Haastattelu: Henna Helmi Heinonen

Pienestä pitäen kirjailijaksi halunnut Henna Helmi Heinonen lähti toteuttamaan haavettaan perustamalla aikuisiällä blogin Minusta tulee kirjailija. Kohuakin aiheuttanut blogi teki tehtävänsä, kun Henna Helmin esikoisromaani Veljen vaimo julkaistiin vuonna 2011. Lasten- ja nuortenkirjoja sekä aikuisten romaaneja kirjoittava viiden lapsen äiti on tammikuussa 2018 julkaissut 11. teoksensa Pala omaa taivasta.

‒ Yllättäen esikoiskirjalle löytyi nopeasti kustannussopimus, se sai median huomiota ja se puolestaan avasi mahdollisuuden alkaa tehdä kirjoittamista työkseni. Uusinta kirjaani ei kyllä tunnista samaksi kuin sen ensimmäinen versio. Oikeastaan vain osa miljööstä ‒ Helsinki ja Pohjanmaa ‒ ovat säilyneet samana, ja henkilöhahmot Lauran ja Anskun tarinoissa. Kertojaääniä oli silloin alussa vain yksi ja teemakin oli selkeästi työelämässä. Tyyli oli kevyempi.

Kirjailija muistelee lämmöllä esikoisromaaniaan Veljen vaimo, jota hän kirjoitti aikanaan manian vallassa.

‒ Veljen vaimo vain oli tarina, joka piti kertoa. Vieläkin tykkään siitä! Olisi ihan mahtavaa nähdä se joskus visuaalisena toteutuksena, tv-sarjana tai näyttämöllä.

Synkkiä teemoja sisältävän 550-sivuisen uutuusromaanin kirjoittamiseen puolestaan kului kahdeksan vuotta. Henna Helmi kertoo, että ne vuodet ovat olleet hänen elämässään raskaita.

‒ Käsikirjoitusprosessi oli hyvin pitkä ‒ jo vuosissa mutta myös elämäntapahtumissa mitattuna. Kässärin syntyaikana molemmat vanhempani olivat sairastuneet ja kuolleet, olin saanut itse kaksi lasta, joutunut hoitamaan vanhempieni jättämät perheyritykset loppuun, mieheni oli irtisanottu työstään ja niin edelleen. Luulen, että käsikirjoituksen synkät teemat kumpusivat kirjoitusvuosien omista vaikeista elämäntilanteista.

Kirjailija lähetti romaanikäsikirjoituksen kustantajalle, jolta joutui kuitenkin odottamaan päätöstä pitkään. Lopulta Pala omaa taivasta päätyi kustannusohjelmaan nopeasti.

‒ Yllätys olikin suuri, kun kustannuspäällikkö sitten soitti ja aloitti jokseenkin sanoilla: “Olen lukenut tällä viikolla helvetin hyvän romaanin ja se on sinun kirjoittamasi.”

Kirjailijan vapaus kiehtoo

 Aiemmin psykologina toiminut Henna Helmi nauttii aikataulujen ja ilmaisun vapaudesta. Hän saa olla itse oma herransa.

‒ Psykologin työ on arvokasta mutta raskasta, ja tiukasti aikatauluun sidottua potilastapaamisineen ja palavereineen. Eräänä yönä heräsin katsomaan olympialaisten taitoluistelua, mutta samalla mietin työasioita ja rakentelin tulevaa nuortenromaania Miisa-sarjassa, joka sijoittuu taitoluistelu-maailmaan. Psykologina esimerkiksi tällainen vapaa vuorokausirytmi ei olisi mahdollista.

Aikuisten romaanien lisäksi Henna Helmi julkaisee säännöllisin väliajoin lapsille ja nuorille suunnattuja Miisa- ja IceLove -sarjoja. Vuonna 2016 puolestaan on alkanut Bella-sarja, joka on tarkoitettu juuri lukemaan oppineille. Lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittaminen on vaivattomampaa ja nopeampaa, ja käsikirjoitukset valmistuvatkin kuukaudessa tai kahdessa. Miten erilaisten kirjojen kirjoitusprosessit eroavat toisistaan?

‒ Sama kirjoittamisen prosessi toistuu sekä lasten että aikuisten kirjojen kohdalla, mutta erilaisten käsikirjoitusten laatiminen on tietysti aika erilaista jo johtuen niiden mitasta. Lasten kuvakirjoissa yksittäisetkin sanavalinnat ovat merkittäviä ja niitä joutuu pohtimaan, mutta toisaalta kässärit ovat lyhyitä ja valmistuvat siksi nopeammin. Kumpaakin täysimittaista aikuisten romaaniani sen sijaan olen työstänyt yli viisi vuotta. Todellakin toivon, että seuraavassa ei menisi yhtä pitkään!

Miten Henna Helmi lähtee rakentamaan uutta romaania? Mistä ideat tulevat?

‒ Ensin tulevat lähtökohdat ‒ henkilöt ja teema, jokin tarinan käänne, joka tuntuu vain kuuluvan johonkin kertomukseen. Kun sitten alan kirjoittaa jotain mieleen tullutta kohtaa, ilmaantuu tarinaan lisää sisältöä, henkilöt heräävät eloon, he saavat muistoja, haaveita ja läheisiä. Niitä vain tulee, en tiedä mistä!

Kirjoittamisen aloittamisen jälkeen Henna Helmi luottaa siihen, että kaikki ratkeaa: palaset loksahtelevat kohdalleen, langat kuroutuvat yhteen ja syntyy kokonainen tarina. Se ei kuitenkaan ole yleensä heti valmis, vaan lähes aina hän on tehnyt rakenteellisia muutoksia vielä seuraavilla kierroksilla. Joskus isojakin.

‒ Viimeisillä editointikierroksilla huomaan tuhottomasti yksityiskohtia, jotka täytyy tarkistaa. Ja julkaisuvaiheessa jännitän, että jäikö sinne nyt sittenkin jotain virheitä.

Henna Helmillä on tupa täynnä pieniä lapsia. Miten suurperheen äiti löytää aikaa kirjoittamiseen?

‒ Kirjoitusrutiinit vaihtelevat perheen tilanteen mukaan. Tällä hetkellä työpäiväni kestää kello 8‒12, jonka ajan perheen pienimmät ovat päivähoidossa. Viime talven pienimmät lapset taas olivat kokonaan kotihoidossa ja silloin kirjoitin iltaisin tai lastenhoidon ohessa. Nyt talviloman jälkeen puolestaan alkaa uusi aika, kun päivähoito pitenee kahdeksasta kolmeen arkisin. Saa nähdä, millaista siitä tulee! Vielä koskaan minulla ei ole ollut noin pitkiä työpäiviä kirjoittajana.

Edessä valoisa kirjailijatulevaisuus

 Henna Helmin kirjailijan ura näyttää olevan suhteellisen vakiintuneessa tilassa. Kirjoja ilmestyy tasaiseen tahtiin ja hän kirjoittaa kaikenikäisille.

‒ Tänä vuonna minulta ilmestyy vielä kaksi lastenkirjaa, jotka ovat jo melko valmiita. Ensi vuodeksi on tehty Miisa-sarjan kuudennesta osasta kustannussopimus, ja oletettavasti myös IceLove-sarja jatkuu. Nyt kun olen kirjoittanut useampia osia nuorten- ja lastensarjoja samoilla henkilöhahmoilla, heidät alkaa jo tuntea aika hyvin ja kirjoitustapakin on luonteva. Mutta on tässä tullut tottumuksen lisäksi uudenlaista haastettakin: viime syksynä oli ensin mittava 550-sivuisen, synkänsävyisen aikuisten romaanin editointiprosessi, jonka jälkeen piti nopeasti vaihtaa noin 10-vuotiaille suunnatun hilpeän lastenromaanin kertojaääneen.

Tulevaisuus näyttää hyvältä. Erilaisia käsikirjoituksia on kesken ja uusia ideoita riittää. Mitä seuraavaksi?

‒ Nyt olisi aika kolmannelle aikuisten romaanille. Sen juoni ja henkilögalleria heräsivät päässäni henkiin jo viime kesänä erään tapahtuman myötä, ja kesällä kirjoitin teeman ympäriltä parikymmentä sivua. Myös kahta tai kolmea muuta romaaniaihiota olisi valmiina kymmeniä sivuja, yhtä taitaa olla jopa sata. Tuntuu kuitenkin, että tämän aika olisi nyt. Sitä kohti!

LISÄÄ JUTTUJA: