Henri Hirvenoja: Crescendo
Runoja arkeen ja juhlaan
Henri Hirvenojan runokokoelma Crescendo ‒ Runoja arkeen & juhlaan kattaa ihmisen koko elämänkaaren syntymästä kuolemaan. Sen yhdeksän lukua on jaettu eri elämänvaiheisiin.
Herkkä lapsuus ja nuoruus
Ensimmäinen runo on nimeltään Lapsuudesta. Runo kertoo lapsen syntymän ihmeestä, vanhempien reagoimisesta syntymään sekä tunneskaaloista pienen ihmisen äärellä. Runon minä vaihtuu useasti: välillä se puhuu itsestään vauvana, välillä ulkopuolisen silmin vanhempana tai yleisluontoisesti. Myös luonto on vahvana läsnä. Tunnelma on äärimmäisen herkkä.
Toinen runo puhuu nuoruudesta:
ala-asteelta
yläasteelle
siirryit,
olisiko
mahdollista,
ettet
jäisi
muiden
mielipiteiden
muottiin?
ettet
jäisi
jälkeen
muista
tahallasi?
ettet
jäisi
kiusaajaksi,
anonyymiksi
profiiliksi?
Runot on aseteltu enimmäkseen niin, että yksi sana on yhdellä rivillä. Ratkaisu on hankala, sillä se vaikeuttaa lukemista ja painottaa jokaista sanaa liikaa. Perinteisesti yksi rivi on yksi säe, ja myös modernissa runoudessa tämä ajatus ohjaa lukijaa. Osa kokoelman loppupuolen runoista on kirjoitettu pidemmin säkein. Ymmärtäminen, sisäistäminen on näin helpompaa.
Aikuisuuden haasteet
Kolmas runo kertoo nuorista aikuisista ja neljäs luku paneutuu aikuisuuteen ja työhön. Tyyli vaihtuu, ja sanat, kuten hyvesignalointi ovat kuin suoraan bisneselämän jargonista. Ironia astuu runoihin. Ulkopuolinen tarkkailija katsoo nuoren aikuisen elämää. Mitä siinä tapahtuu? Löytääkö nuori paikkansa, löytääkö tehtävänsä?
Viides runo on täynnä kauniita säkeitä häistä ja romantiikasta, ehkä rakkaudestakin. Kuudennessa luvussa kaikki romahtaa, se kertoo eroista. Ehkä romahdus on aistittavissa jo häissä, jossa kaikki tapahtuu muiden ehdoilla.
Voitko päättää, oletko mollissa vai duurissa?
Osuvaa ajankuvausta
Seitsemäs runo on osuvin. Sen nimi on Ajankuvista. Alaotsikoita ovat Kiertotalous, Bloggarit, Gluteeniton, Metoo, Biohakkerointi, Herrahissi ja Elovena. Sanoista ymmärtää, mistä on kysymys. Runo ironisoi nykyhetken muotisanoja ja ilmiöitä ja nauraa niille purkaessaan niiden fasadin.
Ajankuvista kirkastaa koko runokokoelman ajatuksen. Runokokoelma on ajankuvaa ja kertoo meille, mitä kultakin elämänvaiheelta odotetaan.
Kahdeksas runo kertoo Eläköitymisestä – positiiviseen, energiseen sävyyn. Ehkä niin kuuluukin. Toisaalta säkeitten ja voimalauseiden takaa paistaa kritiikki ylienergistä eläkeikää kohtaan. Silloin toteutetaan kaikki unelmat, joita ei aiemmin ole ehditty. Nyt juostaan vaikka hampaat irvessä.
Crescendo, loppu
Yhdeksäs ja viimeinen runo puhuu vanhuudesta. Sanoissa on jo luovuttamisen, hyvästien tuntua.
anna
aaltojen
tehdä
työt
laineet
matkallaan
vievät
pelon
mukanaan
kohti
crescendoa
kohti
toiseutta
Viimeisissä säkeissä toistuu runokokoelman nimi Crescendo. Musiikista tuttu termi tarkoittaa voimistuvaa. Runouteen liittyen se ilmaisee sitä, että päähenkilön kohtaamat esteet kasvavat mittasuhteiltaan sitä mukaan kuin tarina, tässä tapauksessa runo, etenee. Totta. Usein elämässä ongelmat, esteet ja vaikeudet kasvavat edetessään, mutta ehkä crescedolla tarkoitetaan tässä lopullista estettä, kuolemaa?
Ironinen runo
Palaan vielä kokoelman alkuun. Sen alaotsikkona on ”Runoja arkeen & juhlaan”. Aluksi luin alaotsikon tosissani, ikään kuin lukuohjeena kokoelmalle. Ymmärrettyäni runojen ironisen luonteen, ymmärsin myös alaotsikon vitsiksi. Toisaalta, miksipä ei? Jokaisen runon elämänvaiheessa voi irrottaa säkeitä tai koko runon esimerkiksi luettavaksi jossakin tilaisuudessa tai ihan vain lohduksi itselleen.
Pidin runokokoelmasta valtavasti, kunhan opin lukemaan sen sana ja rivi -tyyliä, mikä etenkin alkuun hankaloitti kovin. Kokoelma on oivaltava ja tavoittaa nykyhetken, ajan, loistavasti.
Mietin kuitenkin, mitä ajattelee lukija vaikkapa 10-15 vuoden päästä? Ehkä tämän hetken muotiterminologian käyttö ironisessa mielessä ei toimi enää silloin. Joko sanat ovat liian arkipäiväisiä tai jääneet kokonaan käytöstä. Nyt ne kuitenkin toimivat, sillä sain kokoelmaa lukiessani monta riemukasta oivallusta, jopa muutaman naurahduksen. Virkistävää!
