhun -menetelmällä, flyerien avulla. Myös itse työt puhuivat selvää kieltään ja loivat taiteilijalle lisää nimeä. Nykyään kaikki on satakertaisesti helpompaa, mitä tulee kontaktointiin ja uusien taiteilijoiden etsimiseen.

— Käytännössä olen saanut nimeni tietoisuuteen ja maalauksia julkaistua lähettämällä töitäni katsottavaksi ja julkaistut työt ovat puhuneet puolestaan. Usein niistä on pidetty, ei aina. Jos ei ole, olen pyrkinyt petraamaan. Tosin kaikkia ei voi miellyttää, on monia tahoja, jotka eivät tyylistäni perusta. Underground-metallin kansitaide kehittyi nopeasti hyvin monipuoliseksi, erityylisiä taiteilijoita ja erityyleistä pitäviä ihmisiä — hyvin mielenkiintoinen kuvio. Hyviä tekijöitä on paljon.

— Yleensä ottaen olen tiennyt, mikä on homman nimi metallimusiikissa, ja työstänyt visiotani siinä viitekehyksessä jääräpäisesti eteenpäin 20 vuotta. Niinä vuosina, kun metalli ei ollut valtavirran, rockpoliisien tai alakulttuuri-ihmisten silmissä millään lailla ”in” tai hyväksyttävää musiikkina, kulttuurina tai ilmiönä, vaan jopa halveksuttua, joku toinen kuvittaja ei ehkä olisi edes halunnut moisen metelin kuvitustyöhön, tai ennen kaikkea ei olisi tajunnut hommasta yhtään mitään vaikka olisi halunnutkin.

Vuorma sen sijaan kertoo olleensa aina kiinnostunut musiikista, heti samalla aaltopituudella, ja mielellään mukana omituisten metallilevyjen kuvittamisessa ympäri maailman.

— Yhteistyökumppanit olivat, ja ovat yhä, valtaosin erittäin tarkkasilmäisiä ja kriittisiä, mutta myös avoimia. Kuvio on siten taiteellisessa mielessä hedelmällinen ja siksi käytin, ja käytän edelleen, asiaan aikaa ja vaivaa.
— Tänä päivänä tilanne on jo hiukan erilainen. Sähköpostit ovat joka paikassa täynnä spämmiä ja maailman kaikki kuvittajat mainostavat netin kautta työtään yhtä aikaa, ja haluavat töitänsä julki ja joka toinen ihminen taitaa olla jonkin sortin taiteilija. Yhtäkkiä on vaikea enää erottua. Myös minun, työstän kansimaalauksia harvakseltaan, mutta yhä säännöllisesti.

Syvä kosketus

Unholy Gracefallen CD booklet

Unholy – Gracefallen

Tuossa sivusimmekin jo hieman saatua palautetta. Parhaimmillaan taide on koskettanut ihmisiä syvästi, mutta millaista palaute on ollut?

— Levynkansissa levinneiden maalauksien tiimoilta on tullut joskus jopa koskettavaa palautetta ympäri maailmaa. Jotkut maalaukset ovat koskettaneet joitakin ihmisiä ilmeisen syvästi, positiivisessa mielessä siis. Harvakseltaanhan moista palautetta tulee, mutta tulee. Metallilevyjen kansitaiteella näet pääsee yllättävän syvälle. Maallikoiden kliseiseksi luulema genren kuvasto ja symboliikka on harvoin pääosassa ja silloin, kun se on, se ei rajoita mitään, kun tietää tai vaistoaa, mitä tekee.

Bändeillä luulisi usein olevan myös tarkka visio, miltä kannen tulee näyttää.

— On toki monesti ollut myös niin tarkasti etukäteen määriteltyjä töitä, että ne jäävät kuvan tekemiseksi, kuvitustyöksi, niissä ei pääse sooloilemaan eikä niitä tarvitse yrittää väittää sen kummemmin taiteeksi. Toinen ääripää on esimerkiksi Unholy-yhtyeen Gracefallen-levyn bookletin maalaukset, joissa oli vapaat kädet tulkita teemoja. Niitä ei metallilevyn taiteeksi moni osaisi ajatella. Maalaustyylini niissä lienee impressionistiseksi luokiteltavissa.

Hiljenevä taiteenala?

Kuten mainittua ennen vanhaan, aikana ennen nettiä ja nopeita yhteyksiä, kuvituspesti saattoi langeta kohdalle välillä nykyajan ihmisten mielestä erikoisella tavalla. Vuorma kertoo erään tarinan tähän liittyen.

Usurper - SKeletal Season. kansikuva

Usurper – SKeletal Season.

— Tein chicagolaiselle Usurper-yhtyeelle erittäin onnistuneen maalauksen Skeletal Season -levyyn. Autopsy-yhtyeen Chris Reifert näki maalauksen tavatessaan Usurper-miehiä ja se kolahti hänelle. Hän halusi minut Autopsyn tulevan Torn from the Grave -albumin kansitaiteilijaksi ja pyysi puhelinnumeroani Usurperin kautta, joka sitten välitti viestiä minulle. Kun puhelinkontaktiin päästiin ja asiasta sovittiin, paperille raapusteltua visuaalista luonnosideaa kannen skenaariosta tuli minulle kirjepostina, viikko lentopostina ja niin edes päin, hänellä kun ei ollut silloin sähköpostia. Tämän päivän näkökulmasta mutkikasta ja hidasta kirjeposteineen, mutta toimivaa. Kansainvälinen metalliskenen undergound oli alusta asti elävine kontaktisuhdeverkostoineen jonkin sortin analoginen internet. Usurperin Rick on yhä tänä päivänä luotettava ystävä ja yhteistyökumppani metallimusiikin saralla, olen kuvittanut myös hänen uutta Scythe-yhtyettään.

Nykyään levynkannet tuntuvat olevan monille musiikinkuluttajille aika toissijainen osa kokonaisuutta, kun levyt kuunnellaan Spotifyn kautta tai kuunnellaan ja katsellaan yksittäisiä biisejä huonoilla soundeilla vaikkapa Youtuben kautta. Tämä kehityssuunta on toki hyvinkin väärin perinteistä albumikokonaisuutta ajatellen.

— Sanotaanko, että ura kansitaiteilijana saattaa olla hyvin paljon hiljenemään päin, Spotify-grafiikaksi ei mittavaa maalausta tarvita. Tosin olen tehnyt jotain kansimaalauksia vinyyleihin nyt kun niitä on taas alettu julkaista. Mutta musiikki on mennyt valtaosin digitaaliseksi. Ja jos kansitaidekin liikkuu vain matalaresoluution nettigrafiikkana, on tietynlainen yllätysmomentti sen suhteen hävinnyt. Levyjä ei enää plärätä kaupassa, jossa käteen saattaa jäädä levy, jota ei tunne, mutta jonka kansitaide kiehtoo. Näitä tapauksia on minulle kerrottu, levyjä on hankittu maalausteni takia.

Juha Vuorma

Juha Vuorma

Haastattelusarjan viimeinen kysymys; onko kansitaiteella tulevaisuutta?

— En kyllä osaa sanoa. Tilanne on mikä on. Tätä aihetta käsitellään kattavasti Aalto-yliopiston maisteriopintojen opinnäytetyössä Tekijyys levynkansisuunnittelussa (Sampo Laaksonen), johon minuakin haastateltiin. Mielenkiintoinen tutkimus.

Vuorman mainitsemaan tutkimukseen pääsee tutustumaan osoitteesta: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/16307

Osa 1 – ”Minä olen Kaapuveikko”
Osa 2 – Sarjakuvataiteen kehityksen askelia
Osa 3 – Vapaa taiteilija omituisella tyylillä outoon suuntaan




LISÄÄ JUTTUJA:

Martta Tervonen Isä