Johanna Valkama: Itämeren Auri
Noitia ja enteitä, parantajia ja loitsuja. Kun sekaan lisätään hurjia sotureita ja ripaus romantiikkaa, saadaan aikaan kiehtova ja mystinen historiallinen keitos. Johanna Valkaman esikoisteos Itämeren Auri sijoittuu myöhäisrautakauden Pohjolaan, jolloin vielä uskottiin suurten parantajien voimaan.
Kirjan päähenkilö Auri on päättänyt tulla Hämeen mahtavimmaksi parantajaksi mummonsa Tieran lailla. Auri kipuilee äidittömyyttään, mutta on saanut varttua Tieran opeissa hyväksi parantajaksi. Käyskennellessään metsässä kiholehtiä keräillen nuori neito kohtaa karhun hyökkäyksessä haavoittuneen Haakonin, jonka pelastamiseen hän käyttää parantajanlahjojaan. Ei olisi ehkä kannattanut, sillä mies tulee laittamaan kapuloita rattaisiin Aurin unelman suhteen.
Teoksessa seurataan Aurin kasvutarinaa pääosin hänen näkökulmastaan. Nuorelle parantajaneidolle avautuu täysin uusi maailma, kun hän lähtee ensimmäistä kertaa tutusta kotikylästään Hakoisiin isolle linnavuorelle. Tiera vannottaa Auria miettimään reissunsa aikana onko parantajan tie häntä varten. Vuodeksi venyneellä reissullaan Auri oppii lisää arvostettuja parantajantaitoja mystiseltä noidalta, Utujoutsi Kaukomieleltä.
Palattuaan kotiin Aurin elämä järkkyy, kun Tiera kuolee ehtimättä siirtää parantajan voimiaan hänelle. Elämä tuntuu romahtavan. Onko hänestä enää parantajaksi? Haakon on kuitenkin vielä maisemissa ja jokin miehessä vetää edelleen Auria puoleensa. Päättäväinen Haakon vaatii Auria lähtemään mukaansa omille kotiseuduilleen. Nuori nainen on nyt tiukan valinnan edessä, koska parantajan tie ei ole vaimon tie. Auri päättää lähteä Haakonin matkaan, mutta kamppailee dilemmansa parissa lähes teoksen loppuun saakka.
Kirjassa on yllätyksellistä vastakkainasettelua – ja kumma kyllä, se toimii. Täysin erilaisista maailmoista kotoisin olevat henkilöhahmot sulautuvat ihmeellisen saumattomasti yhteen. Neidot ja soturit, noidat ja aikakaudelle tyypilliset viikingit ystävystyvät. Jännite syntyy siitä, etteivät henkilöt tiedä toistensa syntyperiä, vaan arvuuttelevat niitä pitkänkin aikaa. Varsinkin Auri epäilee ja arvioi miehen aikeita tuskallisen kauan. Kirja säilyttää Haakonin salaisuuden loppupuolelle saakka, mikä lisää lukukokemuksen nautittavuutta.
Auri osoittaa ihailtavaa rohkeutta jättäessään pienen ja turvallisen Suolammen kotikylän tietämättä palaako sinne koskaan. Teemoiksi kohoavat juurettomuus ja erilaisuuden kohtaaminen ovat teoksen kantavia voimia. Pitkien merimatkojen kuvailu haukkaa teoksesta suuren osan ja tuntuukin välillä puuduttavalta. Yli 400 sivun jälkeen sarjan avausosa kuitenkin jättää lukijan kaipaamaan jälleen karulle myöhäisrautakaudelle.
LISÄÄ JUTTUJA:
