Haastattelu: Väinö Karjalainen OSA 2

Aloitamme Väinö Karjalaisen haastattelun toisen osan pureutumalla hänen Birch Bark Letter -albuminsa tuotannolliseen puoleen.

On oletettavaa, että musiikkituottajana työskentelevällä ihmisellä olisi ollut houkutuksia hioa ja säätää kappaleita aina vain pidemmälle – ja kun kyseessä on soolodebyytti ja sen myötä eräänlainen ”näytön paikka”, on kiusausta ollut luultavasti vielä enemmän.

Näin hienovaraisen musiikin kohdalla äänten täytyy kuitenkin antaa elää ja hengittää, ja siinä artisti on onnistunut. Lopputulosta ajatellen ei ole yllättävää, että albumin valmistuminen otti aikansa.

– Levyprosessin aktiivinen vaihe kesti ehkä kaksi vuotta, mutta siihen sisältyi kuukausia, joina en avannutkaan sessioita. Luulen, että tällaisella tauotuksella oli [lopputulokseen] iso vaikutus. Pystyin palaamaan materiaaliin aina tuorein korvin ilman tarkempaa muistikuvaa mitä oli milloinkin tehty ja antaa vain fiiliksen ohjata.

Kun tuottaja valitsee levylleen masteroijaa, voi olettaa hänen käyttävän korkeita kriteerejä. Levyn masteroinut Greg Obis onkin tehnyt hyvää jälkeä. Eri äänielementit soivat luontevasti yhdessä, mutta toisaalta niillä on myös oma persoonallinen luonteensa. Levy antaa tilaa hiljaisuudellekin.

– Masterointi ei muuttanut perussoundia liioin, mutta sai levykokonaisuuden soimaan tasapainoisesti ja tasoittamaan jotain ei-toivottuja kulmia taajuusvasteesta pois. Tämä on juuri sitä mitä masteroinnilta usein haen.

Karjalainen halusi valita projektiin itselleen uuden masteroijan. Valintaan vaikutti se, että Obis on masteroinut haastattelun lopun referenssilistasta löytyvän Maria BC:n albumin Spike Field, joka ”kuulostaa mahtavalta”. Albumiin voi tutustua artistin Bandcamp-sivuilla.

Elektronisen äänen lämpö ja valoisuus

Vaikka Birch Bark Letter hyödyntää elektronisia soittimia keskeisessä roolissa, se ei ole sähköisen saati kylmän kuuloinen vaan enemmänkin valoisa ja lämmin. Positiivisluontoisuudestaan huolimatta levy ei ole pelkkää lämpöä ja kesäistä valoa. Kappale Fjeld ja osin myös sitä seuraava Fresh Snow, Pavement tuovat albumille tummempia sävyjä ja varmistavat, ettei se muodostu tunnelmaltaan yksipuoliseksi.

Voi tuntua kummalliselta kuvata elektronista musiikkia orgaaniseksi, mutta sitä sanaa kuitenkin käyttäisin. Levy myös suhtautuu käsittelemiinsä luontoaiheisiin ja tekijälleen tärkeisiin ympäristöihin lämmöllä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nostalgista haikailua menneeseen, vaan levy on elektronisuudessaan ja valoisuudessaan kiinni tässä päivässä.

Tuntuukin hieman erikoiselta, että levyn nimi viittaa kauas menneeseen. Tuohikirje 292 on 1200-luvun puolivälissä kirjoitettu ja vuonna 1957 löydetty kirjoitus, joka on vanhin tunnettu itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettu teksti. Musiikillisiin metodeihin sopivasti myös nimivalinnan takana on intuitio.

– Päädyin sattumalta Wikipedia-sivulle Birch Bark Letter no. 292 ja tämä muinainen tuohikirje oli minulle erittäin inspiroiva asia. Päätin lähes heti, että tämä on sooloalbumini nimi sitten kun sellaisen teen.

Fyysisyyden ja visuaalisuuden merkityksestä

Itse soitetun, nauhoitetun ja miksatun albumin kannen valokuvatkin ovat Karjalaisen omaa tuotantoa. Kuvista löytyy niin luontoa, sähkölinjoja kuin arkkitehtuuriakin.

– Nämä kuvat ovat muistoja matkoiltani. Kuvissa on samoja tunnelmia, joita kuulen musiikissa. Kannen kuvat ovat kuitenkin pääosin valikoituneet visuaalinen harmonia mielessä, eivätkä täten muodosta yksi yhteen -linkkiä levyn kappaleisiin.

Albumin fyysiset CD- ja vinyylipainokset ilmestyivät artistin oman Värkendahl-levymerkin kautta. Albumin virallinen jakelija ja promoottori on helsinkiläinen levy-yhtiö All That Plazz.

– Koin etten tarvitse ulkopuolisen levy-yhtiön apua tähän albumiin, joten kustansin levyn omalla Värkendahl-firmallani, jonka kautta teen muitakin äänitöitäni. Albumin jakeluun ja promootioon tarvitsin ulkopuolista apua ja se löytyi All That Plazzilta.

Digitaalisen jakelun ongelmallisuus

Albumin oli alkujaan määrä ilmestyä vain digitaalisesti, mutta jakeludiilin löytäminen helpotti päätöstä fyysisen painoksen tekemisestä.

– Olen itsekin fyysisten julkaisujen kuuntelija ja nyt en voisi enää edes kuvitella, että tästä levystä ei olisi fyysisiä kappaleita digitaalisen version lisäksi. CD:stä ja vinyylistä tuli tosi hienoja ja ne tukevat musiikin tunnelmaa.

Digitaalisen muodon ystävät voivat ostaa levyn Bandcampista tai kuunnella sen usean suoratoistopalvelun kautta. Spotifystä tosin löytyy vain kaksi albumin yhdeksästä kappaleesta.

Spotifyn rooli niin musiikin kulutuksessa, jakelussa kuin saatujen tuottojen jakautumisessa on ollut kuuma puheenaihe jo vuosien ajan. Aiemmin tänä vuonna pop punk -yhtye Teini-Pää herätti keskustelua päätöksellään poistaa tuotantonsa Spotifystä. Myös Karjalaisen tapauksessa Spotifyn ulkopuolelle jättäytyminen oli tietoinen päätös.

– Halusin tällä rajauksella herättää keskustelua Spotifyn poikkeuksellisesta monopoliasemasta musiikin kuluttamisessa sekä Spotifyn ja sen perustajan Daniel Ekin kyseenalaisista linkeistä muun muassa sotateollisuuteen. Minun oli tässä sooloprojektissa mahdollista tehdä tällainen rajaus, joten sen tein.

Samoista syistä Spotifystä tuotantoaan poistaneita yhtyeitä ovat muun muassa Massive Attack, Godspeed You! Black Emperor, Deerhoof ja Xiu Xiu.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Haastattelun päätteeksi jään miettimään artistin aikeita toteuttaa ambient-tyyppistä materiaalia myös keikkaolosuhteissa. Birch Bark Letter -levyyn pohjaavaa konserttia hän ei pidä todennäköisenä. Karjalainen on kuitenkin harkinnut toteuttavansa albumin pohjalta monikanavaisen ääni-installaation.

Artisti on kuitenkin esittämässä muuta ambient-henkistä musiikkia livenä vielä tämän vuoden puolella.

– Esitämme ystäväni Ville-Veikko Airaniemen uutta musiikkia Helsingin G Livelabissa 21.10., ja tuo esitys tulee olemaan tunnelmaltaan hieman samanlaista kuin oma levyni. Ehkä otamme mukaan myös jonkin kappaleen Birch Bark Letter -albumilta.

Referenssilista albumin äänimaisemaan erityisesti vaikuttaneista kappaleista:

Laurel Halo - You Burn Me
Kali Malone - Living Torch 1
Ryuichi Sakamoto - solari
Blake Mills - One
CEP - Lilian’s Pavilion
Claire Rousay, Gretchen Korsmo - thick walls, thin walls
Hinako Omori - Heartplant
Keith Fullerton Whitman - Feedback Zwei
Jeremiah Chiu, Marta So a Honer - In Åland Air
Emily A. Sprague - Tokyo 1
Brian Eno - Lizard Point
Fennesz - Heliconia
Maria BC - Taper
Hiroshi Yoshimura - View From My Window

LISÄÄ JUTTUJA: