Jenni Nevanjoki – Kadonneita päiviä ja kauniita unia
Painajaisen ja päiväunen rajatilassa
Jenni Nevanjoen kuvataidenäyttely Kadonneita päiviä ja kauniita unia koostuu 21 teoksesta, jotka ovat yhtä hiilityötä lukuun ottamatta akryylivärein kankaalle maalattuja. Teokset muodostavat eheän, kiintoisan ja yhteneväisyyksistään huolimatta monimuotoisen kokonaisuuden. Arttilan näyttelytila on pienehkö, noin 20-neliöinen huone, joka on intiimi muttei ahdas.
Vaikeasti rajattavat hahmot
Teosten päävärit ovat musta, harmaa ja valkoinen, joita vaaleanpunainen väri pehmentää. Säästeliäästi käytetyt tummempi punainen, oranssi ja vihreä tuovat mukaan lämpöä ja luontoa. Paletti on tietoisesti rajattu mutta ilmaisuvoimainen.
Teoksille on tyypillistä ohuet maalikerrokset, jotka luovat utuisen ja harsoisen vaikutelman. Taiteilija on kertonyt pyrkivänsä ilmentämään sisäisen ja ulkoisen maailman välistä rajatilaa. Vaikeasti rajattavat hahmot kutsuvatkin etsimään ääriviivojaan. Rajaa, jossa väri ja muoto muuttuvat toisiksi.
Nevanjoki kertoo, että hänen teoksissaan ”alitajunnasta nousevat intuitiiviset aiheet flirttailevat tietoisen mielen, ulkoisen maailman ja ympäristön kanssa”. Teosten tapahtumapaikkana onkin usein luonto, joka ei ole aivan oman maailmamme kaltainen: puut irvistävät tai kasvavat silmiä, ja eläimistökin koostuu tunnistamattomista olennoista.
Alitajunnan ilmentymiä
Teosten inhimillistetyt luurangot ja kalvakat feminiiniset hahmot pitävät hauskaa, rentoutuvat ja oleilevat. Ympäristönään heillä on metsää ja vesialueita, sekä parissa kuvassa intiimimpää kotitunnelmaa. Heidän seuranaan on eläinten kaltaisia olentoja. Niitä voisi kuvata painajaismaisiksi, mutta ihmis- ja luurankohahmot suhtautuvat niihin lämmöllä ja empatialla.
Sekä luurankohahmot että inhimillinen ja lämmin suhtautuminen vieraalta tuntuviin hahmoihin tuovat mieleeni Hugo Simbergin sadunomaiset kuvitukset.
Teosten kauhukuvastoa mieleentuoville ihmishahmoille on tyypillisempää hymyillä kuin irvistää, mutta useimmiten niiden kasvoilla ei ole tulkittavaa ilmettä. Ihmishahmojen silmien korvaus mustalla udulla tai varjoisilla kuopilla edelleen korostaa tunnelmien neutraaliutta ja monitulkintaisuutta.
Mansikki (2026)
Burn clearing (2026)
Sopimatonta käytöstä
Kenties vaaleanpunaisen pohjansa vuoksi Mansikki-nimen saaneen teoksen ilmeettömät ja kalpeat kasvot katsovat kohti silmillään, jotka ovat kokonaan varjossa tai pelkät reiät. Ilmeen ja katseen puuttuminen kuitenkin liennyttävät teoksen potentiaalista uhkaavuutta. Taustan väri hehkuu lämpöä kalpean hahmon lävitse, kuin valo kankaan takaa.
Pidän siitä, että teoksen silmät on asetettu kutakuinkin katsojan kasvojen korkeudelle, jotta sen kanssa voi käydä tuijotuskisan.
Girls’ night out -teoksen synkeässä puiden kehystämässä rantamaisemassa kalvakat naishahmot lepäävät, iloitsevat, uivat, huutavat tai virtsaavat. Maalauksen etualan nuotion ympärillä on kolme mustanpuhuvaa koiramaista olentoa, levolla tai vartiossa. Kuvan keskiössä seisoo apaattisen surumielinen naishahmo palava savuke kädessään.
Tuo hahmo ja sitä ympäröivä pidättelemätön käytös tuo mieleeni Elin Danielson-Gambogin maalauksen Päättynyt aamiainen (1890), jonka raukeana nojaileva ja tupakoiva naishahmo aiheutti aikoinaan paheksuntaa ‒ se kun kuvasi naiselle sopimatonta boheemia käytöstä.
Teosten muotokieli on tyystin erilainen, kuten on niiden synnyinaikakin, mutta niiden sisältöä voi tulkita samoin. Luonnollinen toiminta koettelee paheksutun rajaa.
Boom (2026)
Haaskalintu, Aamunkoi, Loner, Bath (2026)
Lämmintä kauhua
Kalpeat ja usein mustatukkaiset naishahmot muistuttavat sekä goottilaista että japanilaista kauhukuvastoa. Teokset eivät kuitenkaan ole uhkaavia tai painostavia vaan tunneilmaisultaan passiivisen neutraaleja tai varovaisen lämminhenkisiä. Painajaisten sijaan fantasiaa ‒ tai näyttelyn nimen lupaamia kauniita unia.
Kauniin unen ja painajaisen rajapintaa koetellaan teoksessa Burn clearing (suom. kulotus), jossa keijumaisen vaaleat naishahmot halailevat eläinolentoja vehreässä metsässä, joka on tulessa. Kaiken yllä puiden silmät katselevat seesteistä ja kiireetöntä tilannetta.
Kadonneita päiviä ja kauniita unia -näyttely on nähtävissä 21.1.‒15.2.2026 välisenä aikana Arttilassa, Oulun kuvataiteen talossa. Samassa osoitteessa toimivat myös Galleria 5, Pimento ja taidelainaamo Arto. Näyttely on ilmainen.
LISÄÄ JUTTUJA:
