Henri Hirvenoja: Tuntematon talo Brysselissä
Historiaa, arkea, politiikkaa ‒ runoja Euroopan menneisyydestä ja nykyisyydestä
Henri Hirvenojan yhdeksäs runoteos Tuntematon talo Brysselissä on paikoin kuin matkaopas tai opastettu kierros Brysselissä. Se tarjoaa lyhyitä kuvailuja ja suosituksia nähtävyyksistä ja nautittavista hetkistä sekä vähemmän imartelevia kuvauksia rikollisuudesta. Vaikka teos keskittyy ajoittain pintaan, sen luoma kokonaiskuva koostuu useista kerroksista.
Katseen kohde vaihtelee. Säkeet sisältävät tietoa paikasta sen tarjoamine kokemuksineen. Mukana on myös kuvailuja nähtävyyksistä sekä turistioppaan kaltaisia huomioita taiteesta ja kulttuurista.
Runokokoelmassa on sisäistä pohdiskelua sekä tilanneanalyysejä. Paljastuksia päähenkilön mielentilasta ja lyhyitä huomioita hänen elämästään ja ikääntymisestään tarjotaan kuin vaimeina yskähdyksinä puheenvuorojen lomassa.
Nykyisyys ja menneisyys limittyvät. Hirvenoja kertoo sotaisesta historiasta ja taiteilijoiden sekä kulttuuripersoonien elämänvaiheista, jotka rinnastuvat Brysselin nykyisten asuma-alueiden kuvauksiin: historiallisten rakennusten vieressä on kahvila, jota ei suositella. Taideteoksen historiaa seuraa sen nykyhetki, jossa teos on mahdollista kokea virtuaalilasein.
Säkeisiin piilotettu koukku
Runojen kieli on korutonta. Teksti ei ole kuitenkaan karua tai hengetöntä. Proosallinen ilmaisu sisältää usein kuin piilotetun koukun. Kielelliset kikkailut, kuten ”omnipotentti impotentti” tuntuvat kuitenkin hieman oudoilta, mutta onneksi niitä on niukalti. Tyylivirheitä useammin lukijan huomio kiinnittyy taidolla kudotun tekstin tiiviyteen ja virtaavuuteen.
Jotkin teoksen Kaupunginosia-osion esittelymäisistä runoista ovat kuin kaverille lähetettyjä arkisia viestejä. Tekstin poljento ja kirjoittajan kyky rikastaa aiheita tiedonmurusilla tekevät niistäkin nautittavia.
Tekijän laaja tietopohja nousee esille selvänä mutta kerskailematta. Tietoa alueen historiallisista käänteistä ja paikalla vaikuttaneista merkkihenkilöistä, kuten Victor Hugosta ja Charles Baudelairesta, esitetään lyhyinä ja kiinnostavina anekdootteina.
Vaikka runot katsovat usein menneeseen, kirjan painopiste on nykyhetkessä. Nykypäivä heijastuu myös historiallisiin osuuksiin lyhyinä huomautuksina tai aktiivisena aikojen vertailuna.
Kolonialistista historiaa seuraa nykyhetkessä tapahtuva aktivismi sekä huomautuksia siitä, kuinka joidenkin historian vääryyksien osalta valtio on edelleen kädet veressä.
Runoilijuutensa lisäksi Hirvenoja on myös EU-virkamies, ja hänen hyvin pitkiksi kuvaamiensa työpäivien pohjalta on ymmärrettävää, että politiikka ja EU-byrokratia ovat kirjassa usein läsnä.
Näissä osuuksissa on myös ajankohtaista ja tuttua sanastoa tämänkin hetken uutisista: hybridivaikuttamisesta, algoritmeista, varjolaivoista. Puheita ja rekrytointia -osion pohjalta en yllättyisi, mikäli runoudessa harvinaisen virkamiesnäkökulman selkeä esiintuominen olisi ollut yksi tämän runokirjan tavoitteista.
Virkamiehen ja runoilijan silmin
Rinnakkaiset ja limittyvät näkökulmat eri ajanjaksoilta luovat mielenkiintoa myös selkeimmin virkamiesarkeen ja byrokratiaan keskittyneisiin teksteihin. Vieraantumista ei siis pääse tapahtumaan liiaksi, vaikkei näiden runojen asiasisältö olisikaan itselle kovin kiintoisaa.
On tosin mainittava, että jotkin runoilijalle tutut aiheet, kuten ”NVIDIAn tapaus” mainitaan lukijalle vain ohimenevänä sanaparina, jota ei selitetä lainkaan.
Lukijalle suunnatun runon sijaan tulkitsen nämä osiot tekijän kommunikointina hänelle itselleen, kuin muistiinpanoina tai päiväkirjana turhautumineen. Sellaisenaankin ne avaavat kirjoittajansa sisäistä maailmaa.
Samoin tekevät EU-painotteista poliitiikkaa käsittelevien runojen humaanit painotukset. Arkisempiin runoihin on kuin huomaamatta ujutettu huomioita ikääntymisen ja ajan kulumisen luomista perspektiivimuutoksista.
Kirja ei jumahda raskaisiin aiheisiin eikä pyri uuvuttamaan lukijaa. Se tarjoaa lyhyitä ja kiintoisia huomioita, joita lukee nauttien ja joista kiinnostuu kuin huomaamattaan.
Ymmärrettävästi jotkin näistä huomioista ovat toisia arkisempia tai mielenkiinnottomampia. Nekin kuitenkin sopivat kokonaisuuteen, etenkin kun muistaa, että kyseessä on runo- eikä anekdoottikokoelma.
Tuntematon talo Brysselissä on ensimmäinen Hirvenojalta lukemani runoteos, mutta kirjan pohjalta on helppo ymmärtää miksi hänen teoksiaan on kuvattu informatiivisiksi.
”Kun vierailet Gentissä, muista katsoa ylös!”
Tuntematon talo Brysselissä on maantieteellisen trilogian päätösosa, jonka kaksi aiempaa osaa ovat Hirvenojan itsensä mukaan hyvin minimalistisia. Ottaen huomioon, kuinka karsittua tämänkin kirjan ilmaisu on, huomaan miettiväni olisiko kokonaisteos hyötynyt karsimisesta, typistämisestä ja yhdenmukaistamisesta.
Niin hiottua ja taitavaa kuin sen teksti parhaimmillaan onkin, tällaisenaan kirja on osin limittäytyvine erillisosioineen hieman mosaiikkimainen.
Teos ei ole kuitenkaan hajanainen, ja sen jako neljääntoista osioon rytmittää ja selkiyttää kokonaisuutta. On kuitenkin selvää ja ymmärrettävää, että 163-sivuiseen runokirjaan mahtuu sekä vahvempia että heikompia runoja.
Olisiko kokonaisuus ollut vahvempi, jos mukana olisi ollut vain sen iskevin, informatiivisin ja ilmaisultaan koukuttavin ja oivaltavin osuus vai olisiko se tehnyt kokonaisuudesta liiankin helposti sulavan ja nopeasti nautittavan?
Korostetun vaatimaton
Fyysinen kirja on hyvin vaatimattoman ja pelkistetyn näköinen. Sen ulkoasu sopii tekstin tyyliin ja osin teemoihinkin, mutta antaa myös liian vaatimattoman kuvan tekstin laadusta. On toki mahdollista, että vaatimattomuutta on tarkoituksellakin alleviivattu enemmän kuin olisi syytä.
Teos ei pyri loistoon ja räiskyvyyteen. Luulen, että teoksen ulkoasu ja rakenne on luotu sillä oletuksella, että kirjaa luettaisiin matkoilla junassa, taksissa tai lentokoneessa ‒ liikennevälineissä, joissa kirjoittaja itsekin usein matkustaa.
Vaikka kirjan sisältö ei muodosta suoraa jatkumoa, on sen alku ja loppu toteutettu hienosti. Matkalle lähdetään luomalla nykyhetkestä katsaus Brysselin historiaan. Viimeisessä runossa ollaan tiukasti nykyhetkessä, pysähdytään ja istutaan puutarhan penkille.
Vaikka matkalle mahtuu monenlaista, tuovat sen alku ja loppu kaikelle selkeän ja loogisen kehyksen.
LISÄÄ JUTTUJA:
