Haastattelu: Raita Jauhiainen

Tarinoiden punominen ja niiden kirjoittaminen on ollut Raita Jauhiaisen verissä jo lapsena. Kun häneltä kysyttiin, mikä hän halusi olla isona, vastaus oli aina joko kirjailija tai meribiologi. Loppujen lopuksi hänestä tuli IT-alan erityisasiantuntija, jonka harrastus on kirjoittaminen.

‒ Päivätyö tarjoaa säännölliset tulot, ja harrastus on elämän suola. Lukeminen ja kirjastot olivat osa lapsuuttani. Luin muun muassa tiettyjä sarjoja, kuten Enid Blytonin Salaisuus-kirjoja ja Alfred Hitchcokin 3 etsivää -sarjaa.

Kiinnostus kirjoihin ja kirjoittamiseen kuitenkin hiipui teini-ikään saavuttaessa ja käytännössä unohtui useaksi vuodeksi. Kirjoittaminen typistyi äidinkielen ainekirjoituksiin, joissa Jauhiainen oli tasaisesti hyvä. Hän löysi kirjoittamisen äärelle uudelleen 20-vuotiaana ja vasta silloin päätti alkaa kirjoittaa tavoitteellisesti.

‒ Opiskelin tuolloin ensimmäistä tutkintoani, ja opintojen ohessa minussa heräsi halu tehdä jotain muutakin kuin perehtyä tietokantoihin, ohjelmointikieliin ja tietoliikenneprotokolliin.

Se jokin muu oli heittäytymistä takaisin mielikuvituksen syövereihin ja kirjoittaa kokonainen kirja.

‒ Hioin ideaani pitkään, kannoin kirjastosta kotiin taustakirjallisuutta ja parsin tarinaa valmiiksi lähemmäs neljä vuotta. Ensimmäinen romaanimittainen käsikirjoitukseni olikin Sae, jonka sain valmiiksi vuoden 2005 aikana. Uskon, että 25-vuotias Raita olisi ollut innoissaan nähdessään Saen kirjana.

500-sivuinen Sae julkaistiin vuonna 2021 omakustanteena.

Jauhiainen tarjosi Saea heti parille kustantamolle, mutta käsikirjoitus hylättiin. Lopulta 500-sivuinen kirja julkaistiin vuonna 2021 omakustanteena. Käsikirjoitus joutui siis odottamaan toistakymmentä vuotta, kunnes kirjailija oli valmis viemään projektin loppuun saakka.

‒ Uskoin tarinaan palavasti ja olin varma, että käsissäni oli timanttia! Kun tartuin Saeen uudestaan vuonna 2020, huomasin, ettei tarinassa itsessään ollut juuri moitteen sijaa. Teksti sen sijaan ei ollut valmis, joten Sae vaati tiivistämistä ja kirkastamista.

Indiekirjailijan monet mahdollisuudet

Jauhiainen tunnetaan indiekirjailijana, joka on julkaissut Allianssi.125-sarjaa. Kuitenkin vastajulkaistu Sae on oikeastaan hänelle esikoiskirja, sillä sarjaa ei välttämättä olisi olemassa ilman Saea.

‒ Saen valmistuttua aloin suunnitella sille itsenäistä jatko-osaa, mutta koska aloin olla vuosien uurastuksen jälkeen jo väsynyt siihen, suunnitellun tarinan yhteiskunnalliset teemat päätyivätkin osaksi Allianssi.125-sarjaa.

Jauhiainen julkaisi vuonna 2011 Allianssi.125-kirjasarjan ensimmäisen osan omakustanteena. Alun perin tarina ei ollut kirjasarja lainkaan, vaan hän oli luomassa omaksi ilokseen fiktiivisen, tulevaisuuteen sijoittuvan maailman ihan vain nähdäkseen onnistuisiko siinä.

‒ Kirjaksi tarinat päätyivät isäni vuoksi, joka tykkäsi minun lailla scifistä. Isä tiesi, että olin kirjoittamassa ”jotain” ja hän oli utelias. Vanhempieni kotona ei kuitenkaan ollut internetiä, ja kun sain tiedon isäni sairastumisesta, painatin tarinan kirjaksi oikeastaan vain hänen vuokseen. En siinä vaiheessa ajatellut kirjojen markkinointia, vetäviä kirjankansia taikka indiekirjailijuutta ylipäätään.

Allianssi.125-sarjan erikoisuus on se, että siitä julkaistaan kaksi kirjaa samaan aikaan.

Sarjan yksi osa koostuu kahdesta kirjasta, joista kumpikin sijoittuu omaan valtioonsa. Konsepti on epäkaupallinen ja kokeileva.

‒ Indiekirjailijana voin kuitenkin testata mitä omintakeisimpia kirjaprojekteja, ja Allianssi.125 on ehdottomasti toteutustavaltaan mitä erikoisin.

Indieprojekteja ja saavutuksia

Vasta jälkikäteen Jauhiainen alkoi selvitellä, miten omakustannekirjaprojekteja kannattaisi oikeasti suunnitella ja tehdä. Tällä hetkellä Allianssi.125-sarjasta on julkaistu viisi osaa, eli kymmenen kirjaa. Omakustanteiden kohdalla markkinointi on aina kiinnostava kysymys ja kuten odottaa saattaa, sosiaalinen media sekä blogit muodostavat merkittävän osan siitä.

Eniten pöhinää on saanut aikaan kirjoituskilpailun voitto, jonka Raita saavutti teoksensa englanninkielisellä käännöksellä.

Tällä hetkellä Jauhiaisen pöytälaatikossa ovat viimeistelemätön scifikäsikirjoitus ja Alllianssi.125-sarjan kuudes osa. Molemmat ovat indieprojekteja.

‒ Scifiä julkaistaan kustantamoissa niin niukasti, etten varmaankaan harkitse vakavissani käsikirjoituksen lähettämistä kustantamokierrokselle sen valmiiksi saatuani.

Kirjailijan omat valinnat

Indiekirjojen puolesta puhuminen on Jauhiaiselle tärkeää, sillä kustannusohjelmien ulkopuolella tapahtuu hänen mielestään hienoja juttuja. Jauhiainen on julkaissut teoksiaan Books on Demandin kautta, jonka tarvepainatukseen pohjautuva toimintamalli on ollut hänelle tärkeä tekijä ensimmäisen kirjaprojektin toteutumisessa.

‒ Tiesin jo ennalta, että vastaavanlaisia palveluita oli tarjolla esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta samankaltaisen palvelun löytäminen Suomesta madalsi kynnystä oman kirjan kustantamiseen. Omakustanteista saattaa luulla, että kirjailija sitoutuu suureen määrään kirjoja, joille hän joutuu järjestämään säilytystilaa omista nurkista. Tarvepainatus poisti tämän hankalalta kuulostavan vaivan, ja alhaiset aloituskustannukset rohkaisivat kokeilemaan oman kirjan painatusta.

BoD:n toiminta on vastannut hyvin kirjailijan tarpeisiin tähän saakka. Jauhiainen kertoo, että kirjan painattamisen lisäksi he hoitavat myös kirjan jakelun verkkokirjakauppoihin, joka on kirjailijalle yksi työvaihe vähemmän.

‒ Indietekemiseen kuuluu osaksi se, että kaikkien kukkien pitää antaa kukkia. Jokainen kukka ei ole ruusu, ja joukkoon mahtuu pari rikkaruohoakin, mutta portinvartijoiden puuttumisessa on jotain todella raikasta ja uudistavaa. Suosittelen rohkeasti tutustumaan omakustanteisiin enemmänkin!

Jauhiaisen mukaan omakustanteiden maine onkin alkanut pikkuhiljaa parantua myös Suomessa. Lisäksi ymmärrys siitä, ettei omakustanne ole aina välttämättä kustantamon hylkäämä teos on alkanut levitä laajemmaltikin. Omakustanne voi yhä useammin olla kirjoittajan oma valinta.

‒ Voi kuitenkin olla, että jossain vaiheessa innostun kokeilemaan siipiäni ilman BoD:ia. Mitä enemmän juttelen indiekirjailijakollegoiden kanssa ja opin kirja-alasta, sitä kiinnostuneempi olen myös katsomaan vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Valmiiksi suunniteltu

Jauhiainen suunnittelee tarinan usein etukäteen tekemällä synopsiksen, johon hän hahmottelee tarinan luku luvulta alusta loppuun saakka. Synopsis ei ole erityisen yksityiskohtainen, mutta se antaa hänelle kokonaiskuvan siitä, millainen tarina on kyseessä.

‒ Se myös antaa varmuuden siitä, ettei tarinaan ilmesty osia, jotka eivät vie tarinaa eteenpäin tai tule ratkaistuksi. Teen siis pitkän ajattelutyön ennen kuin alan aktiivisesti kirjoittaa. On varmasti kirjoittajia, joiden mielestä tällainen lähestymistapa on liian mekaaninen ja luovuutta rajoittava, mutta minä olen kokenut sen työtä helpottavaksi.

Siksi ensimmäiset versiot Jauhiaisen käsikirjoituksista ovat melko valmiita. On mahdollista, että hän poikkeaa kirjoittamisen aikana synopsiksesta ajatusten kypsyessä, onhan synopsis vain suunnitelma, mutta näin on tapahtunut loppujen lopuksi melko harvoin.

‒ Editoin Saen melko ylimalkaisesti, koska en ajatellut, että laittaisin Saen myyntiin. Mutta kun asia alkoi viritä mielessäni, kiitos kirjoittajakollegoiden kiinnostuksen, tiesin heti haluavani Saelle kustannustoimittajan, joka arvioisi tekstin potentiaalia rehellisesti. Halusin tietää, kuinka valmis Sae on, ja onko tarina sillä tasolla, että sen voi laittaa myyntiin.

Kustannustoimittaja näytti projektille vihreää valoa, ja toimituksen jälkeen kirjailija editoi käsikirjoitusta vielä hivenen, kunnes lähetti sen kielentarkastukseen.

‒ Usein fantasia suosii pitkiä tarinankaaria ja siksi kirjat toteutuvat sarjoina, mutta Sae ei ole sellainen. Sae sijoittuu muinaiseen Suomeen, eli rakensin kirjan maailmaa vähemmän kuin Allianssi.125-sarjan maailmaa, joka on tulevaisuuden dystopia.

Kirjailijaksi kompuroimalla

Jauhiainen kertoo, ettei ensimmäinen käsikirjoitus useinkaan ole se, jolla kirjailijuus lähtee hienoon liitoon. Tekstin hiominen on yhteistyötä, eli käsikirjoitus on altistettava palautteelle.

‒ Vain harva meistä kykenee hiomaan timantin täysin omin voimin. Tämä on kirjoittamisen olemus aina niistä äidinkielen ainekirjoituksista romaanikäsikirjoitukseen saakka. Kirjoittaminen on kehittymistä. Uskon, että melkein kenestä tahansa voi tulla kirjailija, jos hän on valmis uurastamaan asian eteen.

Jauhiainen muistuttaa, ettei pitkän ja laadukkaan tekstin kirjoittaminen ole helppoa vaan itse asiassa aika uuvuttavaa. Kaikki kuitenkin ponnistavat eri lähtökohdista.

‒ Lähes jokaisen kirjan valmistumisen jälkeen olen levännyt kuukauden tai parin, jonka aikana en tee mitään kirjoittamiseen liittyvää. Tällaisen urakan polttoaine onkin sisäinen palo. Jos ei ole sisäistä paloa saada tarinaa valmiiksi, voi olla, ettei se koskaan valmistukaan.

Kirjoittamiselle on raivattava aikaa ja toisinaan se on haastavaa. Jauhiainen kirjoittaa pääasiassa aamuisin ennen työpäivää. Sitten kun käsikirjoituksen työstäminen on edennyt mekaanisempaan editointivaiheeseen, voi toimeen tarttua myös iltapäivällä ja illalla.

Käsikirjoituskohtaista

Jokainen kirja vaatii taustatyötä, mutta jokaisen tekstin kohdalla prosessi on hieman erilainen. Jos Jauhiainen kirjoittaa scifiä, jossa luonnontieteellisten faktojen on oltava uskottavia, taustatyö voi olla hyvinkin pikkutarkkaa hommaa.

‒ Esimerkiksi yhä pöytälaatikossani lojuvan käsikirjoituksen osalta tarkistin, voiko maankaltaisen planeetan kuu pyöriä akselinsa ympäri vai onko se aina vuorovesilukittunut emoplaneettaan, kuten meidän kuumme on Maahan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä oikea vastaus oli. Kävi ilmi, että tietyissä olosuhteissa tällainen kuu voi pyöriä akselinsa ympäri tietyn aikaa.

Raita kertoo, että Alliassi.125 on alkanut omakustanteena ja niin se tulee päättymään.

Jos Jauhiainen puolestaan kirjoittaa Allianssi.125-sarjaa, joka sijoittuu Maahan ja kuvailee dystooppista tulevaisuutta, taustatutkimus on enemmänkin inspiraatiota hakevaa. Hän näkee, että historia toistaa usein itseään ja esimerkiksi vallankäytön tavat ovat melko ajattomia.

‒ Tarinani rakentuvat sen mukaan, mitä haluan kertoa. Kysyn jokaisen käsikirjoituksen kohdalla itseltäni, miksi tämän tarinan pitää tulla kerrotuksi. Jos en löydä vastausta tuohon kysymykseen, projekti jää idean tasolle. En siis kirjoita vain kirjoittamisen vuoksi.

Jauhiainen ei halua kirjoittaa hahmoja, jotka ovat ilmeisen hyviä tai pahoja. Hänen mukaansa kiinnostavissa hahmoissa on aina kerroksia ja kulmia, ja lukija saa hermostua tarinan päähenkilöön. Kirjailija ei tietoisesti tavoittele sitä, että lukija ihastuisi jokaiseen hänen luomaansa hahmoon.

‒ Haluan jatkaa kirjoittamista aiheista, jotka minua innostavat. En erityisesti mieti pysyttelenkö johdonmukaisesti indiepolulla vai en. Luulen, että punnitsen asiaa aina käsikirjoituskohtaisesti.

LISÄÄ JUTTUJA: