Hopeisen hummerihaarukan tapaus & Filminauha kohtalon käsissä
Flavia de Luce on lahjakas kemisti, jonka erikoisalaa ovat erilaiset myrkyt. Hän on teräväkielinen, sukkela päättelemään ja kykenee vaivatta manipuloimaan muita ihmisiä lannistumattomalla itsevarmuudellaan. Eniten häntä kiehtovat kuolemaan liittyvät asiat, kuten hautausmaat, kuolinpesät ja murha-aseet. Flavian lempikappale on tietysti Bachin Toccata ja Fuuga d-mollissa, ja toki hän ratkoo mielellään myös rikoksia. Erikoisinta Flaviassa on kuitenkin se, että hän on vasta 11-vuotias pikkutyttö.
Sanon sen suoraan: olen todella huono lukemaan dekkareita. En tahdo kiusata itseäni skandinaavisen kurjalla melankolialla ja hirvittävän graafisilla tappokuvauksilla, ja toisaalta taas en syty esimerkiksi Mma Rawotswen (kirj. Alexander McCall Smith) tai Vish Purin (kirj. Tarquin Hall) eksoottisista mutta ikävystyttävän lämminhenkisistä hittitutkimuksista. Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja on kuitenkin poikkeus. 1950-luvun englantilaismaisema sukukartanoineen ja lievine näsäviisasteluineen on kuin tuulahdus Agatha Christien haudan takaa. Kun mukaan heitetään henkäys Viisikkoa ja sitä tuttua lapsuuden harmitusta, kun aikuiset eivät tajunneet mitään, saadaan kerrassaan hurmaava soppa historiaa ja viihdykettä. Vaikka sarjan ensimmäistä teosta Piiraan maku makea kirjoittaessaan Bradley ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan käynyt Englannissa, luokkaerot, kohteliaisuussäännöt ja teenjuonti juoruilun äärellä ovat kuin Kahden kerroksen väestä konsanaan. Ja mustanpuhuva, aavistuksen ironinen komiikka tarjoilee riittävästi jännitystä sellaisille, jotka katsovat muutenkin kauhuelokuvia mieluiten kädet silmien edessä.
Tänä keväänä Bazar Kustannus hemmottelee Flavian ystäviä ja anglofiilejä peräti kahdella teoksella: pokkaripainoksella sarjan kolmannesta osasta, Hopeisen hummerihaarukan tapaus, sekä kokonaan uudella mysteerillä, Filminauha kohtalon käsissä. Näistä Hopeisen hummerihaarukan tapaus jatkaa lähes suoraan siitä, mihin edellinen teos – Kuolema ei ole lasten leikkiä – jäi. Herättää kieltämättä hiukan hilpeyttä pohtiessa, kuinka usein piskuiseksi kuvaillun Bishop’s Lacey’n kylän asukkaat heittävät dramaattisesti henkensä. Kolmannessa osassa Flavia ystävystyy mustalaisnaisen kanssa ja hämmästyy kuullessaan, että tämän perhe on saanut aikanaan kiellon leiriytyä Buckshaw’n kartanon suurilla tiluksilla. Lapsenkasvoiselle Flavialle kun kaikki ovat samanarvoisia, paitsi tietenkin tämän vastenmieliset isosiskot. Pian mustalaisnainen joutuu hakatuksi henkihieveriin, ja samanaikaisesti epämääräisesti alueella hiippaillut miekkonen löytyy seivästettynä hummerihaarukalla.
Sarjan kolmas osa syventyy aiempaa tiiviimmin aatelisperheen sisäiseen dynamiikkaan. Flavia siis asuu sukukartanossa filatelisti-isänsä sekä kahden siskonsa, pianonsoittoa ja kosijoita harrastavan Ophelian ja kirjojen pariin linnoittautuvan Daphnen kanssa. Talossa on monia upeita paikkoja, kuten viktoriaaninen kemianlaboratorio, laaja puutarha ja valtava keittiö pöytähopeineen. Ikävä kyllä nyt perhe on vararikossa, ja joutuu taistelemaan identiteettinsä kanssa luopuessaan luksuksista yksi kerrallaan. Sulkeutuneesta isästä ei ole joukon johtajaksi, joten vanhemmat siskot tylyttävät surutta Flaviaa kuin koulukiusaajat. Vuoristokiipeilyonnettomuudessa kuolleesta Harriet-äidistään Flavialla ei ole muuta konkreettista kuin yhtenevät piirteet peilikuvassa.
Minäkertojana Flavia on kuin internet-meemien kissa, joka ylenkatsoo omistajiaan vähä-älyisempinä olentoina. Se, että yksinäisenä ja eristäytyneenä Flavian juonittelukyky ja järjenjuoksu pääsevät jalostumaan lapsineron tasolle, on tehty yksinomaan huvittavaksi, vaikka pohjalla kaikuu samalla haikea kertomus laiminlyönnistä ja hylätyksi tulemisen pelosta. Jokainen meistä haluaisi varmasti suhtautua elämään yhtä väkevänvahvasti kuin Flavia, eli asettua kaiken turhanpäiväisen ja maallisen – kuten rakkauden ja perhehuolien – yläpuolelle. Lemmenoikut eivät tätä pikkuvanhaa tyttöä viettele, ja sen sijaan älypäästä lentelee hienostuneita viitteitä klassisen musiikin merkkiteoksiin ja kirjallisuusklassikoihin yhtä vilkkaasti kuin yliopiston humanistisen tiedekunnan kahvipöydässä. Sarjan kolmannessa osassa Flavian imagoon ilmestyy kuitenkin säröjä, ja ensimmäistä kertaa Harrietin poismenon jälkeen perhe osoittaa yhdentymisen merkkejä, samalla kun mysteeri avautuu ja tilan menneisyydestä varisee uusia murusia.
Pikkutyttönä olemisen etuihin kuuluvat myös päällisin puolin sinisilmäiseltä ja harmittomalta vaikuttava valehtelu, kiipeilytaito ja kyky tunkeutua haastavanahtaisiin paikkoihin. Nämä ominaisuudet tulevat etenkin esiin sarjan neljännessä osassa, Filminauha kohtalon käsissä – joka yllättäen sijoittuu joulun alle keväisestä julkaisuajankohdastaan huolimatta. Uutuusteos on oikea herkkupala niille, jotka nauttivat vanhan ajan salapoliisipähkäilystä suljetussa ympäristössä. Buckshaw’iin saapuu kuuluisa elokuvaryhmä kuvaamaan uutta menestyspätkää. Pian tähtinäyttelijää on paikalla töllistelemässä koko kylä, ja kun joukkio jää lumen vuoksi saarroksiin kartanoon, yön aikana filmikaunotar pääsee kokemaan karmean, viimeisen loppunäytöksensä. Lukijalle annetaan hieman hölmö muistutus Flavian iästä, kun tämä ryhtyy samalla selvittämään joulupukin olemassaoloa keittelemällä linnunliimaa. Nuori neito kun tuntuu kuitenkin kypsyvän kovaa vauhtia esimerkiksi ymmärtäessään, että kuvausryhmä on kutsuttu paikalle kattamaan kartanon ylitsepursuavia taloudellisia kuluja.
Alan Bradley
Juoni on näissä epookin kiehtovuuteen nojaavissa romaaneissa tyystin toissijainen, ja sen sijaan show on yksin sopivasti ylimielisen Flavian ja tämän loppumattoman kekseliäisyyden. Uskottavuutta hahmosta on turha hakea, mutta menevän kirjasarjan kiitettävintä antia onkin sen maaginen toiveikkuus, hilpeä ja henkinen aikamatka nuoruusmuistoihin, jolloin harmaissa arjenkäänteissä oli vielä jotain suurenmoisen hohdokasta. Samalla tomera sanoma muistuttaa, kuinka tytötkin osaavat eivätkä tosiaankaan ole tarpeettomia. Anything you can be I can be greater.
Ja minkä vuoksi sinun kannattaa tutustua tähän nenäkkääseen ihmelapseen juuri nyt? No tietenkin siksi, koska kirjoista on tekeillä tv-sarja, jonka ohjaajaksi on kaavailtu Sam Mendesiä (muun muassa American Beauty, Road to Perdition, Revolutionary Road, Skyfall). Vielä ehdit ottaa varaslähdön!
LISÄÄ JUTTUJA:
