Haastattelu: Aleksi Myllykoski & Veli-Matti O Äijälä OSA 2

Haastattelun toisen osan aluksi keskustelemme Aleksi Myllykosken ja Veli-Matti O Äijälän Humanity-albumin julkaisijasta.

Äänitteen julkaisijana toimii Myllykosken pyörittämä levymerkki Signature Dark. Sen julkaisujen painotus on elokuvallisen tunnelmallisissa, tummasävyisissä ja pieneleisissä äänitteissä, ja myös tämän äänitteen voisi luonnehtia samoin sanoin. Genre-mielessä se olisi dronen, dark ambientin ja kokeellisen elektronisen minimalismin risteämiskohdissa.

Maailman synkeys voimavaraksi

Albumi on sanaton, vaikka sillä kuullaankin ajoittain ihmisääntä. Signature Dark julkaisee pääosin ”sanoituksista vapaata” materiaalia, mutta Myllykosken mukaan se ei ollut ainoa syy albumin instrumentaaliselle painotukselle.

‒ Artisteina valinta olla käyttämättä sanoja oli myös tietoinen. Laulu ja ihmisääni ovat hyvin dominoiva elementti musiikissa. Sanojen pois jääminen on tulkintaa vapauttava ominaisuus. Näin kukaan ei kerro ohjeita emootioille.

Signature Dark ei kaihda raskaiden teemojen tai tunnelmien käsittelyä. Passiivisuuden tai sulkeutuneisuuden sijaan levymerkki käsittelee synkeimpiäkin teemoja aktiivisin ottein muun muassa yhteistyöäänitteiden kautta.

Moni uupuu ajassamme raskaiden uutisten vyöryyn, mutta vaikuttaa siltä, että Myllykoski on onnistunut kanavoimaan maailman synkeyttä voimavaraksi.

‒ Kyllä, koen että kaikki se mitä ympärillä tapahtuu vaikuttaa minuun sekä artistina että levy-yhtiön julkaisuista vastaavana. Tämä sitten kuuluu ja näkyy tavalla tai toisella edellä mainituissa.

‒ Koen myös että tummista sävyistä, raskaista teemoista ja melankoliasta on tärkeää ammentaa sisältöä ja kanavoida sitä taiteeseen. Taiteen tehtävä muiden tehtävien ohella on reagoida, kommunikoida, kysyä, kyseenalaistaa, haastaa sekä tehdä asioita nähtäväksi tai kuultavaksi.

‒ On myös kysymys kontrastista: valoa ympäröi pimeys, joka tavallaan antaa selityksen valon näkymiseen. Tuomalla esiin raskaita aiheita saattaa se syventää ymmärrystä maailmaan ja kaikkeen siihen liittyvään tuntemiseen. Uupuminen ei ole itselleni vaihtoehto, se pelottaisi vielä enemmän, lakata tuntemasta.

Luovasta prosessista

En halua järkeistää luovaa prosessia liiaksi. Tästä huolimatta kysyin artisteilta, onko tummasävyisen tai synkeyksiä käsittelevän musiikin parissa työskentely heille jollain lailla puhdistavaa tai ajatuksia jäsentävää, jopa katarttista. Myllykoski allekirjoittaa ajatuksen.

– Kyllä. Itselleni se on puhdistava ja juurikin ajatuksia jäsentävä matka. Se tuo tasapainoa elämään. Melankolia on itselläni avain onnellisuuteen. Ihmisen terve emotionaalinen pohja tulee siitä, että kaikille tunteille on tilaa ja niiden tarkoitus on ymmärretty.

‒ Suvaitsemalla melankolian ihminen mahdollistaa myös aidon onnen tunteen tunnistamisen. Dynamiikka on näin vahvempi. Kontrasti on tavallaan läsnä myös tässä yhteydessä.

Äijälällä nämä aiheet linkittyvät myös hänen ympäristöönsä.

‒ Tunnen hyvin syvää tummaa, kuten yleensä asuminen pohjoisessa. Itselleni juuri syksy ja talvi ovat inspiroivaa aikaa. Kevät ja kesä tarjoaa sitten muuta.

Todellisuudesta – julistamatta

Selvistä teemoistaan huolimatta Humanity ei ole mikään selväsanainen julistus vaan ennemminkin kolkko toteamus. Se tuo ihmisen toiminnan satoa esille tumman synkeiden tunnelmien kautta, mutta ilman selvää agendaa tai tavoitetta. Albumi ei pyri hyökkäämään kuulijansa päälle, eikä huuda tai pakota teemojaan.

Tulkitsin niin, että artistien tavoitteena oli jättää kuulijalle tilaa liikkua ja tutkia albumin maisemissa. Suoranaista teeman tulkinnan varaa ei kenties ole, vaan tilaa tuntea ja kokea kappaleiden aiheet kuulijan omalla tavalla.

Äijälä allekirjoittaa tavoitteen, ja toteaa heidän saavuttaneen sen jopa yllättävän hyvin. Myllykoski jatkaa.

‒ Koen itse, että vapaus kokea ja tulkita on tärkeää, niin taiteessa kuin muussakin. En halua saarnata, mutta haluan usein kysyä, ehdottaa, pohtia ja huomioida ilmiöitä teoksissani, ja niin myös Humanity-levyllä. Toivon, että levyä kuunnellessaan ihmiset löytävät oman tulkintansa teoksille ja tavoittavat emootioita, jotka kertovat heidän tavastaan kytkeytyä maailmaan.

Ulkopuolelta katsottuna artistien musiikillinen yhteistyö vaikuttaa olleen hyvin hedelmällistä. Ilmeisesti muusikot itse kokevat samoin, sillä he ovat jo pohtineet uusien yhteisprojektien mahdollisuutta. Myllykoski kiittelee projektista niin Veli-Mattia kuin muitakin osallistujia.

‒ Keskusteluja on käyty mahdollisesta live-vedosta, mutta aikataulut ovat vielä auki. Omalta puoleltani myös muut yhteistyökuviot ovat mahdollisia.

Veli-Matti ”Läjä” Äijälän Kuolemisen taito -albumin kansikuva.

Äijälän sarjakuvia tuntevat saattoivat huomata , että Humanityn kansikuva on hyvin samanlainen kuin hänen Kuolemisen Taito (Abraxas Publishing, 2024) -sarjakuva-albuminsa kansi. Äijälä toteaa yhteyden olevan harkittu. Myllykoski jatkaa.

‒ Kansien suunnitteluvaiheessa pyysin Veli-Matilta kuvamateriaalia ja päädyimme lopulta yhdessä tähän kuvaan. Kannet suunnitteli Juuso Koponen.

‒ Kuva sopi hyvin projektiimme. ”Kuolemisen taito” -lause on monisyisesti tulkittavissa myös kontekstissa ”Humanity”.

Musiikkivideosta ja tulevaisuuden suunnitelmista

Albumin Palestina-kappaleesta on tuotettu musiikkivideo, joka koostuu välkkeen omaisesti etenevästä valokuvien virrasta. Tiiviisti rajatut valokuvat on kuitenkin muokattu niin rakeisiksi ja niiden vaihtumistempo on niin nopea, että alkuperäisten kuvien yksityiskohtia on vaikea erottaa.

Kuvavirran luoma yhteisvaikutus on heltiämättömässä kaoottisuudessaan jopa päällekäyvä ja levoton luoden melkoisen kontrastin itse sävellyksen kolkkojen ja hitaiden resonanssien kanssa. Myllykoski avaa videon taustaa.

‒ Videon teki Random Doctors -nimimerkin alla toimiva VJ-artisti Hannu Häkkinen. Hän on myös aktivisti, joka dokumentoi laaja-alaisesti mielenosoituksia maailmalla ja Suomessa. Teemme paljon yhteistyötä ja päädyimme keskustelujen kautta tekemään yhteistyötä myös tässä projektissa.

‒ Hannu sai vapaat kädet toteuttaa videon sisällön. Kontrasti kuvien ja musiikin välillä on tarkoituksenmukainen. Kaaos hallitsee universumia toisinaan nopeassa, toisinaan hitaassa muodossa. 

Videon toteuttanut Hannu Häkkinen osallistuu haastatteluun ja avaa videon sisältöä tarkemmin.

‒ Video käsittelee kuvallisessa kerronnassaan Humanity-levyn teosta Palestiina. Se koostuu 2023–2025 Palestiinan solidaarisuusmielenosoituksissa dokumentoiduista kuvista. Mielenosoituksissa vastustetaan Israelin suorittamaa palestiinalaisten kansanmurhaa, joka jatkuu yhä.

­‒ Kuvat on tulostettu mustesuihkutekniikalla suoraan 35 mm:n filmille, jolloin niiden rasterointi ja rakeisuus tulevat näkyviksi ja osaksi teoksen estetiikkaa. Rikkonainen ja katkonainen kuvavirta toimii abstraktiona solidaarisuuskamppailusta, jossa yksilölliset teot ja kasvot sulautuvat kollektiiviseksi liikkeeksi. Hiljaisuus kansanmurhan edessä ei ole vaihtoehto.

Haastattelun lopuksi Myllykoski terävöittää levyn teemaa ja sen keskeistä pyrkimystä.

‒ Jokaisessa mainitussa maassa ‒ Ukraina, Palestiina, Myanmar ja Sudan ‒ on tilanne, joka on hyvin uniikki. Yhdistävä tekijä niissä kaikissa on ihmisten toiminnasta aiheutuva kärsimys. Ulkopuolisena en osaa nimetä kaikkia niitä juurisyitä kunkin maan tapahtumille, mutta ihmisenä ymmärrän kärsimyksen luonteen.

‒ Humanity-levy yrittää osaltaan tehdä näkyväksi, kommunikoida ja toimia artisteille kanavana välittää ajatuksia ja tunteita juuri tuosta kärsimyksestä. Kaikilla meillä ei ole foorumia tulla nähdyksi tai kuulluksi. Humanity on pieni ele tai askel siihen suuntaan.

LISÄÄ JUTTUJA: