Jan Forsström: Sydäntenmetsästäjät
Reetta ja hurjan vaaralliset tunteet
Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Jan Forsströmin ja kuvittaja Pauliina Mäkelän Sydäntenmetsästäjät (2022) nousee huimaan seikkailuun akrobaattitemppuilija Reetan loikatessa outoon maailmaan suoraan kotipihaltaan. Joentakaisessa maailmassa sydän ei olekaan erottamaton osa ihmistä, vaan irrallaan maailmaa arvioiva otus.
Vaarallista menoa
On paettava kivuliasta todellisuutta ja siirryttävä mielikuvitusmaailmaan. Mitä tehdä, kun maailma on pelottava ja aikuisten asiat kaikuvat käytävillä: ”misumasuyrjönapostelu”, ”aroveiro” ja ”huhteisyöltäjyys”, vaikka niitä haluaisi kaikin keinoin paeta. Lopettakaa! Häipykää! Menkää pois!
Reetta lähtee. Kun oikein kurottaa, lentokalan kyytiin voi ponkaista takapihalta. Sen jälkeen mikään ei enää tunnu siltä kuin ennen. Vanhemmat jäävät huutelemaan perään, kun Reetta lähtee seikkailuun, jossa ylitunteellisen sydämen voi heittää joen törmälle odottamaan. On paljon helpompaa, kun se ei enää melua tunteista. Tunteet ovat vaativia ja vaarallisia. Niistä on hyvä päästä lopullisesti eroon.
Kylmän järjen valtakunta ja tunteiden välinen taistelu pitävät otteessaan. Molemmissa maailmoissa on hyvät puolensa, mutta voivatko maailmat lopulta yhdistyä? Mitä tapahtuu pelottaville metsästäjille ja heidän sydämilleen?
Hurjapäänä on helpompaa
Kun on oikein kauheaa, voi irrottautua itsestään. Kaikkeen pystyvä hurjapäisyys on suoja kivuliaille tunteille ja olotiloille. On siedettävämpää, kun sydän on siellä jossain, eikä vikise kyljessä. Mutta ihan pienestä nousee kaipaus: Missä se sydän oikein on? Silloin saattaa tulla eksynyt olo – sellainen, että ei ole ihan kokonainen.
Mitä sitten tapahtuu? Miten sen sydämen voisi taas löytää?
Eikö mikään voi palauttaa katkennutta yhteyttä? Mummo ei vastaa, mutta laittaa gramofonin soimaan…”
Kokiessamme tuskaa saatamme irrottautua itsestämme, keho ja mieli erkaantuvat toisistaan ja tunteet lohkoutuvat erilleen. On helpompaa, kun ei ole ihan kokonainen. Tavoitteena on asioiden yhdistäminen toisiinsa ja ajattelu, mutta välillä se on niin vaikeaa.
Rikas ja monikerroksinen tarina
Löytääkö Reetta kotiin? Pamppaileeko sydän silloin rinnassa?
Näihin kiperiin kysymyksiin Sydäntenmetsästäjät vastaavat. Lasten ja nuorten fantasiakirjallisuutta edustava teos sopii alakouluikäisille ja nuoruusiän kynnyksellä oleville, joilla kaipuu lapsuuden huolettomuuteen nousee pintaan.
Teos on Jan Forsströmin ensimmäinen lastenkirja, kielellisesti ja käsitteellisesti rikas, mielikuvitusta ruokkiva monikerroksinen tarina mielen suojautumisesta hädän hetkellä. Kuvitus jättää sopivasti lukijan omille mielikuville tilaa.
LISÄÄ JUTTUJA:
