Haastattelun toisen osan aluksi Tuure Heikkilä kertoo Henkeä hurjempi exodus -romaaninsa vaikutteista ja sen kirjoittamiseen hyödyntämistään tietolähteistä.
Heikkilä ei koe kirjallaan olleen suoranaisia esikuvia, vaan sen kokoamisprosessi oli ennemminkin elämän aikana kuultujen, luettujen ja koettujen asioiden kokoamista palapelin tavoin. Kalle Päätalon henkilögallerian hän tosin mainitsee vaikutteeksi, ja Rautainen nuoruus -sarja vaikutti kirjan kuvaukseen Tampereen nuorisosta.
Alueellisen ja historiallisen yhteyden vuoksi myös Sentenced nousee jälleen esiin.
‒ Kun tämä tällainen bändiseikkailu on, niin varmaan [Sentenced-kitaristi] Sami Lopakan romaani Marras tulee mieleen. Kirjassani on Lopakalle kirjallisia terveisiäkin.
Tyyliltään Heikkilä sanoo teoksen olevan huumorikirjallisuutta. Huumoria ammennetaan muun muassa väärin ymmärretyistä sanoituksista, Hurriganesin levynkansista, Zero Nine -yhtyeen jäsenten taiteilijanimistä sekä ufoista.
Heikkilä kertoo kirjan sisältävän paljon viittauksia 1980-luvun populaarikulttuuriin, kuten tv-sarjoihin, elokuviin ja lehtiin. Autenttisuuden vuoksi hän on myös puhunut kaupallisista tuotteista niiden oikeilla nimillä, ja sanoo etenkin Dr. Pepperin olevan kirjassa tiuhaan esillä.
Eheän historiallisen ajankuvan luominen vaatii suuren määrän lehtiä ynnä muita lähteitä. Kuten arvata saattaa, pitkään musiikkia harrastaneelta lähteitä löytyy kosolti myös omasta kokoelmasta.
‒ Kyllä! Löytyy kansiokaupalla 1980-luvun musalehtiä varsinkin Englannista: Metal Forces, Kerrang ja Metal Hammer. Ja tietysti kotimaisia Suosikkeja, Soundeja ja Heavy Heaven -lehtiä.

Osa Tuure Heikkilän Heavy Heaven -lehtikokoelmasta.
Nykyhetkestä katsottuna joidenkin 1980-luvun musiikkilehtien suhtautuminen yhtyeiden tematiikkaan voi näyttäytyä oudolta.
‒ Englantilainen Kerrang ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa ja oli suorastaan pyhitetty rankemmelle heville. Suomen vastine olivat Heavy Heaven -lehdet, ja niissä uutta aggressiivista tyylisuuntausta lähinnä kauhisteltiin. Heavy Heaven keskittyikin perinteisempää hard ja glam rockiin.
‒ Ainoassa lyhykäisessä Heavy Heaven -lehden Hell Awaits -aikakauden Slayeristä kertovassa jutussa yhtyeen toivottiin pikaisesti luopuvan väkivaltaisesta ja saatanallisesta imagostaan. Kerrangin nuoret ja uudesta tyylisuuntauksesta innoissaan olevat toimittajat taas olivat täysillä mukana Slayerin pirullisissa verikekkereissä.
‒ Kerrangeissa ja Metal Hammereissa uusheviin siis heittäydyttiin täysin rinnoin, mutta Suomessa perinteisempäänkin metalliin suhtauduttiin nihkeämmin.
Kritiikeistään huolimatta Heikkilä antaa lehteä toimittaneelle Epe Heleniukselle kehuja uranuurtajana toimimisesta. Heikkilä kertoo HH-lehdistä selvinneen myös miksi Metallican Master of Puppets -levystä ilmestyi suomalaisessa musiikkilehdistössä vain muutaman rivin arvosteluja.
‒ HH:n numeron 1/1986 arviossa Epe totta kai ylisti levyä, mutta totesi, ettei biisien nimistä ole tietoakaan. Tuollaista asiaahan toimittajan ei kuuluisi kertoa, että Suomeen lähetetyt MoP:n promolevyt eivät sisältäneet kappaleiden nimiä ollenkaan! Metallicakin siis oli Suomessa vielä tuolloin aika underground-kamaa.
Tässä kohtaa haastattelua Heikkilä kertoo niin vuolaasti triviatietoa eri hevilehtien linjauksista, kirjoitustavoista ja jakelusta, että joudun käyttämään editoijan saksia harmillisen paljon, jottei tämä haastattelukin venähdä kirjan mittaiseksi.
On kuitenkin selvää, että kirjoittaja on hyvin perillä kirjassa käsittelemistään aiheista, ja suhtautuu niihin intohimolla.
Musiikin lisäksi Heikkilä sanoo kirjansa sisältävän fantasian elementtejä ja esoteerista pohdintaa. Kirjan hahmot pohtivat myös ufoilmiöitä.
‒ Hieman lovecraftmaisen Usko-hahmon kirjahyllystä löytyy ajankuvaan sopien muiden muassa Peter von Weltheimin (Pekka Siitoin), Leo Mellerin ja John Keelin teoksia. Usko pitää ilmiötä enemmän ulottuvuuksien välisenä kuin ulkoavaruudellisena.
Ufoilmiöt kiinnostavat selvästi myös Heikkilää itseään.
‒ Ilmiötä voidaan pitää osittain psykologisena, esoteerisena ja todellisena. Jokin aika sitten Barack Obama myönsi, että (ufo)ilmiö on todellinen. Tämän suurempaan ”paljastukseen” en aiheen tiimoilta usko. Hämmentävän samankaltaisinahan ufoilmiöt ovat läpi vuosisatojen jatkuneet.
Heikkilä on sitä mieltä, että aihetta tutkimalla voimme oppia paljon ennen kaikkea itsestämme. Hän vaikuttaa tietävän ufoista ja daimoneista niin esoterian, psykologian kuin uskontojenkin tiimoilta ‒ sekä tietysti thrash metallin.
‒ Demoninen thrash metal on parasta ikinä, joten siinäkin mielessä tämä oletus sopii thrash and roll -romaaniin kuin pentagrammi otsaan!

Romaanin kansikuvan taiteili Olli Salo.
Henkeä hurjempi exodus -teoksen oli alkujaan tarkoitus ilmestyä oululaisen Anomalia Kustannuksen kautta. Julkaisijaksi päätyi lopulta kuitenkin tamperelainen Mediapinta, joskin Anomalia on edelleen mukana muun muassa kirjan markkinoinnissa ja postituksissa.
Heikkilälle ei myönnetty apurahaa kirjan julkaisemiseen tai kirjoittamiseen. Tästä huolimatta hän myy itse kirjaa omakustannehintaan. Kirjan voi myös tilata Levykauppa Äxästä.
Henkeä hurjempi exodus tulee olemaan mukana Oulun museon kaksivuotisessa Metallikausi-näyttelyssä. Näyttely avautuu lokakuussa 2026, ja on remontista valmistuvan museon ensimmäinen näyttely.
‒ Kirjasta tulee näyttelyyn ainakin selailukappale, ja lisäksi on puhuttu mahdollisuudesta ottaa kirjaa myyntiin museokauppaan. Olen myös auttanut Metallikausi-näyttelyä osallistumalla aineistonkeruuseen ja promotoimalla näyttelyä muun muassa kirjan Facebook-sivulla.
Monelle metallin kuuntelijalle tuntuu ajan ja iän myötä iskevän kyynisyys, jonka myötä mikään uusi musiikki ei säväytä ‒ eikä millekään haluta edes antaa kunnon mahdollisuutta, koska Slayerin ja Metallican klassikot ovat kuitenkin parempia kuin mikään uusi.
‒ Heh, sehän se usein ikäisilläni 50 ja risat -tyypeillä on, että ne kovimmat levyt tulivat ulos sillon kun oli korkeintaan parikymppinen. Itse tosin kyynistyin jo ala-asteella, kun tajusin, että thrashin saralta ei taida enää tupsahtaa Exoduksen Bonded by Bloodin pesijää. Kaikki on ollut silkkaa pettymystä sen jälkeen, ja tämä tulee kirjassakin selvästi esille, hah!
Kyynistyminen ei sentään ole edennyt pisteeseen, jossa kaikki uusi musiikki jäisi kuuntelematta.
‒ Totta kai omaa korvaa kutkuttaville uusille orkestereille annetaan mahdollisuus ja suitsutusta siinä missä vanhoillekin.
Oulun alueen hyvistä bändeistä puhuttaessa Heikkilä osaakin mainita usean tuoreemman nimen.
– Thrash and roll -ryhmä Dart kolahti muutama vuosi sitten Hässäkkäpäivillä. Caballero esittää konkistadori-teemaista muinaista US heavy metallia Brocas Helmin ja Demon Bitchin hengessä. Wolfsheadin perinnetietoinen heavy metal iskee myös. Lisäksi black metal -yhtye Iätön ja ei-metallin puolelta Valehtelija.
Vaikka kirjan markkinointi ja mainostaminen ovat tuntuneet Heikkilälle vierailta, hän vaikuttaa olevan kirjoitusprojektiin tyytyväinen. Pitkällinen paneutuminen teoksen teemoihin tosin vaikuttaa saaneen tekijän elämästä aiottua suuremman otteen, sillä hän on löytänyt kirjan valmistumisen jälkeen kosolti uusia yhteyksiä sen käsittelemien aiheiden väliltä.
‒ Outoja sattumuksia tai paremminkin synkronisiteettejä kirjan teemoista tulee esille päivittäin!
Esimerkkeinä hän mainitsee, että kirjan taittaja oli osaomistajana romaanissa useaan otteeseen mainitussa Original Records -levykaupassa, ja että kirjassa mainittu englantilaismuusikko Kate Bush kertoo elämäkerrassaan mahdollisesta kohtaamisestaan ufon kanssa. Molemmat esimerkit olivat selvinneet vasta teoksen valmistumisen jälkeen.
51-vuotiaalla esikoiskirjailijalla ei ole vielä varmoja jatkosuunnitelmia kirjoittamisen saralla, mutta alustavia tietokirjallisuuden suuntaan kallistuvia ideoita hänellä on. Hän näkisi myös mielellään kirjastaan kesäteatterisovituksen.
– Paras palaute kirjasta onkin tullut näyttelijä Risto Tuorilalta: ”Perkele! Jos mää oisin muutaman vuojen nuorempi, niin mä tekisin niin mielellään ton Uskon roolin!”
Henkeä hurjempi exodus -kirjan voi tilata suoraan kirjailijalta osoitteesta tuure.heikkila@gmail.com