Haastattelussa: Eeva Maria al-Khazaali

Kulttuuri- ja taideyhteisön aktiivinen jäsen

04.03.2021
Teksti:
Kuvat:
Isabel Andersson

Runoilija Eeva Maria al-Khazaali julkaisi vuonna 2020 kolmannen teoksensa Paperi, haavoja (ntamo). Häneltä on aiemmin ilmestynyt teokset Unelma nimellä Eeva Karhunen sekä runokokoelma Että näkisin siitä unia. Runokirjat ovat autofiktiivisiä, ja uusin teos Paperi, haavoja kuvailee hiljaisen runotytön kasvumatkaa kohti hyväksyntää kirjallisuuden ja taiteen piireissä.

Kohti kulttuurisia yhteisöjä

Eeva Maria kirjoitti isoäitinsä kannustamana tarinoita ja runoja jo lapsena.

– Nuoruudessa tanssin, harrastin draamaa ja kuvataiteita. Myöhemmin sanataiteen opinnot sekä vuodet Isossa-Britanniassa esittävän taiteen parissa saivat minut keskittymään runouteen.

Runouteen ja kirjallisuuteen kasvaneena kielellinen ilmaisu ja runomuoto ovat aina olleet Eeva Marialle läheisiä, ja runojen kirjoittaminen onkin kuin vastaaminen kysymykseen tai haasteeseen.

– Ajattelen, että runoudesta löytyvät kaikki vastaukset elämän kysymyksiin.

Eeva Mariasta ei olisi koskaan tullut performanssitaiteilijaa. Luettuaan Pentti Saarikosken Ääneen-kokoelman säkeet ”En valinnut asiaa, / asia / valitsi minut” hän löysi säkeistä runoilijan kutsumuksensa. Eeva Maria halusi tehdä vaikutuksen tuntemiinsa taideartesaaniopiskelijoihin. Hän kertoi heille kirjoittavansa vielä kirjoja, runokokoelmia, ja tuolloin syntyikin ensimmäinen käsikirjoitus silloisten muistikirjojen ja niiden sisällön pohjalta.

Eeva Marian esikoisteos Unelma on Oriveden opistolla suoritetun harjoitteen tulos. Teos ilmestyi vuonna 2009 nimellä Eeva Karhunen.

– Opiston opinto-ohjelmaan kuuluneen henkilökohtaisen palautekeskustelun myötä sain kirjailija Taija Tuomiselta kannustavaa palautetta, varsinkin runojeni nimistä. Erakoiduin Tampereelle taideopiskelijalta alivuokraamaani huoneeseen, jossa viimeistelin esikoisteoksen proosarunot piirustuspöydän ääressä.

Tuottelias yksinäisyys

Eeva Marian pääasiallinen ammatti on runoilija, mutta hän on myös aktiivinen järjestökentällä, jossa hänellä on ollut mahdollisuus hyödyntää kirjallista viestintää työssään. Lisäksi hänen verkostonsa ovat kasvaneet laajemmiksi nykyisissä töissä eli kulttuuri- ja taidealan yhteisöissä. Eeva Marian työnantajat ovat huomioineet runoilijan ammatin ja mahdollistaneet monia esiintymistilaisuuksia ja yhteistyöprojekteja.

Huolimatta siitä, että runoilijan kalenteri on täyteen buukattu, hän löytää silti aikaa kirjoittamiselle. Eeva Maria tekee kahta taideyhteisön päivätyötä, joten näiden ohessa hän hakeutuu vapaa-ajalla mahdollisuuksiensa mukaan kahviloihin kirjoittamaan ja louhimaan päiväkirjaan kirjoittamaansa raakamateriaalia.

Eeva Marialle kirjan kirjoittaminen ja sen julkaisu on aina tavoitteellista eli tavoitteena on saada kirja kustannusohjelmaan. Prosessin alussa hän kirjoittaa vapaasti ja pidäkkeettä materiaalia valitsemastaan aiheesta. Laajasta materiaalista on varaa valita parhaimmisto. Aiheen valinta runolle tai runokokoelmalle on hänelle hyvin sattumanvaraista. Esimerkiksi Paperi, haavoja -kirjan runojen lähtökohtana oli erään kulttuurilehden silloinen teema ”yhteisö”.

– Olen kuullut usein sanottavan, että erityisesti runoudessa aiheella ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä miten sen sanoo tai millaista kieltä käyttää.

Runokokoelman kirjoittamisen prosessiin kuuluu vanhojen muistiinpanojen läpikäyminen muisti- ja päiväkirjojen autofiktiivisen runokokoelman äärellä. Eeva Maria kerää säkeitä aiemmin kirjoittamistaan runoista, editoi niitä ja kirjoittaa sitten lisää.

Kokoelman rakentuminen ei jäsenny runoilijan tapauksessa runomittoihin tai runojen jakaminen osioiksi, vaan hän ryhmittelee toisiinsa nivoutuvat tekstit toistensa limi luettaviksi. Esimerkiksi runomittaa hän ei käytä tarkoituksellisesti.

– Lavarunous on tehnyt riimirunoudesta uuden buumin, mutta se ei puhuttele samalla tavalla kuin vapaa mitta.

Runojen kirjoittamiseen liittyy haasteita ja Eeva Marialle yksi sellainen on toisto, erityisesti kun puhutaan kokoelman laajuudesta. Hän huomaa käyttävänsä huoletta samaa sanaa yhä uudestaan useassa eri runossa. Hän kuitenkin pyrkii aina ottamaan mahdollisen tai välttämättömän sanojen toisteisuuden huomioon rakenteessaan.

Henkilökohtaisia kokemuksia

Parasta on, että käsikirjoitus on mahdollisimman valmis, kun sen lähettää kustantamoon. Kustannustoimituksen yhteydessä jyvät erottuvat akanoista, erottelu johtaa tekstin editointiin ja siten valmiin teoksen julkaisuun.

– Prosessin alussa kirjoitettu vapaa teksti onkin tässä vaiheessa läpikäynyt kymmeniä uudelleenkirjoituksia. Aikaa vievin osa on editointi, joka voi tarkoittaa saumatonta keskusteluyhteyttä kustantajaan ja loputtomia ilta- ja viikonlopputunteja tekstien uudelleenkirjoittamisessa.

Eeva Marian tuotanto edustaa henkilökohtaisuutta. Runoilijan tähän mennessä julkaistu tuotanto on autofiktiota, eli se yhdistää omaelämäkerrallisia aineksia, jotka voivat olla harhaanjohtavia tai faktasta tehtyä fiktiota.

– Vaikka sydänverellä kirjoitettu tunnustuksellisuus on liikuttavaa, pidän siitä huolen, ettei teoksissa mainittuja henkilöitä, paikkoja tai tilanteiden faktisuutta voida tarkistaa tai tarkastella mistään. Haluan tuotantoni avulla näyttää maailmaa naisten ja naisoletettujen näkökulmasta. Haluan kirjoittaa ja kertoa kokemuksistani, jotka ovat henkilökohtaisia ja siten myös poliittisia. Toivonkin, että lukijat voivat löytää jotain heille tärkeää ja omakohtaista tuotannostani.

Ideoista valmiiksi teoksiksi

Runoilijan uusimman teoksen työsuunnitelma on valmiina, samoin kuin metodi, muoto ja taustatyön aihe, mutta aihe valikoituu kirjoitusprosessin edetessä. Kokoelmasta on valmiina vasta yksi, pidempää muotoa koetteleva runo, mutta runoilijalla ei ole vielä tarpeeksi ajallista välimatkaa analysoidakseen sitä.

Uutta runokokoelmaansa varten Eeva Maria aikoo perehtyä jo ennestään hänelle tuttujen modernistinaisten tuotantoihin. Hänen tuotannostaan on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 2019 That I Would Dream About It (Adelaide Books). Runoilija odottaa teokselle julkaisupäätöstä, joten on luonnollista tutustua taustatyönä myös sen maan naisten kirjoittamaan kirjalliseen perintöön.

Eeva Maria kirjoittaa runojen ohella myös elokuvakäsikirjoituksia. I WANT YOU (Tahdon sinut) -esikoiselokuva on pitkässä ja hitaassa jälkituotantovaiheessa.

– Se on  tavanomaisuudesta poiketen ei-omaelämäkerrallinen ja ollakseen kokopitkä elokuva se on myös rakenteeltaan hyvin kokeellinen.

Hänen seuraava elokuvansa käsittelee mielenterveydellisten häiriöiden sosiaalista ja yhteiskunnallista stigmaa, mutta toistaiseksi ei voi vielä varmuudella kertoa kuka Elena-työnimen saaneen elokuvan tuottaa.

Runoilijan taktiikkaan kuuluu itsensä ja teostensa mainostaminen ammatilliseen verkostoitumiseen tarkoitetussa LinkedInissä. Alusta tuntuu kirjailijalle epätyypilliseltä tavalta itsensä esille tuomisessa. LinkedInin avulla kirjailijan työtään vakavasti edistävä runoilija voi kuitenkin tuoda runoutta ja kirjallisuutta uusille alustoille.

– Kerron siitä, millaista #kirjailijaelämää on ja mahdollistan siitä lukemisen monille uusille, uteliaille lukijoille.

– Kenestä tahansa voi tulla kirjailija tai runoilija, mutta kukaan ei synny ammattiin. Kirjallisen tai kielellisen lahjakkuuden lisäksi päämäärätietoisuus, kärsivällisyys ja periksiantamattomuus ovat hyviä edellytyksiä tai lähtökohtia kirjailijan ammattiin.




LISÄÄ JUTTUJA:

Syytös Punainen lintu