Erilaisuuden kokemus Dimi Salon taiteen luomisen taustalla

Varovaisesti hymyilevä nainen kurkistaa Mallassaunan yläkerran ovesta. Dimi Salon levyn ja esikoiskirjan julkaisukeikka on ollut viikkoa aikaisemmin samassa tilassa, Pikisaaren kulttuurimaisemissa. Nyt taiteilija on tullut juttelemaan paitsi uudesta yhteisteoksestaan myös taiteilijanpolustaan muutenkin.

Kirjan ja levyn nimikkokappale Sopivanlaiset on syntynyt kappaleista ensimmäisenä ja aloittaa sekä levyn että kirjan. Salon taiteilijatarina alkaa kuitenkin paljon kauempaa. Polveilevassa keskustelussa piirtyy kuva yksinhuoltajaäidin lapsesta, joka käytti musiikkia ja televisiota tuomaan turvallisuutta ja lohtua yksinäisyyden ja erilaisuuden kokemuksiinsa.

‒ Jo lapsuudessa koin olevani ulkopuolinen, vääränlainen, erilainen, en sopivanlainen. Sellainen tunne on välillä edelleen, Salo kuvailee.

Omaa paikkaa etsimässä

Äänimaailma ja sanat saivat pienen lapsen mielessä erityisen aseman. Hän saattoi kuunnella tuttuja kappaleita odottaen tiettyä lausetta tai jotain sanaa.

Äänimaailmalla on taiteilijalle erityinen merkitys edelleen. Hän rekisteröi herkästi haastattelutilan äänien muuttumisen, ja välillä puhe katkeaa, jos jotain tapahtuu. Tämä saa Salon naurahtamaan, että taas ajatus harhaantui.

Sopivanlaisten tekeminen on alkanut reilu kuusi vuotta sitten. Salo kuvaa, että siinä vaiheessa hän itse samaistui eniten Aavaan, Hannelen ja Juhanin jo aikuistuneeseen tyttäreen, joka etsii omaa paikkaansa olla ja elää.

‒ Aava oli lähimpänä sitä, mitä itse olin, jonkinlaisessa välitilassa. En tiedä, miten jotkut kirjailijat jaksavat sanoa, ettei kirja millään tavalla koske heitä tai kerro heistä. Ajattelen, että ainahan se jotenkin kertoo, Salo toteaa.

Rakenteesta lauluiksi ja tarinaksi

Levyn laulujen järjestys noudattelee kirjan lukujen järjestystä. Salo itse suositteleekin kirjan ja levyn kokemista kokonaisuutena siten, että laulut asettuvat tarinan lomaan ja lopputulos on kuin musiikkinäytelmä.

Teoksiin tutustuneena ajattelen, että kirja ja levy toimivat myös erillisinä. Musiikki itsessään ei välttämättä tarvitse selitystä kirjan luvuista, vaikka se tarinoita laulujen taustalla avaakin. Levyllä on hienoja sovituksia, jotka tuovat myös instrumenttien kautta kirjan tunnelmaa koettavaksi.

Salo katselee Jussi Hukkasen maalausta Mallassaunan yläkerrassa. Salon vuonna 2013 julkaistun EP:n Mitä vaan minä teen kannessa on Hukkasen taidetta.

Prosessissa laulujen tekeminen on alkanut ennen tekstin kirjoittamista. Levyn kappaleet ovatkin olleet viimeistelyä vaille valmiita vuoden 2021 syksyllä. Kirja sai lopullisen muotonsa viime syksynä. Kirjassa ja levyssä on tarkka rakenne: jokainen päähenkilö eli Aava, Hannele ja Juhani kertovat tarinaa vuorotellen kuukauden kerrallaan. Taustalla kulkee siis vuodenkierto, ja oululaiset maisemat kuorrutetaan milloin loskalla milloin tuulella, vuodenajan mukaan. Ja puheissa kuuluu paikallinen murre.

Romaanin edetessä eteen tuli myös tilanne, että oli tehtävä laulu romaaniin, koska tarina eteni tiettyyn suuntaan. Sopiva päätös, Pieni häävalssi ja Täyttä ja tyhjää ovat tällaisia biisejä. Salo naurahtaa, että siinä sai kokeilla tilaustyön tekemistä, vaikkakin itselleen.

‒ Oli sellainen ajatus, että nyt on sen hahmon vuoro kertoa tarinaansa. En halunnut antaa periksi tietystä rakenteesta. Ehkä se periksiantamattomuus oli jotain takertumista, höpsöäkin, Salo analysoi.

Toisaalta tekemisessä voi tietysti kuulla myös taiteilijan, jolla on tarkka oma näkemys ja sinnikkyyttä puolustaa sitä. Tämä tuli vastaan myös levyn pohjaäänitysten jälkeen. Salo on itse soittanut levylle flyygelin, Saara Kalliopuska klarinetin ja Oskari Elomaa sellon. Musiikin moniosaaja Petri Kuusela äänitti albumin ja ehdotti, että pohjat olisi äänitetty alusta lähtien uudestaan. Salo piti oman pintansa. Hän halusi pitää pohjatyön sellaisenaan.

‒ Se tietysti pidensi sitä prosessia myös, kun muu piti sovittaa ja tuottaa sen mukaan, mutta olin päättänyt, että nämä ovat ne pohjat, mitä käytetään. Ehkä siinäkin on se, ettei halunnut luopua siitä, miten oli ajatellut, että homma tehdään. Mutta albumin osalta ison työn on tehnyt Petri. Hän avusti minua taiteellisessa tuotannossa ja soitti levylle muun muassa akustista kitaraa, sähkö- ja baritonikitaraa sekä mandoliinia, Salo antaa tunnustusta.

Taiteellinen ja taloudellinen tuottaja

Sopivanlaisten tekeminen on vienyt aikaa kaikkiaan kuusi vuotta. Salo kuvaa sitä, miten aina välillä oli odotettava, että saisi rahaa projektin eteenpäin viemiseen. Apurahat ovat tiukassa ja elanto on saatava monta kautta. Salo on OAMK:n musiikkipedagogiksi valmistuttuaan (2018) tehnyt opetustöitä muun muassa kansalaisopistoissa. Hän kuvaa, miten haluaa olla mahdollistamassa sitä, että ihmiset voivat nauttia musiikista ja sen tekemisestä omalla tavallaan.

‒ Kansalaisopistoissa pääsee auttamaan ihmisiä löytämään oman äänensä. Joku on joskus ihmetellyt, miksi en takerru virheisiin, mutta ajattelen, etten ole tullut kritisoimaan ketään vaan tukemaan ja auttamaan, jotta jokainen voisi löytää musiikista iloa, Salo kuvaa.

Taiteilijan toiveena on, että joskus voisi tehdä taidetta vailla huolia rahoituksesta ja saisi keskittyä tekemiseen kunnolla. Monenlaiset ilmaisun tavat kiinnostavat ja jatkossa hän toivoisi voivansa keskittyä enemmän myös kirjoittamiseen.

Vahvat visiot

Salo on kirjoittajana omia sanojaan lainaten “työssä oppinut”. Hän on kirjoittanut muun muassa kolumneja ja paljon musiikkihaastatteluita Oulun kaupungin Mun Oulu -verkkolehteen. Monipuolinen kirjoittaminen on se, mitä hän toivoo jatkossakin voivansa tehdä.

‒ Minulla on toive, että löytyisi ihmisiä, joiden kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Olisi mukava kirjoittaa esimerkiksi draamaa, sarjoja tai tehdä dokumentteja, vaikka tuotannossa mukana ollen. Ja saa nähdä mitä tästä seuraa, kun sen näin ääneen sanoo. Kuusi vuotta sitten totesin, että kirjoitan kirjan ja nyt se on julkaistu, Salo nauraa.

Vahvat omat visiot ja tekemisen tapa sekä toive yhteistyöstä toisten kanssa eivät aina ole helposti yhteensovitettavia. Toisaalta taiteilija kaipaa kumpaakin.

‒ Tämä ilmaisun tarve on yhtä aikaa lahja ja kirous, kun ei aina ole taloudellista mahdollisuutta toteuttaa omaa kutsumustaan, Salo myös toteaa.

Sopivanlaiset

Keskustelu Salon kanssa on kulkenut kirjan ja levyn aiheista itse tekemiseen ja tekijäänkin. Sopivanlaiset on Salon ajatuksissa myös yhteiskunnallinen kannanotto: kaikki ei aina mene suunnitellusti tai tiettyjen normien mukaan. Lopputulos voi silti olla omannäköinen, ihmiselle itselleen mielekäs elämä.

Sopivanlaiset ei tarjoile hunajaista loppua, mutta lukija voi silti jäädä levolliselle mielelle. Nämä ihmiset pärjäävät kyllä, juuri niin kuin tähänkin asti. Eivät aina onnellisina tai tyytyväisinäkään mutta jollain tavalla omaan elämäänsä asettuneina.

Päähenkilöiden kokemat vaikeat tunteet, ahdistuskin, tulevat lukijalle koettaviksi lyhyissä lauseissa, joita kirjailija tiputtaa sana kerrallaan kuin pieniä pommeja. Teksti ei juurikaan maalaile, ja dialogiakin käydään niukalti.

Vuoden aikana päähenkilöiden elämäntilanne ei muutu. Aava on edelleen pätkätöissä ja sinkku. Hannele taistelee yksityisyrittäjyyden ristiriitaisuuden kanssa: oma vapaus ja samalla liiankin suuri vastuu. Juhani taas on työtön ja välillä hyvinkin yksinäinen. Mutta jollain tavalla päänsisäiset keskustelut antavat ymmärrystä näiden ihmisten kokemukseen, lukijalle ainakin.

Sopivanlaiset-albumi ja -kirja julkaistiin 31.3.2023.

Salon ajatus musiikkinäytelmästä on vaikuttanut kirjan ja levyn syntyyn. Mielikuva pyörivästä teatterilavasta kolmine lavasteineen on ollut tekijän mielessä.

‒ Kuvittelin, miltä ne kohtaukset näyttävät. Kun kerron jostain, olen mielessäni nähnyt sen paikan. Olen pyrkinyt siihen, että kerron yhtä aikaa tarpeeksi ja tarpeeksi vähän, jotta en lukitse lukijan omia mielikuvia, Salo analysoi itse tekstiään.

Mitä Sopivanlaisten jälkeen? Ainakin kirjan myötä Salolle on syntynyt uusia työmahdollisuuksia ja etnomusikologian opinnot kiinnostaisivat. Tulevaisuus on avoin, myös hyvällä tavalla.

Tietoja:

Asuinpaikka Oulu
Perheeseen kuuluu puoliso ja taapero
Musiikkipedagogi, OAMK, 2018
Rytmimusiikkituotannon ammattitutkinto, Ammattiopisto Lappia, 2016
Muusikon perustutkinto, Pop&Jazz Konservatorio Lappia, 2012

Julkaissut omaa musiikkia 2012 lähtien, ensimmäinen täyspitkä albumi Lauluja uskaltamisesta 2017, lisäksi pari EP:tä ja singlejä.
Mukana laulajana ja kosketinsoittajana monissa nimekkäissä kokoonpanoissa mm. Jukka Takalo, Kauko Röyhkä & The Boots, Radiopuhelimet, J. A. Mäki ja Remu Aaltonen & Skuugi Darlings.

Tulevia keikkoja:

16.6. Torniossa, ulkoilmatapahtuma “Syöhään yhessä!”
15.7. Oulussa, Seelarissa
16.8. Limingassa, kirjastolla

Tulevilla keikoilla Dimi Salo esittää musiikkia uudelta levyltä ja lukee väliin otteita kirjastaan.

www.instagram.com/dimisalo/
www.facebook.com/dimisalomusic/
www.dimisalo.fi/

LISÄÄ JUTTUJA: