Japanilaiseen kirjallisuuteen erikoistunut suomalaiskustantamo Imo Kustannus julkaisi ensimmäiset kaksi teostaan vuoden 2026 maaliskuussa. Nämä kirjat ovat Suzuki Noritaken lasten kuvakirja Suuri kiipelikirja ja Fumiko Hayashin (1903–1951) omaelämäkerrallinen romaani Kiertolainen (放浪記).
Kiertolainen julkaistiin jatkosarjana Nyonin Geijutsu (Naisten taide) -lehdessä vuodesta 1928 alkaen. Kirjamuodossa se julkaistiin ensi kertaa vuonna 1930, ja samana vuonna se sai myös jatko-osan. Romaanista ilmestyi elokuvasovitus vuonna 1962 ja animaatiosovitus vuonna 1986.
Hayashin runoja, novelleja ja romaaneja kattavasta tuotannosta on aiemmin suomennettu vain novelli Keskikaupungilla vuodelta 1949. Suomennos ilmestyi Otavan vuonna 1983 julkaisemassa antologiassa Shōsetsu: japanilaisia kertojia.
Pohjustuksessa romaanin päähenkilö kertoo kasvamisestaan vähävaraisissa ja kulkurimaisissa olosuhteissa. Kurjuutta havainnollistaa ohimenevä maininta, että samassa majatalossa asuva hiilikaivostyöläinen usein auttaa häntä nyppimään täitä päästään.
Alkeiskoulun keskeytettyään 12-vuotias tyttö alkaa ottoisänsä lailla kulkevaksi kaupustelijaksi. Kauppiaana tai riisikakkutehtaassa työskentelyltä ehtiessään hän leikkii toisten lasten kanssa ja lukee ahkerasti.
Töiden ja tilapäisasumusten määrittämän lapsuuden jälkeen romaani hyppää eteenpäin 10 vuotta. Nyt parikymppinen, edelleen miettiväinen Fumiko työskentelee sisäkkönä kirjailijan perheessä.
Tuon pestin pikaisen päättymisen jälkeen kirja jatkuu rakenteeltaan säännöllisen epäsäännöllisenä. Kertojan ansaintatavat, asumukset ja ajoittaiset seurustelusuhteet ovat alituisessa muutoksessa.
Tapahtumakuukautensa mukaan nimetyt luvut ovat lyhyitä. Niiden välillä on joskus päivän, joskus kuukausien mittaisia loikkia. Lukijan päästessä kiinni uuteen ympäristöön ja sen hahmoihin ne jo vaihtuvatkin toisiksi.
Muutoksiaan pohjustamatta ja ilman selkeää juonta etenevä romaani pakottaa lukijan samaistumaan kirjoittajan elämäntapaan, jossa täytyy olla aina valmiina muutoksiin ja uusiin tilanteisiin.
Poukkoilevia ovat myös kirjailijan mielenliikkeet, jotka vuorottelevat melankoliasta kepeyteen ja haaveilusta äreään töksäyttelyyn. Edes ohimeneviä itsemurhaa tai prostituution aloittamista koskevia ajatuksia ja turhautuneisuuden ruokkimia humalatiloja ei ole jätetty skaalan ulkopuolelle.
Kertoja esittää tarkkoja ja usein piikikkäitä havaintoja itsensä lisäksi myös ympäristönsä ihmisistä. Kirjoitustapa tosin jättää joskus epäselväksi mikä on hänen itse sanomaansa, mikä kuulemaansa ja mikä toisen sanomaksi kuvittelemaansa ivallisuutta.
Työskentely tällaisessa paikassa söi naista, raastoi karkeaksi.”
Aamusta iltaan nälkäpalkalla raatava kertoja itkee usein saadessaan tilaisuuden pysähtyä ja levätä. Vahvatahtoisena hän ei kuitenkaan lamaannu vaan jaksaa työskennellä ja taistella olosuhteitaan vastaan.
Fumiko kaipaa kotia, jota kulkurille ei ehdi muodostua. Pysyvää teoksessa on lähinnä kertojan köyhyys alituisesta ja monenlaisesta työskentelystä huolimatta. Parhaimmillaan tilanne on, ettei nälkää tarvitse nähdä joihinkin päiviin.
”Minun nähdäkseni köyhyys, vielä enemmän kuin ystävyys, sai ihmiset paljastamaan todellisen luonteensa toinen toisilleen.”
Kertoja ystävystyy toisten työläisnaisten kanssa heidän keskustellessa elämäntilanteistaan ja köyhän naisen osastaan. Kirjeenvaihto heidän kanssaan tuo hänen kulkurimaiseen elämäänsä jotain pysyvää.
Fumiko saa pieniä rahasummia kirjoittamalla runoja ja tarinoita lehdissä julkaistavaksi. Hänelle muodostuukin ajoittaisia tuttavuuksia myös taide- ja kirjallisuusmaailmasta. Elantonsa hän kuitenkin saa ruumiillisesta työstä.
Päiväkirjamaisen tunnustuksellisuuden lisäksi romaanin tyylissä näkyy sen kertojan kirjallinen harrastuneisuus. Niinpä työläisnaisen hämmentävä kohtaaminen voi päättyä toteamukseen ”Tällaiseen tilanteeseen tuskin edes Knut Hamsun oli joutunut.”
Proosatekstin seassa on kertojan kirjoittamia runoelmia ja häneen vaikuttaneita lainauksia sekä japanilaisista että länsimaalaisista teoksista.
Vähäosaisuuden ja naisen yhteiskunnallisen aseman siloittelematon esitystapa antaa laajan poikkileikkauksen tapahtuma-ajastaan ja sen tavoista ja kulttuurista. Kansanparannus, unien enteet, syntymähoroskoopit ja onneen liittyvät uskomukset elävät rinnatusten modernisoituvan yhteiskunnan kanssa.
Kirjaa ei kuitenkaan tarvitse ajatella pelkkänä historiallisena merkkiteoksena. Sen arvoa voi mitata myös ilmaisuvoimaisen ja itseään sekä ajatuksiaan kaunistelematta esiin tuovan kertojan kautta. On mielenkiintoista seurata hänen fyysisesti ja henkisesti kuluttavaa työpainotteista kulkurielämäänsä, jota hänen sisäisten impulssien ja haaveiden ristiaallokko sävyttää.
Romaanin maailma ja sen henkilöt tekoineen ja elämänasenteineen luovat elävän todellisuuden, johon on helppo uppoutua. Teoksella on sekä kirjalliselta ilmaisultaan että asiasisällöltään annettavaa myös nykyhetkessä.
Romaanin kääntäjä Antti Valkama on aiemmin suomentanut muun muassa Haruki Murakamin tuotantoa sekä useita mangasarjoja, kuten Dragon Ball, One Piece, My Hero Academia ja Bird ihmemaassa.
Suomennos on tehty huolella. Runsaat mutta tiiviit alaviitteet auttavat lukijaa ymmärtämään romaanin maailmaa ja tapahtumia paremmin, eivätkä lyhyydessään pääse katkomaan lukukokemusta.
Myös kirjan suunnittelusta vastannut Eeva Värtö on tehnyt hyvää työtä. Kannen minimalistinen kuvitus ja kirjan pitkänmallinen muoto viittaavat teoksen kulkurielämän ja kodin kaipuun teemoille oleellisen tatamin mittasuhteisiin. Sen paperilaadun valinnassa ja suojapaperin taittelutyylissä puolestaan on haettu japanilaisten kirjojen tuntua.
Teoksen päättävä tiivis ja lähdeluettelolla varustettu tieto-osio avaa tekijän ja teoksen taustaa ja merkitystä niin Japanin historian, klassisen kirjallisuuden kuin kirjallisuudentutkimuksenkin kautta. Käsitellyksi tulevat myös teokseen taiteellisista ja poliittisen sensuurin syistä tehdyt muutokset.